iitimo

Mikä tappoi pienyritykset Suomesta?

Vastaus on yksiselitteisesti vapaa kilpailu, joka on itsensä irvikuva. Todellisuudessa kilpailua on rajoitettu kaikin mahdollisin tavoin. Se ei ole sattumaa vaan vaakakupissa on eniten painanut isojen korporaatioiden tahto. Ja poliitikot ovat lukinneet sen tahdon laeiksi ja asetuksiksi, eli tilanne on lukittu siihen saakka, kunnes se on pakko avata.  Se pakko tulee aika pian.



Teollisuutemme perustui pitkään puun ympärille ja meillä oli myös vahva tekstiili- ja jalkinetuotanto, kunnes työvoimakustannusten kasvu vei niiden alojen työpaikat Kaukoitään, mistä löytyi miljardi ompelijaa tuottamaan pukineet liki kaikkiin länsimaihin.



Sotien jälkeen valtio osallistui aktiivisesti muun teollisuuden kehittämiseen, koska niiden käynnistäminen vaatii paljon suurempia aloitusinvestointeja, joihin yksityisillä sijoittajilla ei ollut riskinkantokykyä. Syntyivät teräs- ja kemian teollisuus, paperiteollisuus kasvoi. Rakennusteollisuuden keskittyminen lopetti hartiapankkirakentamisen ja 90-luvun konkurssiaalto vei suuren osan lopuista pienistä alan toimijoista tai niiden rooli muuttui alihankinnaksi. Isoihin yrityksiin jäi vain pääomat, suunnittelu ja myynti.



Koko tässä nousussa oli keskeistä se, että rakentamalla oli opittu rakentamaan ja teollisuuden kehittäminen vaati uusia innovaatioita, jotka voitiin ottaa heti sellaisenaan käyttöön toimivuuden tultua todistetuksi. Meillä oli virkeä konepajateollisuus, joka tuotti teollisuuden komponentteja vientiin saakka ja se jatkuu osittain edelleen.



Pienillä yrityksillä oli erittäin toimivia ja laadukkaita tuotteita, mutta niillä ei ollut suurempaa kiinnostusta eikä tuolloin suhteita tai kielitaitoa lähteä laajemmille markkinoille perinteisten markkina-alueiden vetäessä suurimman osan tuotannosta. Robotisoidut liukuhihnatuotannot olivat vallanneet jo monia aloja, eikä pienillä nyrkkipajoilla ollut niitä vastaan mitään mahdollisuuksia. Syntyi käsite suuruuden ekonomiasta, mikä pätee siinä mielessä hyvinkin että koneellistaminen ja automatisointi vaativat suuria pääomia investointeihin, mutta käyttökustannukset ihmistyöhön verrattuna ovat minimaaliset.



Pahin oli kuitenkin edessä. Tuotannon tehostuminen vaati yleisen käsityksen mukaan liikaa uhreja työtapaturmien ja käyttäjien vahinkojen kautta ja alettiin kiinnittää huomiota työ- ja käyttöturvallisuuteen. Kaikille aloille syntyivät omat standardit, joita on edelleen kehitetty ja vaatimukset kasvavat näköjään edelleen. Turvallisuuden ja tehokkuuden optimi lienee ollut 80-90-luvuilla, jolloin turvataso oli niillä teknisillä edellytyksillä riittävä, eikä yrityksille aiheutunut vielä kohtuuttomia lisäkustannuksia velvoitteiden toteuttamisessa.



Sitten alettiinkin ampua haulikolla hyttystä ja nykyään sitä tehdään haupitsilla. Uskottiin että koulutustasoa nostamalla saadaan vieläkin tehokkaammin uusia innovaatioita ja kehitytään teollisuuden laitetoimittajana maailman laajuisesti. Osittain oikein. Kehitys tarkoitti sitä, että jokainen erikoistui täydellisesti omalle alalleen. Jokaiselle alalle muodostetut laatustandardit tarkoittivat sitä, että lähes kaikki itsenäinen rakentaminen tai puuhastelu loppui ja työpaikat olivat keskittyneet hyvin porskuttavaan perusteollisuuteen ja nousevalle IT-sektorille. Ihmisistä tuli uusavuttomia, eivätkä he osanneet tai viitsineet opetella käyttämään toisen alan spesialistien kehittelemiä teknisiä vempaimia ja taas sattui tapaturmia lähinnä käyttäjäpuolella, sekä luonnollisesti tyytymättömyyttä keksintöihin. Vikahan ei koskaan ole käyttäjässä.



Tässä olikin viimeinen pisara teknisten laitteiden valmistuksessa kuluttajakäyttöön. Tänä päivänä erilaiset patentoinnin, CE-merkintöjen ja siihen liittyvän byrokratian kustannukset ovat niin järjettömällä tasolla pienen valmistajan näkökulmasta, että hyväkään tuote ei päädy välttämättä koskaan markkinoille. Riittävän harteikkaan rahoittajan löytäminen on kiven alla, koska pääoma tekee helpommin tuottoa rahoitusmarkkinoilla, eikä kannata ottaa helvetinmoista riskiä kalliiseen tuotekehitykseen tai markkinointiin, tietäen vielä, että Suomen työvoimakustannuksilla tuotteen lopullinen hinta karkaa useimpien ostajien ulottumattomiin.



Aivan sama kehitys on tapahtunut elintarvikkeiden tuotannossa ja jalostuksessa. Kustannuskynnys on yrittäjälle aivan liian korkea. Toki joitakin pieniä yrityksiä alalla on, mutta se vaatii tällä hetkellä omistautumista 24/7, eikä sekään tahdo riittää.



Kaikki tämä merkitsee innovatiivisen pienyrittäjän kannalta päänsä hakkaamista seinään, ellei todellinen onnenkantamoinen osu kohdalle. Useimmat turhautuvat ja elättävät itsensä satunnaisilla hanttihommilla. Kehityksen painopiste onkin selvästi siirtynyt Kaukoitään, missä eletään innovatiivisuuden ja kasvun aallonharjalla. Sieltä tulee erittäin kilpailukykyistä tavaraa hinnallisesti ja nykyään monilta osin jo laadullisestikin.



Mitä olemme sitten saaneet standardoinnin tuloksena? Valmistustekniikkojen ja materiaalikehityksen huomioiden erittäin keskinkertaisia tuotteita, joita seuraa julmettu käyttöturvallisuusopas ja yleensä erittäin huonot käyttöohjeet. Monet tuotteet voitaisiin tehdä huomattavasti paremmin, mutta koska jokainen muutos on oltava hyväksytty, ei kenelläkään ole intressejä nostaa tuotteensa hintaa ja viivyttää markkinoille tuloa näiden prosessien vuoksi.



Yhteenvetona voidaan todeta, että 90-luvulle saakka yrityksille oli itsestään selvää tuottaa kuluttajille käyttöominaisuuksien suhteen optimoituja tuotteita ilman mitään standardeja. Toki silloinkin romua tehtiin, mutta surkeinkin Suomessa tehty susi ja sekunda olisi pärjännyt nykyiselle halpamarkettirihkamalle, jota idästä soljuu kaikin mahdollisin merkinnöin varustettuna, vaikka sille olisi hyvin hatarat perusteet.



Volyymi ratkaisee ja silloin ei lainkuuliainen suomalainen pärjää tässä mitenkään. Olemme tietoisesti tämän linjan valinneet, joten uusia kasvuyrityksiä tulee äärimmäisen harvoin. Silloinkin hanketta on jo subventoitu yhteiskunnan varoista arveluttavan paljon. Erilaiset tukihimmelit luovatkin illuusion menestyksestä, joka lakkaa saman tien kun tuet loppuvat.



Ei ole siis sattumaa, että ICT-sektorilta odotetaan nyt eniten. Siellä tarvittavat investoinnit ovat suhteellisen pieniä, alan harrastajia paljon. Hyvällä idealla voi saavuttaa kansainväliset markkinat, ja mikä tärkeintä, ei tarvita ainuttakaan standardia. Käyttäjät ovat käsittämättömän pitkämielisiä kärsiessään yrityksen bugeista jopa vuosikausia. Ellei vuosikymmeniä, kuten me rakkaat wintoosan käyttäjät olemme saaneet havaita.



Muilla aloilla on seinä vastassa ja talouskasvu jäätyy totaalisesti siirtyessämme palvelemaan toisiamme. Sellaista voi tehdä vaihtokauppana ja siinä yhtälössä verottaja jää ilman, kuten kreikkalaiset ystävämme ovat osoittaneet.



Esittäkääpä nyt yksikin hyvä idea, miten tästä kierteestä päästään ulos!

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

29Suosittele

29 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (82 kommenttia)

Jouni Valkonen

Ihmisten käsitteistöistä puuttuu sellainen markkinatalouden kannalta keskeinen termi kuin keskiluokan ostovoima. Jos keskiluokan ostovoima heikkenee, niin heikkenee myös pienyritysten mahdollisuudet työllistää ja elää ja laajentua keskisuuriksi yrityksiksi.

Jos oikeasti haluaisimme ratkaista taloudelliset ongelmamme, niin meidän pitäisi tarkastella semantiikkaa ja retoriikkaa. Kirjoitin tästä männä viikolla kirjoituksen:

Semantiikka voisi ratkaista talouden ongelmat
http://jounivalkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1217...

Kirjoitin myös tuoreen kirjoituksen, jonka julkaisu on ajoitettu noin klo 13:11.

Kohtuullisuus voisi luoda paremman yhteiskunnan
http://jounivalkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1225...

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Ensimmäinen kirjoituksesi on kenties parasta analyysiä, mitä pitkään aikaan olen nähnyt. Minua miellyttää muutenkin Piraattien ennakkoluulottomuus, mutta poliittinen kenttä ei ehkä ole teitä varten, koska tavoitteet eivät ole kovinkaan nykyisen poliittisen ilmapiirin mukaisia. Tarpeellisia kylläkin. Toiseen en jostain syystä pääse.

Olemme ryhtyneet oikeastaan jo tuumasta toimeen ja joulukuulle mennessä meillä pitäisi olla osuuskunta pystyssä. Siinä tulevat varmasti toteutumaan ensin co-working ja luonnollisena jatkona crow-funding.

Osuuskunnan ensisijainen tavoite on tarjota fyysinen foorumi juuri tällaisten ajatuksien ja uuden tulevaisuuden konkreettiseen rakentamiseen, koska se vanha tulevaisuus on käytännössä kapitalismin tuhoama. Meidän resurssimme tai moraalimme ei veny tuossa mukana.

Meillä on erinomaiset tilat seminaareille ja pienimuotoiselle kehitystyölle jo nyt ja jäsenistön pääosan koostuessa viihdealan ammattilaisista (ei niistä), voimme tarjota oikeasti yhtenäisyyttä ja innovatiivisuutta korostavan ympäristön kohdata tulevaisuuden tekijöitä.

Ollaanpas yhteyksissä enemmänkin, tässä on nimittäin oikeata pohjaa. Sähköpostia voit lähettää tmi0370 at gmail.com, eli kolme kirjainta ja neljä numeroa.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Jos kilpailijat rajoittavat kilpailua niin eiköhän se ole ihan luonnollista.

Ratkaisuksi voidaan tarjota standartointien poistamista,mutta mitä se tarkoittaa ja mihin se vaikuttaa? Tästä osaat varmaankin kertoa esimerkkejä ääripäästä ääripäähän.

Toisaalta globaalisti on käytössä myös standardeja ja me koittaisimme myydä sellaisia tuotteita jotka eivät vastaa niitä..voisi tietysti toimia,mutta entäpä jos ei?

Korkeat palkkakustannukset toki ovat ongelma,mutta niin luonnollinen tapahtuma sekin. En edes ymmärrä oikeastaan miksi asiasta pitää mainita. Mutta sen ymmärrän ettei asia korjaannu kovinkaan helposti paitsi vallankäytöllä. Sehän on tunnetusti aina helpointa,kun se vielä toteutetaan taloudesta käsin.

Toinen on sitten se miten me pyöritämme tätä valtiota kokonaisuudessa.Pyörittääkö työläiset tätä ansiotuloillaan ja samaan aikaan työnantajat moittivat korkeita palkkoja ja haluavat olla osallistumatta pyörittämiseen. Varmaankin jokainen ymmärtää tämän aiheuttavan lievästi kitkaa joka suuntautuu eturyhmien jatkuvaan taistoon ja elintilan suppenemiseen joka sektorilla.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Tässä meillä on ajatusviivan paikka, koska emme voi entisillä resepteillä saada oikeita lääkkeitä tähän sairauteen.

Olemme matkalla siihen ratkaisuun. Matka on haastava, mutta yhteistyöllä se lähtee liikkeelle.

Laitan kutsua tulla tutustumaan omaan ratkaisuumme kunhan saamme tapahtuman ohjelman valmiiksi. Tapahtuma on joulun alla.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Laita ihmeessä,koska olen myös itse suunnitellut tuttavapiirissä samanmoista.

Käyttäjän JulesLehtonen kuva
JV Lehtonen

"talouskasvu jäätyy totaalisesti siirtyessämme palvelemaan toisiamme"
Myös "toistemme palvelemisen" hedelmät valuvat ulkomaille, kun paikalliset pienyritykset syrjäytetään osaamattomien kilpailuttajien ja EUsta tulevien tolkuttomien kilpailuttamisdirektiivien takia.
Esim. sosiaali- ja terveydenhuollon kilpailukriteereihin pitää saada jonkinlainen "kotiseutu- ja kulttuurituntemus" -painotus, jossa paikallistuntemus ja osaaminen suosisivat paikallisia pienyrityksiä.
Muuten ei jää edes sille sektorille kotimaisia yrittäjiä kuin korkeintaan kansainvälisten jättien alihankkijoiksi..

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Juuri näin.

Saatiin kansainväliset markkinoinnin osaajat julkisen sektorin täydellistä markkinaosaamattomuutta vastaan ja hätäisimmät ovat haukanneet sitä ihtiään.

Euroopassa bisneskulttuuri on jättänyt tilaa paikallisuudelle, mikä meillä on halveksien heitetty romukoppaan liiallisessa kiireessä. EU-lainsäädännön yhdenmukaistamisessa on mennyt lapsia enemmän kuin pesuvettä.

Petteri Sahinjoki

Olisiko euron rahajärjestelmässä mitään vikaa?

Jos vain pankista lainattu raha luo työtä tai tuotannon arvoa vastaavan tulon. Kuten eräs porkkananrouskuttaja sanoo.

Näin ollen ilman velkaa ei ole rahaa. Ilman rahaa ei ole taloutta, verotuloja, työtä ja niin edelleen.

Jos kukaan ei ota enää uutta velkaa, kuten männävuosina. Niin rupee pukkaan deflaatiota. Minun mielestäni.

Koska kaikki kierrossa oleva raha valuu lainan lyhennyksinä takaisin pankkeihin päin. Ja pankit tuhoaa sen rahan, eikä pistä takaisin sitä enää kiertoon. Muuten kuin uutena velkana. Jota harva uskaltaa enää lisää ottaa, kun entisiäkin on vielä liian paljon maksamatta.
Ollaan velkasaturaatiossa.
Se on suomeksi sitä, ettei perse kestä enää ottaa lisää velkaa.

Raha on olemassa vain sen aikaa, kun se on jonkun velkaa liikepankille.

Lisäksi,
Suurin osa siitä rahasta, joka on lainattu ja kiertoon kulutettu ei enää ole Suomessa.
http://ebolakani.blogspot.fi/2012/01/haluatko-luke...

Uutta velkaa täytyy ottaa, jotta wanhat saa maksettua, eikä talous pyöri jos ei kukaan velkaannu (ota lainaa). Noususuhdamnne on kun ihmiset ja yritykset ottaa lisää lainoja (ja velkaantuvat). Laskusuhdanne on kun kukaan ei ota lainaa (eikä velkaannu)."

Siispä mitkään säästötoimenpiteet eivät tähän auta, vaan ainoastaan uudella liikepankeista otetulla velalla keskiluokka voi maksaa nykyiset asuntovelat pois. Koska ulkomaankaupalla ja viennillä se ei tule enää onnistumaan.

Siksi tarvitaan uusia asunnonostajia,
siksi nuoria kannustetaan velkaantumaan ja
ottamaan asuntolainaa yli maksukykynsä.
Siksi ensiasunnon ostajia verotuetaan.
Siksi asuntojen hintojen täytyy nousta voimakkaasti vuodesta toiseen.

Näin ei saisi käydä, kuten noissa seuraavissa linkeissä. Tämä velkapohjainen rahajärjestelmä ei kestä tälläistä menoa:
http://euroetana.blogspot.fi/2012/10/uppoaminen-ja...

http://euroetana.blogspot.fi/2012/10/ranskan-asunt...

Näin ollen meille jää kolme vaihtoehtoa:

1. ottaa lisää velkaa,
2. saada vienti vetämään tai
3. ajautua eeppiseen lamaan.

Ensimmäinen vaihtoehto on jo käytössä, mutta tämä tie alkaa olla jo loppuun kävelty.

Toisen vaihtoehdon ongelmat löytyvät nykyisestä velkataakasta (ensisijainen este kilpailukyvylle)= korkea palkkataso, sekä siitä että Suomen suurimmat kauppakumppanit toteuttavat kaikenlaisia säästö- sekä leikkaustoimenpiteitä.

Ja niinpä enää jää jäljelle viimeinen vaihtoehto.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kani ja etana tarjoavat oikein maukkaita näkökulmia niukkaan kasvisravintoon, mitä tällä menolla on edessä, eli komppaan tuota eeppistä lamaa.

Mitä siitä seuraisi? Valtiot vinkuu edelleen veloissaan, pankit vinkuvat saataviaan ja velkauunot vinkuvat työttöminä ja varattomina.

Käynnistyy laajamittainen vaihdantatalous, mikä on ollut Etelä-Euroopassa elämäntapa, vaikka siitä ei veroja kerrykään. Niinpä koko velkajärjestelmä kyykkää omaan mahdottomuuteensa.

Helvatun hyvä juttu! Osuuskuntamme arvo nousee, koska se on tarveperustainen, velaton ja tähtää vain jäsentensä hyvinvointiin.

Jorma Kassinen

"Esittäkääpä nyt yksikin hyvä idea, miten tästä kierteestä päästään ulos!"

Ei tähän mitään ratkaisua ole:
a joko pystytetään tullimuurit uudelleen ja poistetaan kilpailua
b lasketaan palkat, verot ja elintaso sellaiselle tasolle että kilpailussa pärjätään.
kun devalvaatiota ei voida käyttää on vaihtehtona palkkojen lasku.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kohta b ei ole mahdollinen. Niin lujaa ei voi juosta ja niin paljon säästää, että siitä olisi jotain hyötyä.

Kohta a on nähdäkseni välttämättömyys, mutta se voi tapahtua vasta totaalisen romahduksen jälkeen. Onneksi se tulee.

Käyttäjän RitvaKorhonen kuva
Ritva Korhonen

Valtio on jo laskenut palkkoja normiduunarilta. Perustana on suuremmat tulonhankkimiskustannukset ja yhä nousevat elämiskustannukset. Jos työnantaja järjestää palkolliselle asunnon ja auton, voidaan yrittäjän verotuksessa se vähentää ja vielä vähentää palkkatasoa duunareilta, joiden palkasta käteen jäävä osa olisi silti nykyistä suurempi, koska kulut olisivat pienemmät. Myös mahdolliset päivähoitomaksut olisivat pienet, koska ne lasketaan tulojen mukaan.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #66

Kaikki keinot on otettava käyttöön. Meillä vain verottaja on perinteisesti tukkinut joka ainoa tällaisen sovelluksen melko nopeasti.

Olemme käyneet melko perusteellisesti oman keissin kohdalla osuuskunnan plussat ja miinukset ja siellä kyllä häämöttää selvästi enemmän mahdollisuuksia, mitä muissa yritysmuodoissa tällä hetkellä.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Siis ovatko nuo syylliset vai ratkaisu?

Minun mielestäni siinä on kaksi viimeistä tahoa, jotka pystyvät ratkaisemaan yhtään mitään. Liksaa tai lakko ei toimi enää. Se juna meni jo.

Mark Bayer

Se oli vastaus kirjoituksen otsikkoon eli ovat syyllisiä pienyritysten ahdinkoon.

Jouni Valkonen Vastaus kommenttiin #21

SDP on sikäli syyllinen, että se olisi lipposen tuplahallituskautena johtavassa asemassa kun thatcherilais-reaganilainen talouden uusliberalisointi tuotiin Suomeen.

Sosialismi on kuollut ja kuopattu, joten joustavat työmarkkinat ovat tätä päivää, mutta kukaan ei kertonut että talouden uusliberalisoinnissa oli salajuonena romuttaa keskiluokan ostovoima, koska uskottiin että pienyritystoiminta ei voi olla niin tuottoisaa kuin massiivinen suuruuden ekonomia ja kiinalainen halpatuotanto. Ja koska uskottiin naïvisti trickle down talouteen, niin ei oltu huolissaan mitä suuryritysten suosiminen tekee keskiluokan ostovoimalle ja mitä keskiluokan ostovoiman heikkeneminen tekee työllisyydelle, kun markkinatalous tukahdutetaan panostamalla yksisilmäisesti investointeihin.

Käyttäjän MerviKetola kuva
Mervi Ketola Vastaus kommenttiin #23

En tiedä onko tästä jo mahdollisesti ketjussa kirjoitettukin, mutta ei tuota uusliberalismin soluttautumista Suomeen voida kyllä yksin SDP:n/ Lipposen hallituksen hartioille sysätä. Uusliberalismin siemen kylvettiin maahamme jo Harri Holkerin (kok) hallituksen kaudella.. tästä löytyy tietoa mm. Kai Hirvasnoron artikkeliarkistosta:
http://hirvasnoro.blogspot.fi/2007/09/heikki-patom...

..ja ainahan toki voi lukaista lisätietoa Holkerin hallituksen aloittamasta "hallitusta rakennemuutoksesta' Wikipediasta:

"Hallitusohjelma

Hallitusohjelmassa sovittiin verojen alentamisesta sekä talouspoliittisista uudistuksista, joista käytettiin nimitystä hallittu rakennemuutos. Talouspoliittiset ratkaisut johtivat kuitenkin taloudelliseen ylikuumenemiseen 1980-luvun loppupuolella.

Hallittu rakennemuutos oli hallitusohjelmaan kuulunut ajatus Suomen talouden rakenteen uudistamisesta vastaamaan paremmin yleismaailmallisen taloudellisen kilpailun vaatimuksia. Tarkoituksena oli mm. monipuolistaa tuotantotoimintaa. Talouden rakennetta oli tarkoitus kehittää hallitusti, niin että suurelta työttömyydeltä olisi vältytty."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Holkerin_hallitus

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Luulisin, että seuraavilla tahoilla on ollut merkittävä rooli pienyrityksien hävittämisessä: EU, SAK, EK, Kokoomus, Kepu ja SDP.

Käyttäjän harrivirtanen kuva
Harri Virtanen

Lisäisin tähän vielä WTO:n

Heikki Aalto

Fiat-inflaation yksi ominaisuus taitaa olla tämä keskusvallan ja suuryritysten kasvaminen pienempien toimijoiden kustannuksella.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- Esittäkääpä nyt yksikin hyvä idea, miten tästä kierteestä päästään ulos!

Asentoa ei voi korjata on tehtävä kokonaan uusi asento, eli mädännäisyys jota nyt kutsumme markkinataloudeksi on koottava uudelleen.

Ensimmäinen ehto on ihmisyys yrittäjien ja ammattiliittojenkin välillä. Ei yrittäjällä ole vaikeuksia omien työntekijöidensä kanssa, mutta korporaatioissa tyhmyys tiivistyy.

Raha edessäsi on saalista, mutta raha takanasi on sinun omaisuuttasi, tämä tulsi ymmärtää. Raha kiertää vain jos luovut itse myös jostakin.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

1. Minä ainakin poistaisin perintöveron, jolloin yrittäjien sukupolvenvaihdos helpottuisi. Valtion menettämät verotulot voitaisiin korvata helposti esim. osinkotuloverotusta kiristämällä.
2. Epäterveen kilpailun rajoittamiseksi pitäisi harmaan talouden vastaiseen kamppailuun ryhtyä tosissaan. Ilmeisesti esim. rakennusala on todella korruptoitunut. Tällä viikolla luin eräästä rakennufirman toimitusjohtajasta, joka teki omasta yrityksestään rikosilmoituksen. Tilanne oli hänen firmassaan mennyt niin pahaksi, että poliisia tarvittiin selvittämään firman joidenkin työntekijöiden tekemisiä.
Poliisi löysikin todella kovan luokan talousrikoksia esim. rahan pesua.
3. Paikallinen sopiminen työehdoista täytyisi tehdä mahdolliseksi. Tämä edellyttää varmasti samalla myös ay-liikkeen aseman parantamista joiltakin osin.
4. Turhista yritystuista pitäisi luopua. Säästyneet rahat tulisi suunnata esim. yritysrahoituksen kehittämiseen.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Pertillä oikein hyvää listaa.

Pienyrittäjillä on yleensä aika terve suhtautuminen työntekijöidensä asiallisen korvaustason suhteen, mutta työajat on varmaan päässeet repsahtamaan monissa tapauksissa lapasesta. Urakoita on pakko ottaa enemmän kuin oikeasti ehtii tekemään ja selittää homma sitten asiakkaalle jälkikäteen. Toki porukasta mätämuniakin löytyy.

Tällaista menoa ei kovin kauaa jaksa, vaikka tulokset olisivat hyviäkin.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen Vastaus kommenttiin #33

"Pienyrittäjillä on yleensä aika terve suhtautuminen työntekijöidensä asiallisen korvaustason suhteen, mutta työajat on varmaan päässeet repsahtamaan monissa tapauksissa lapasesta."

Tätä ongelmaa on vaikea ratkaista. Aina ei löydy sopivaa alihankkijaa tai vuokratyövoimaa.

Käyttäjän harrivirtanen kuva
Harri Virtanen

"2. Epäterveen kilpailun rajoittamiseksi pitäisi harmaan talouden vastaiseen kamppailuun ryhtyä tosissaan. Ilmeisesti esim. rakennusala on todella korruptoitunut"

Nykyisessä tilanteessa rehelliselle yrittäjälle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin lähteä mukaan harmaaseen talouteen menestyäkseen, koska markkinoilla on liian monta toimijaa, jotka eivät pelaa samoilla säännöillä. Suomalaiset työntekijät ulos ja virolaiset tilalle tai sitten käytetään virolaista alihankintaketjua, jossa voi olla useampiakin lenkkejä ja alihankkijan alihankkijoita. Tämä halpuus kyllä toisaalta näkyy jo rakentamisen laadussa, mutta sehän on markkinataloudessa toisarvoinen seikka. Mutta jos oma henkikulta on kallis, suosittelen muuttamaan mahdollisimman kauaksi Olkiluodon ydinvoimalasta viimeistään silloin kun sitä aletaan käynnistellä. Voi olla, että vasta silloin koko hankkeen todelliset kustannukset paljastuvat!

Käyttäjän harrivirtanen kuva
Harri Virtanen Vastaus kommenttiin #57

Periaatteessa sama tilanne on kaikessa muussakin yrittämisessä ja teollisuudessa.

Markkinoilla on liikaa yrittäjiä ja toimijoita, kiinalaisia ym. jotka eivät noudata samaa koodia kuin mitä täkäläiset.

Ei toisin sanoen ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä mukaan samaan oravanpyörään, siirtää tehtaat kiinaan ja potkia entiset työntekijät ulos.

Mielestäni suurin syyllinen koko kupletissa on EU, WTO ja se että nämä organisaatiot sallivat tämän epäterveen kilpailutilanteen.

Vaatimalla halpamailta samoja sääntöjä ja työehtoja ja tullittamalla näiden valmistamat tutteet samaan hintaan kuin euroopassa valmistetut vastaavat tuotteet maksaisivat, loppuisi tämä tehtaiden alasajo ja työn siirtyminen halpamaihin

Käyttäjän velimattivanhanen kuva
Veli-Matti Vanhanen

Siis Suomen kansan selvä enemmistö on ollut pienyrityksiä hävittämässä? Onko Vasemmistoliittolla, Vihreillä, Persuilla, RKPllä tai SKLlla ollut siis pienyrittäjä kohtaan myönteisempi politiikka tässä suhteessa? Vaikuttaa epäuskottavalta. Puolueiden ja eduskunnan enemmistö on varmasti hävittämisen sijasta pyrkinyt pienyrityksiä tukemaan. Jos tämä vähemmistö olisi ollut asioista päättämässä, pienyrittäjien asema tuskin olisi ainakaan parempi.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

On pyrkinyt tukemaan, mutta kun se on annettu investointiavustuksina, starttirahoina tai muina kilpailua vääristävinä harkitsemattomuuksina, niin monille yrityksille on ollut kannattavampaa väsätä tukihakemuksia kuin keskittyä itse bisnekseen.

Myös asiakkaita on tuettu suoralla rahalla ja verohelpotuksin, jotta saataisiin edes jotain kysyntää aikaiseksi. Paskalaki on tästä hyvä esimerkki. Siinä meni tuhansien mummojen kaikki ostovoima lopuksi ikää, eikä se muillekaan halpaa ollut.

Risupaketti oli myös sellainen suhmurointi, jossa ensimmäisenä ajateltiin valtion omien elättiyhtiöiden etua ja sitten muille jäi mitä jäi.

Tuollainen poukkoileva markkinaohjaus ei pitäisi olla missään tapauksessa kertakäyttöpoliitikkojen tai korruptoituneiden/ammattitaidottomien valmistelijoiden hyppysissä, koska tuolla luodaan kuplatalous.

Nyt vain odotellaan kuplan puhkeamista.

Olli Pusa

Onko Suomessa muka aitoa ja reilua kilpailua juuri millään alueella? Esimerkiksi vähittäiskaupassa kaksi tahoa hallitsee markkinoita mielin määrin. Molemmilla on niin suuri volyymi ja vahva ote poliitikkoihin, että ne voivat tehdä käytännössä mitä haluavat.

Miksiköhän esimrkiksi valtava määrä poliitikkoja istuu osuuskaupan hallinnossa? Sekä luo uskottavuutta sille, että kilapilu on reilua?

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Ennen peli oli kovaa mutta reilua. Nyt se on kovaa ja saletisti epäreilua.

Käyttäjän KalleSalo kuva
Kalle Salo

Outoa on se, miten lainsäädännöllä 'kilpailu' on viritetty vakiintuneita isompia yrityksiä suosivaksi ja uusia pienijä tulijoita vaikeuttavaksi. Eikö markkinoiden vapauden ja kilpailun pitäisi toimia juuri päin vastoin, eli niin että olemassaolevien ja kasvavien yritysten olisi entistä vaikeampi jatkaa kasvuaan ja pitää yllä asemaansa, ja jotta kenen tahansa olisi mahdollisimman helppoa aloittaa kilpailu olemassaolevia 'vastaan'. Eikö edistys ja parannus ole kuitenkin se millä vapaiden markkinoiden kilpailua mainostetaan.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Juuri näitä asioita ei ole kyetty tunnistamaan tai johtopäätökset ovat olleet lähes järjestään vääriä.

Konsensuspolitiikka tuotti aivan käsittämättömiä kompromisseja, koska kukaan ei saanut hyötyä toistaan enempää. Lopputuloksena kaikki ovat hävinneet, mutta isoilla pojilla perse kestää paremmin. Ne kun puuhaavat järjestään niillä toimialoilla, missä asiakkaan on maksettava kaikki hölmöilytkin hampaita kiristellen.

Muille siitä ei jää kuin tähteet. Niinpä meillä on pk-sektorilla erittäin huonot puskurit ottaa vetovastuuta talouden sakatessa. Useimmilla kassa pelaa kädestä suuhun ja nippu ostovelkoja makaa yleensä odottamassa myyntisaamisia, jotka nekään eivät tule ajallaan.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Kerrohan miten pienyrittäjä kilpailee urakoista suurempien yritysten kanssa,kun tämä suurempi yritys saa kaikki tarvikkeet 20-30% halvemmalla? Ihan ilman mitään lainsäädäntöä vaan ihan markkinatalouden sääntöjen mukaan. Esim. Wurth myy näin.

En ole vielä tuohon keksinyt mitään ratkaisua ja moni yrittäjä tästä valittaakin,että estää suurentamasta yritystä,kun ei saa tarpeeksi isoja projekteja millään.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Yksi mahdollisuus on hankkia tavara suoraan valmistajalta, jos volyymi on edes jotenkin merkittävä. Viron agenteilla on samaa tavaraa usein kymmenien prosenttien alennuksella verrattuna suomalaisiin toimijoihin. Wurthilta ei voi ostaa mitään, jos aikoo pysyä pystyssä.

Vaivaa joutuu näkemään tosi paljon, mutta jos sillä saa kitkuttamisesta mielekästä niin mikäs siinä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #58

Voidaan tietysti sovittaa tilalle tätä globaalia taloutta,mutta ei se mikään pitkäaikainen keino kyllä ole. Virokin tulee lössähtämään hetken päästä,eikä siihen kauaa mene.

Kuten itsekkin mainitset niin volyymi on se pointti,miten pienyrittäjät voi päästä volyymiin käsiksi paitsi leikkaamalla oman toimeentulonsa ja työntekijöiden..tietysti sillä riskillä,että homma toimisi vielä senkin jälkeen. Ei tule mitään.. kapitalismi kääntyy itseään vastaan vaikka miten asiaa pyörittelisi. Syntyy hyvävelikerhoja,kartelleja ja monopolipelejä.

En itseasiassa näe mitään muuta mahdollisuutta kuin totaalinen järjestelmäromahdus,mikä tietysti on jo hyvällä mallillansa.

Aki Häkkilä Vastaus kommenttiin #58

Isoin ongelmahan tuossa varmaan on, kuka suostuu kantamaan esim. taloudellisen vastuun. Jos pystyy uskottavasti keskittämään useamman pientoimijan ostot osuuskunnan tms. kautta, luulisi että määräalennuksia irtoaa ja pystyy säästämään kuluissa. Se vaan vaatii yhteistyötä ja näkemystä miten asia tehdään. Minä ainakin uskon, että myyjän näkökulmasta painaa vaakakupissa määrät (ts. omaan tassuun jäävä nettoraha) ja asiakkaan vakavaraisuus. Pienempi firma kaatuu herkemmin ja siitä joukosta löytynee helpommin ns. sarjayrittäjiä.

Arvaisin, että moni pienempi yrittäjä on kuitenkin pätevämpi siinä juuri omassa ammatissaan esim. ostotoiminnan sijaan tai tällaiseen järjestelyyn menee muuten vaan aikaa. Äkkiä tästä järjestelystä saadaankin "pääkonttori", joka alkaa elää omaa elämäänsä. Tai sitten sitoutuminen on sen verran vähäistä, että yhteistyöhanke kaatuu. Onhan ne muut osto-osuuskunnan osalliset myös kilpailijoita.

Jari Jakonen

Perustetaan pohjoiseen Suomeen normi- ja standardivapaa alue, joka vapautetaan ylikansallisten pääomasijoittajien pyörittämien tahojen lobbaamista standardeista, normeista, tuotemerkinnöistä yms. Irrotetaan tietty alue ja sen ihmiset jäykästä normisuunnitelmataloudesta ja otetaan jo luovutettu suomalaisen maalaisjärjen alue takaisin meille.

EU-maissa luokitellaan ensi kuun alusta talvirenkaita uudella merkinnällä, mutta merkintä ei kerro mitään renkaiden sopivuudesta Suomen talveen. Nastarenkaita EU:n rengasmerkintä ei koske. Laajennetaan tätä 'nastarengas-mallia' radikaalisti myös muille elämän ja toiminnan alueille.

Veikkaanpa että pannasta vapautettu maalaisjärkemme osoittaisi mahtinsa ja sen tuottama innostus säteilisi myös muille nyt kahledituille elämämme alueille. Veikkaanpa myös, että intressiä ja tulijoita tälle alueelle riittäisi mertenkin takaa.

Tämä vapaan ajattelun ja kaupan alue voisi olla vaikka Venäjän kanssa tehtävä yhteishanke, joka suuntaisi Petsamon kautta Jäämerelle.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Tuossa on nyt idea kohdillaan. Täytyy miettiä, olisiko sopiva raja Kehä ykkösellä vai kolmosella. Eteläpuoli voi jäädä EU-jäsenyyteen ja pohjoinen osa on ilman muuta itsenäinen ja voinee ottaa käyttöön vanhan Suomi-nimen, koska stadissa hävetään niin paljon suomalaisuutta. Etelämaalle nimiehdotukseksi heitän Dragsvik.

Muuttoliike suuntautuu välittömästi etelästä pohjoiseen. Dragsvikiin haluaa todennäköisesti muutama kymmenen vihreää ja saman verran paatoksellisia RKP:läisiä. Tavallisten ruotsia murtavien kanssa tullaan hyvin toimeen, mutta ei pakolla vaan vapaaehtoisesti.

Voimme keskittyä luomaan kauppasuhteita lähimpiin naapureihin ja todellakin Jäämeren kautta Kiinaan. Venäjän kanssa neuvotellaan Karjalasta yhteistoiminta-alue Vienan merelle saakka, jolloin Kalevala palaa kulttuurimme perustaksi fyysisessäkin mielessä.

Sie olet Jakonen fiksu mies.

Jari Jakonen

Vedetään se raja Kehä ykköselle, niin minäkin laitan sitten myös itteni heti muuttoliikkeeseen täältä Pihlalajamäestä kohti vapautettua Malmia...!

"Voimme keskittyä luomaan kauppasuhteita lähimpiin naapureihin ja todellakin Jäämeren kautta Kiinaan. Venäjän kanssa neuvotellaan Karjalasta yhteistoiminta-alue Vienan merelle saakka, jolloin Kalevala palaa kulttuurimme perustaksi fyysisessäkin mielessä."

Yritysmaailmassa puhutaan liikeideasta. Timo Isosaari muotoili minusta yllä kansakuntaideamme moneksi sukupolveksi tästä eteenpäin...

Ja vielä erästä merkkihenkilöä mukaellakseni olen vakuuttunut siitä, että vaikka koko muu Eurooppa muuttuisi pysyvästi sisäsiittoisen ja salailevan kaverikapitalismin ja korruption leimaavaksi liittovaltioksi, niin Suomi säilyy perinteellisen pohjoismaisen kansanvallan pohjalla, jos Suomen kansan enemmistö niin tahtoo, niin kuin myös uskon.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #47

Näin me uskomme ja toivomme. Voidaanpa asian eteen yrittää tehdäkin jotain. Jospa meillekin jytky tulisi :)

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen

Hupina vaan: Me ollaan muuten Pohjan-Akan jälkeläisiä. Kalevalan porukat on Suomenlahden etelä puolella.

Jarmo Makkonen

Onhan tuosta rakentamisesta puhuttaessakin käynyt ilmi ettei rakennusliikkeet lähde rakentamaan asuntoja alle 20% katteella, eli pienemmän katteen vuokra-asuntorakentaminen on nyt jäissä vaikka tarve on monilla paikkakunnilla huutava. Itse aloituksen esittämään varsinaiseen ongelmaan en näe muuta korjausmahdollisuutta kuin protektionismin jota on jo lääkkeeksi tarjottukin.

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

Hyvä! Tällainen avoin ja erittäin hyvin tilanteiden ja ongelmien ytimiin pureutuva kirjoitus blokistilta. Ja erittäin hyvä ja hyvin etenevä keskusteluketju. Olin jo ollut menettämässä uskoni suomalaiseen oivallukseen, missä mennään. Kiitokset siitä, että voin ehken jälleen alkaa uskoa aivolliseen ajatteluun oikean yrittäjyyden sisällöistä ja sen savupiipputaudin syistä.

Itse kehittäjänä, myös TE-ministeriön lukuun, yrityksissä vuosikymmenet toimineena, voin täysin kuitata täällä erään 'oivalluksen'. Ei yrittäjillä ja yrityksen henkilöillä ihmeempään ristiriitaa ole. Vain kolmikanta, korporaatiot, työnantajat, ay-liike ja Demarit ovat niitä piruja seinillä, joilta kapuloita sataa solkenaan tuottavan, järkevän ja rakentavan sekä työpaikoista vastaavan pienyrittäjyyden toiminnan esteeksi.

Ei tarvitse ihmetellä, miksi työ ja työpaikat karkaavat yhä kiihtyvää tahtia 'huitsin nevadaan'. Tällaisten puheenvuorojen jälkeen alkaa edes sarastaa mahdollisuus estää sellainen kansakuntaa ja työllisyyttä kiusaava typeryys. Sellainen viisaus kun valitettavasti ei enää asu yhdessäkään 'kakaroiden' mihittämissä hallituspuolueissa.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kiitos Matti. Olen itse aloittanut maajussina, ollut palkollisena ja useampaan otteeseen yrittäjänä ja toimialojakin on tullut koluttua jo aika monta. Konsultoinutkin olen, mutta näkemäni perusteella en viitsisi enää kovin monta hirttoköyttä lähteä löysäilemään.

Ja todellakin, minkään näiden ammattiryhmien välillä ei ole ainuttakaan järkevää syytä vastakkain asetteluun. Jokainen on enemmänkin riippuvainen toisistaan. Sitkeässä nuo ennakkoluulot tuntuvat olevan.

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

Hyvä Timo, että jaksat tuoda asioita vielä esille. Itse olen myös aikalailla leipääntynyt köysien löysäilyyn. On voimaannuttavaa ja vapauttavaa kuulla toisen, laaja-alaisen ajattelijan aivoituksia. On kuin olisi pitkän ajan jälkeen kotiinsa tullut.
Nykyisin entistä kapeammaksi muutuvassa pilttuilussa kun ei enää kyetä poikki'tieteelliseen' tapaan käsitellä asioita luovasti ja rakentavasti. Se on sääli. Pöristään vaan omissa pöntöissä, eikä naapuripöntön sanoma puhuttele enää ketään. Vain vanhemmat sarjajyrät hallitsevat kokonaisuuksia. Erno Paasilinna vainaankin mukaan, itseoppineitten osuus vaan laskee, opetettujen kustannuksella.
Tsemppiä vaan jatkossa Sinulle!

Peter Hallberg

Kysyn, kun en tiedä: mikä onkaan pienyritysten merkitys kansantaloudestamme tällä hetkellä. Onko pienyrittämisen osuus ollut laskussa vai kasvussa?

Eräs ongelma on, se, että maassamme on liian monta pakkoyrittäjää. Työsuhteiden muuttaminen yhdestä tilaajasta riippuvaksi näennäisyrittämiseksi ei luo tervettä yritystoimintaa.

Jos pienyritykset eivät pärjää kilpailussa, kysymyksesi voi kääntää muotoon, mikä estää pienyrityksiä kasvamasta suuremmiksi. Yrityksen pienuus kun harvoin tuo millään alalla kilpailuetua. Jos esim. EU:n kilpailulainsäädäntö suosii ulkomaista suuryritystä suomalaisen palveluntarjoajan sijaan, mikseivät suomalaiset yritykset kykene iskemään takaisn esim. Espanjan markkinoilla.

Näkemykseni on, että mnella alalla Suomessa ongelma on yritysten keskimääräinen pienuus ja taseen vaatimattomat loppusummat. Sen seurauksena yritys ei pysty panostamaan riittävästi tuotekehittelyyn ja markkinointiin. Pääsy laajemmille markkinoille estyy.

Esitän harkittavaksenne kysymyksen: liittykö tämä työvoimakustannusten, korkean verotuksen ym. ohessa mahdollisesti suomalaiseen kulttuuriin ja luonteenlaatuun? Olemmehan tottuneet tekemään kaiken itse ja yksin. Jo Ruotsissa asenneilmasto on toinen.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Muistaakseni pk-sektori työllistä jo noin 60 % yksityisen puolen tekijöistä ja ainakin täällä Pirkanmaalla viime vuonna uusia yrityksiä perustettiin ennätysmäärä. Moniko niistä on pakkoraossa, en osaa sanoa.

Kasvuyrittäminen on erittäin riskialtista, koska pk-sektori perustuu enimmäkseen työpanoksen myynnistä saataviin tuottoihin. Riski tulee suurien tilaajien suunnalta, sekä yrityksistä että kunnista. Suuryritykset ovat tilaajana erittäin epävakaita ja ne siirtävät kaikki riskit täysimääräisenä alihankkijan niskaan. Yhtiöiden johto ja strategia vaihtuvat niin usein, että tulevaisuuteen ei voi satsata mitään. Lomauttaminen ja irtisanominen ovat molemmat niin kalliita prosesseja, että sen tuoma jousto syö joka tapauksessa kassan tyhjäksi, kun ei siellä hirveitä reservejä yleensä ole.

Aloittavan yrityksen tase on lähes poikkeuksetta huolestuttavaa luettavaa. Lähes kaiken pienyritysrahoituksen takana on Finnvera, joko lainaajana tai yleisemmin takaajana. Jo lainan korkokulut ovat helposti takausprovisioineen 6-8 %, mikä on jäätävä verrattuna muihin luottoihin. Vielä karumpi asia on, että laina-aika on yleensä 1+4 vuotta, eli alkavan yrittäjän kassasta hupenee todella suuri osa lainakuluihin ja loput veroihin ja julkisiin maksuihin. Yleensä käyttöpääomaa on aivan liian vähän ja joudutaan tinkimään niin tuotekehityksestä kuin markkinoinnistakin, jotka kuitenkin ovat elinehto yrityksen tulevaisuuden kannalta.

Yrityksen pienuus on etu vasta silloin kun toimii yksinyrittäjänä, kuten itse. Sielläkin on valtava työ saada toimeksiantoja riittävän tasaisesti ja myyntisaamisten venyminen on ollut tämän vuoden ilmiö.

En näe edes unta työntekijän palkkaamisesta tai kasvusta. Satatuntiset viikot ei oikein kiinnosta enää, eikä niistä koskaan ennenkään mitään hyötyä ollut. Päinvastoin.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Hallbergille toteaisin vielä, että en näe kulttuurilla tai luonteenlaadulla tässä oikeastaan mitään merkitystä. Yrittäminen on vain aina ollut vaikea laji ja toisaalta meillä on ollut useita jaksoja, jolloin teollisuus on tarjonnut välittömästi työtilaisuuksia niiden huvetessa alkutuotannosta.

Tämäkin palaa siihen sääntelyyn, koska todella suuri osa yrittäjistä on maaseudulta lähteneitä ja heidän ahkeruudellaan ja ennakkoluulottomilla innovaatioillaan on moni yritys lähtenyt liikkeelle aikoinaan.

Kyllä yrittämiseen ja yhdessä tekemiseen löytyy aivan riittävästi perinteitä, ellei yrityksen sisälle pesiydy hierarkkinen luokkajako johdon ja tekijöiden välille. Tätä emme pääse enää juurikaan testaamaan. Ostovoimaa ja pelitilaa on yksinkertaisesti liian vähän ja sääntelyä aivan liikaa.

Heli Hämäläinen

Kaiken kehityksen taustalla ovat uudet pääomaintensiivisemmät tuotantomenetelmät ja siten palkkoja on voitu nostaa tuottavuuden kasvaessa. Samalla on mahdollistuneet uudet verotusmuodot, ja verot on kohdistettu työvoimalle ja myöhemmin energialle. Pääomavaltaisuuden kasvettua korkojen verovähennysoikeus on ollut rajaton, ja tämä on sallinut korporaatioille ja suuryrityksille verosuunnittelun. Pääoman tuotto verotetaan muualla kuin Suomessa. Pienyrityksillä ei ole ollut samaa tuloksenjärjestelykeinoa ja siten tulos on verotettu Suomessa.

Kulutusverot ovat osuneet erityisesti palveluihin, jotka eivät ole pääomavaltaisia vaan työvaltaisia. Tällaisia ovat esimerkiksi parturi, kampaaja, asianajaja jne. Näissä palveluissa on kulutusvero, arvonlisävero. Vaikka arvonlisävero on läpijuoksuvero, vaikuttaa se palvelujen kysyntään.

Alkutuotantomme on ollut työintensiivistä, mutta siinäkin on tullut erikoistuminen ja pääomavaltainen tuotanto. Koneet maksavat, jolloin tilakoon on kasvettava.

Toisaalta työtä ei voi tehdä enää pitkälti erikoistumatta ja mahdollisuus itselliseen elämään on kaventunut. Hallitus verottaa vaihdantaa ja erikoistumista. Keskiluokkakin köyhtyy. Ennen virkamies saattoi pitää kotonaan puolisoaan ja jopa sukulaistyttöä piikomassa, mutta nyt lastenhoito on julkinen palvelu ja molemmat käyvät töissä. Silti saavat vähemmän.

Elizabeth Warren on käsitellyt tätä keskiluokan köyhtymistä useassakin tilaisuudessa. Tässä yksi:

http://www.youtube.com/watch?v=akVL7QY0S8A&feature...

Tässä joitain syitä pienyritysten kuolemaan, vesi nousi pääomavaatimusten myötä eikä sitä saatu leivottua hintoihin.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Hyvä että korostit tuota pääomatarpeen merkitystä.

Jos yritys lähtee kasvamaan, sen on pakko kasvaa mahdollisimman tasaisesti, jos ajatellaan kotimaan verotuskäytäntöjä. Jos tekee kohtalaista tulosta pääomien ja samalla kaluston kasvaessa, niin silloin poistot tulevat merkittävään rooliin. Jos jätät muutaman vuoden investoimatta, niin verojen osuus kasvaa huikeasti ja helposti kassasta ottaa itselleenkin siivun, ettei tunne itseään pelkäksi veronmaksajaksi.

Nopeat markkinamuutokset tekevät suuria kysyntävaihteluja ja usein käyttöinvestoinnit ovat käyttökelvottomia muutamassa vuodessa. Pistää harkitsemaan toisenkin kerran, investoiko tällaisiin riskeihin lainarahalla.

Sukarin Topia on pidetty kovana yrittäjänä ja velkaa kuului olevan yli 100 miljoonaa. Masku meni jo saneeraukseen, mutta kassavirta taitaa tyrehtyä nyt pahasti velkojen hoitoa silmällä pitäen.

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen

Eräs näkökulma on tosiaankin se että kun naisien mahdollisuus siirtyä työmarkkinoille parani, tasa-arvo taistelun seuraksena, miehien työmarkkina asema aleni seuraksena palkan ostovoiman alentuminen. Naisten palkkatyömahdollisuudesta kehittyikin palkkatyöpakko, koska yhden ihmisen palkalla ei enää elätettykään perhettä. Tämä tapahtuma naamioitiin osittain piilottamalla inflaatiota esimerkiksi asumiskustannuksiin. Maan hinnan nousuhan ei ole inflaatiossa mukana kuten ei rakentamiskustannuksetkaan siinämäärin kuin pitäisi. Kun inflaatiota on vähätelty, on palkan ostovoiman alenemista voitu myös piilottaa. Tätä on käytetty tulonjaon muuttamiseen tiettyyn suuntaan - tuloerojen kasvattamiseen.

Naisten työtä siirrettiin kotityöstä palkka työhön, esimerkiksi lasten hoito, ravinnon hankinta (kasvimaat, eläintenhoito...), vaatteiden valmistus , jolloin BKT kasvoi mutta mitään "tuotantoa" ei tullut yhteiskuntaan lisää tai "tuotannon"lisä ei ollutkaan elämisen kannalta niin arvokasta kuin BKT:n kasvu antoi ymmärtää. BKT:n kasvun kautta kuviteltiin tuotannon ja tehokkuuden kasvaneen vaikka totuus olikin jotain muuta.

Tuloerojen kasvattamista on perusteltu vaikka millä talouden dynamiikan verukkeilla, mutta koskaan ei ole ääneen analysoitu mitä seurauksia on pääomien holvaantumisella eli tuloerojen kasvulla käytännössä. Kun pääomat kasaantuu eli holvaantuu eli eivät siirry kieroon tulee tarve luoda lisää pääomia, jotta talouden aktiviteetti ei tyrehtyisi. Lisä pääomatkin pyrkivät holvaantumaan ja kierre on valmis. Tästä syystä verotuksen progression täytyy olla riittävän suuri, ainakin suurempi kuin nykyään.

Holvaantumisella on myös toinen tätäkin merkittävämpi negatiivinen vaikutus keskiluokkaan ja etenkin köyhiin, se on tuotannon suuntautuminen pois perustarpeista. Elämälle välttämätön tuotanto ja palvelut kärsivät hallinnon kasvamisesta ja siitä että pääomien holvautumisen kautta on ilmestynyt kasvava kerskakulutustuotanto. Työvoimaa siirtyy elämää vähän hyödyttävään hallintoon ja kerskakulutukseen luoden niukkuutta perustarpeiden tuotantoon.

"Kukaan ei halua myydä halpaa, koska kalliissa on paremmat katteet."

Missio "kansan elättämisestä" on hävinnyt taistelun "menestyksekkään kilpailun" -ideologialle. Edullinen ravinto ja suoja (asuminen) ja ihmisen sosiaalinen tyytyväisyys on jyrätty "innovaatio-orientoituneella arvonkasvatusprosessilla kilpailullisessa ympäristössä" ym. jargonilla.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

BKT on karsea mittari, jota ei pitäisi käyttää oikeastaan mihinkään.

Maan ja kiinteistöjen hinta on mielenkiintoinen asia erityisesti maataloudessa, missä verottaja määrää pitkälti sukupolvenvaihdoksessa sovellettavan optimihinnan. Ranta- ja vapaa-ajantonttien arvonnousu on tehnyt sukupolvenvaihdokset järkyttävän kalliiksi lunastaa itselleen työpaikka. Yleensä jatkajalla on vielä pakottavat laajennusinvestoinnit, joten hänellä on pieni mahdollisuus saada velat maksuun ennen seuraavaa vaihdosta. En suosittele ketään kokeilemaan nykyisen maatalouspolitiikan vallitessa.

Joudumme vielä palaamaan perusasioiden äärelle, koska siellä on "tieteellisesti" osoitetuissa perusolettamissa ammottavia aukkoja. Aukot liittyvät maatalouden tehotuotannon kemialliseen perustaan ja sen vaatiman energian hinnan nousuun. Tulevaisuudessa ruokaa kasvatetaan aivan eri menetelmillä, joilla voi olla työllistävää vaikutusta huomattavasti.

On ollut arveluttavaa kehitystä tyhjentää maaseutu, kun olemme 100 % riippuvaisia luonnosta.

Kaisa Jalis

Kokoomuksen kuntapoliitikka, jossa ihmiset ajetaan kotikonnuiltaan lähiöihin juomaan keskaria ja syömään 6 € pitsaa.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kataistrofin saapuessa täydellä voimallaan maalla on köyhää, mutta kaupungissa kurjaa.

Tapio Suhonen

Ne ajat ovat ohi, jolloin työpaikkailmoituksessa haluttiin palvelukseen: "ekonomi, merkonomi, tai reipas mies".

Koulutusajatus on jo aikaa sitten siirtynyt uskomukselliselle rajapinnalle; kehitysuskoa valetaan, vaikka se toisaalta voi tappaa luovuuden.

Erikoistumispakko tuo tuulahdusen 1800-lukuisilta työmarkkinoilta: ammattipakko ei tosin ole perinnöllinen. Kapealta erikoisosaamisen sektorilta voi riistäytyä irti jos opiskelee uuden, toisen, kapean siivun joltakin alalta.

Erikoistuminen ja asianmukainen työdiplomi, oikeus tehdä jotakin ansiotyötä on nykyaikaa.

Odotan hengitystäni pidätellen, milloin paljastuu valesiivooja, jolla on paperit jostakin, Udmurtian Cleaning Academystä.
Viranomaiset sitten kuluttavat matkoihin ja konsultointiin kymmenen miljoonaa euroa, selvittääkseen, onko ko. oppilaitosta olemassa.

Arvo Koiso

Silloin kun taksikuskeillekin tuli jatkokoulutus, mä menetin lopullisesti uskoni tähän apinalaumaan tällä planeetalla. Kohta ne varmaan alkaa vaatimaan tähänkin ammattin jotain vuoden istumista koulun penkillä, koska turvallisuus, EU, ja yhtenäinen byrokratia. En kyllä millään keksi, miten ne saisivat oppitunneille mahtumaan jotain asiaa, mutta kai apina aivoillaan jotain keksii. Sitä odotellessa.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Tällaisista pitää tehdä televisiosarja. Kyllä se alkaa naurattamaan heti kun lakkaa vituttamasta.

Henry Hammar

Kyllä suomalaiset yrityksiä käynnistävät, mutta Virossa ja syykin on varmaan selvillä. Siis myöskin rehelliset suomalaiset.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Joo. Ainoastaan kansallistunne tai matkaväsymys estävät perustamasta enää yritystä mieluummin Viron puolelle. Siellä on vielä helkkarin ahkeria poikia ja tyttöjä tekemään töitä, kun mukavuuksissaan on parantamisen varaa. Hyvällä työnjohdolla oppivat vielä joskus tekemään jotain kunnollakin. Monet ovat jo oppineetkin. Mullakin on ollut matkan varrella pari virolaista töissä. Mainioita molemmat.

Tanja Huurtela

Kirjoitin taannoin samasta aiheesta omassa blogissani: http://tanjahuurtela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1212...

Hyvä että asia nousee esiin myös sinun tuomanasi. Turhaa byrokratiaa olisi aika jo karsia.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Meillä on asiat vasta sitten hyvin kun erinomaiseen kielelliseen ilmaisuun ja itsenäiseen ajatteluun kykenevät 55-vuotiaat työkyvyttömyyseläkeläiset voivat palata työelämään ja saavat arvostusta siitä, mitä he kyvyillään saavat aikaiseksi.

Työministeri Ihalainen kykenee näyttelemään huolestunutta, koska se ilme on juuttunut hänen kasvoilleen. Hän on ollut koko ikänsä huolestunut. Työpaikkojen luomisessa hän on kyvytön. Hänen pitkään luotsaamansa AY-liike on suuri osasyyllinen siihen, että kaikki vähänkään vajaakykyiset on jouduttu sulkemaan työelämän ulkopuolelle.

Eipä silti, myös Kiinassa kasvuprosentit ovat sellaisia, että paikallinen Ihalainen on ihmeissään Euroopan kysynnän ja valuutan heiketessä.

Huolehdi elämäsi laadusta ja valmistaudu, koska paremmat ajat ovat tulossa. Sitä ennen on kärsittävä aika pitkä talouskrapula.

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen

Niin kukaanhan ei tunnusta edustavansa turhaa byrokratiaa. Jokaiseen (ainakin lähes) on iskostunut ne argumentit joilla tuntee oman työnsä merkitykselliseksi. Turhaa byrokratiaa on kuitenkin tähän maahan saatu haalittua paljokin, pikkuhiljaa, huomaamatta, ymmärtämättä. Joensuukin ottaa ilomielin vastaan oikeustieteellisen koulutuksen työvoimapoliittisista syistä. Mutta jos tarkastellaan yhteiskunnan tarpeita ei me tosiaankaan tarvita lisää lakimiehiä päinvastoin.

Lakimiehethän saavat elantonsa lainsäädännöstä, EU -lainsäädännön sovittamisesta ja soveltamisesta, yritysjuridiikasta, sopimusvalmistelusta, rikollisuudesta ym. sellaisesta josta suurin osa ei lopulta ole kovinkaan hyödyllistä elämämme kannalta. Meidän tulisi toimia yhteiskuntaa kehitettäessä niin että voisimme vähentää lakimiehiä ja kaikkia niitä ammattiryhmiä jotka saavat elantonsa yhteisön ongelmista. Meidän on vähennettävä ongelmia (parannettava sairaus) eikä vain lievitettävä seurauksia (oireita).

Haitallisinta yhteisön kannalta on kovapalkkainen turha työ. Siinä on kaksinkertainen haitta. Turha työ ja kerskakulutukseen kannustava palkka.

Mutta tämän kehityksen kääntämisen avain on juuri koulutuspolitiikassa. Jos koulutamme lakimiehiä ja ICT-osaajia niin meidän on työllistettävä lakimiehiä ja ICT-osaajia, ja jos EMME kouluta lääkäreitä ja hoitajia niin on turha haaveilla terveydenhoidon paranemisesta.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Parkinsonin laki toimii edelleen!

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Tässä vaiheessa iltaa on syytä kiittää kaikkia osallistujia harvinaisen miellyttävästä keskustelusta ja valmistautua aamuksi töihin.

Yhteenvetona voisi todeta, että tekemisen meininki tuntuisi löytyvän, jos siihen vain annettaisiin mahdollisuudet. Byrokratia ja holhoaminen näyttävät nakertaneen itseluottamustamme kovalla kädellä. Voin vain kuvitella, mitä olisimme saaneet aikaan vastuun ja vapauden tasaisemmalla jakamisella. Johtajillemme tämä ajatus lienee vieras.

No, vieläkään ei ole myöhäistä kuin tältä illalta. Huomenna päivä uusi!

Suuri kiitos vielä kaikille kommentoineille ja kauniita unia!

Käyttäjän harrivirtanen kuva
Harri Virtanen

Yllätyksekseni jaksoin lukea jokaisen blogikirjoituksesi. Täytyy sanoa, että edustat poikkeuksellista älykkyyttä ja erittäin lahjakasta kielen käyttöä. Olisi suorastaan vääryys, jos kirjoitustasi ei olisi nostettu karuselliin.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kiitos kovasti, mutta totuus on silti toisenlainen. Lusikalla on annettu ja julmetun työn takana on ollut harjoitella, miten sen lusikallisen käyttää. Ilmaisussa tietysti auttaa että on aina tykännyt kielen taivuttelusta. Karusellia en olisi huomannut, ellet olisi vinkannut. Ei ole ollut odotuksia sen suhteen, kun ääneni on kriittinen.

Tapio Vehmaskoski

Onhan paljon selitystä asialle "Mikä tappoi pienyritykset...." Minulle ei kommenteista jäänyt mieleen muuta kuin tuo "...kilapilu..." eräässä kommentissa. Se on niin hauska nimi pienyritysten tappamiselle, että minäkin voisin hyväksyä sen, vaikka kommentoija ehkä haluaisikin uudestaan nimetä sen painovirhepaholaiseksi.

Mikä siis "kilapilun" lisäksi voisi olla syynä?

Suomalainen teollisuus sekä suur- että pienyrittäjäteollisuus ovat kulkeneet yhtä jalkaa. Ilman suurta ei ole pientä eikä ilman pientä ole suurta.

Olemme kansainvälistyneet erittäin nopeasti. Tämän seurauksena kilpailu on kiristynyt ja kilpailu vaatii yhä suurempia panostuksia.

Aikaisemmin panostukset kohdistuivat enemmän koneisiin, laitteisiin ja tuotanto-olosuhteisiin.

Nyt vaaditaan yhä enemmän panosta markkinointiin, kansainvälistymiseen ja näiden organisaatoiden hallintaan sekä uusien markkinoiden avaamiseen että ylläpitämiseen.

Samaan aikaan kustannuskilpailu ja tehokkuus ovat vaatineet muuntumista ja uudenlaista tavoitteen asettelua. Tuotekehitys ja osaaminen ovat ensiarvoisa tekijöitä eivätkä itsestään selvyyksiä.

Suomesta on vain tullut kertakaikkiaan osa maailmantaloutta, jossa 5 miljoonan populaatio taistelee paikastaan markkinoilla, joissa ei ole mitään itsestään selvyyksiä.

Tässä sitä nyt ollaan huuli pyöreänä ihmettelemässä "kilapilua". Emme kuitenkaan ole yksin vaan muut valtiot/kansat ovat samassa "kilapilu"-veneessä. Siinä toiset pärjäävät ja toiset eivät. On mietittävä tavoitteita ja pärjäämiskeinoja.

Emme ole vielä menettäneet peliä, mutta kohta sekin voi olla edessä!

"Kilapiluilemisiin!"

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Lähtiessä ei ymmärretty lainkaan, millaiseen kilapiluun homma johtaa. Eivät näköjään ymmärtäneet muutkaan. Erityisen mutkikkaaksi ratkaisujen löytämisen tekee se, että olemme mukana sellaisessa seurueessa, joka on antanut kädestään melkein kaikki valttikortit pöydän toiselle puolelle.

Sitten vielä arvovaltaisina pidetyt tahot ovat kirjoittaneet nimensä paperiin, jolla on sitouduttu noudattamaan sellaisia sääntöjä, joilla emme voi mitenkään pärjätä.

Meillä on tavallaan kaksi vaihtoehtoa; joko opettelemme ne säännöt todella nopeasti tai sitten muutamme niitä sääntöjä itsellemme edullisemmiksi. Olen kyllä aika skeptinen, että meidän poliittisella kulttuurillamme saataisiin kumpaakaan aikaan. Suomalainen kun ei peräänny koskaan. Nyt olisi kyllä tehtävä täyskäännös ja edettävä jälleen.

Prikaatissa on niin suuria aukkoja, että von Döbeln ratsastaa kovin surullisena.

Tapio Vehmaskoski

Kyllä, mutta mitä tekee Kokoomus päällepäsmärinä? Tämä entisaikojen kaikenlaisten yrittäjien toivo? Onko niin, että vain mainostoimistot sloganeineen johtavat kykypuoluetta, joka on irrottautunut omista juuristaan?

Ovatko puolueen sisäiset voimat nulikkamaisen johtonsa takana? Uhrataanko suomalainen yrittäjyys joidenkin henkilöiden EU-pyrkyryyden alttarille?

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #96

Kokoomuksen sisällä täytyy olla ristivetoa jo jonkin verran. Kuten Timo Rope oli eduskuntavaalien alla todennut yrityspuolen kermalle, että hän sentään tunnustaa olevansa persu ja te muut haluaisitte olla persuja.

Yrittäjyys tulee uhrautumaan EU-alttarilla, haluttiin sitä tai ei.

Keijo Sörsselssön

Valtio varastaa pelimerkit liian aikaisin.

Tällä hetkellä suomalaisten kaikki rahat menevät elämän perusedellytyksiin.(asumiseen & ruokaan) Ja jos vähänkin jää yli niin verottaja varastaa loput.

Tarvitaan edullisia asuntoja, verotonta ruokaa ja kannustimia piensijoittamiseen.

Annetaan kakun kasvaa ja verotetaan vasta sitten.

Turha valittaa, että monikansalliset yritykset tulevat ja valtaavat Suomen, koska meidän tavoite pitää olla se, että me tulevaisuudessa omistamme ne monikansalliset yritykset.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

"Valtio varastaa pelimerkit liian aikaisin".

Täysin totta. Valtio ja eläkeyhtiöhän arvioivat yhdessä yrittäjän kanssa, paljonko sen pitää maksaa jo ennakkoon julkisia maksuja. Alvien ja työnantajamaksujen nopea kierto tuovat myös suurta tuskaa varsinkin sesonkiluonteisen kysynnän yrityksissä tai kysynnän muuten vaihdellessa reippaammin. Muutokset kesken tilikauden ovat niin työläitä, että ne jäävät usein tekemättä. Itse olisin hakenut ennakkoveroihin huojennusta alkukesästä, kun tulevaisuus näytti oikein surkealta, mutta soitettuani verottajan neuvontapuhelimesta toimintaohjeita, neljä ensimmäistä eivät tienneet asiasta mitään ja viides arveli tietävänsä kuka tietää. Sitten puhelu katkesi. Arvaa, soitinko uudelleen...

Verottaja on siis yksiselitteisesti ensimmäinen ja ainoa taho, jota meidän tulee elättää. Vasta sen jälkeen voimme ajatella yritystämme tai työntekijöitämme. Verottajan asenne kertoo, että se pitää jokaista verotettavaa potentiaalisena huijarina, eikä enää olekaan väärässä, koska on pakottanut suuren joukon jo lähtemään huijauksen tielle ja muiden on pakko seurata perässä pärjätäkseen.

Verotus on kuitenkin vain yksi kilpailutekijä, eikä sitä voi syyttää kaikesta.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

"Tarvitaan edullisia asuntoja, verotonta ruokaa ja kannustimia piensijoittamiseen."

Periaatteessa kyllä, mutta asiassa on ongelma ja se on välistävetämisen kulttuuri, joka meillä on opittu liiankin hyvin. Poliitikot ovat tässä olleet kyllä aivan etunenässä opettamassa.

Jos johonkin väliin jää kolikkokin rahastettavaksi, niin joku taho sen kyllä rahastaa. Nyt ei varmasti jää, koska reaalipalkat laskevat ja verot nousevat.

Talouskasvun tarpeesta puhutaan, mutta toimet ovat sellaisia, että kasvua ei tule varmasti.

Ja EDIT: Sörsselssönin viimeisessä lauseessa on asenne kohdallaan. Noin täytyy ajatella saavuttaakseen jotain.

Anssi Luoma-aho

Otsikon kysymykseen on monia vastauksia:

1. Byrokratia
- jo pienimuotoisenkin yritystoiminnan pyörittämisestä aiheutuu valtavasti hallinnollista työtä, johon kulutettu aika on suoraan pois yrittäjän tuottavasta toiminnasta

2. Arvonlisävero
- etenkin uudet pienyritykset toimivat valtaosin palvelualoilla, joita arvonlisäverotus pahiten rankaisee. Lakisääteisten maksujen ja arvonlisäveron jälkeen palvelun hinta karkaa monen kuluttajan saavuttamattomiin ja harmaa talous valtaa palvelualat

3. Jäykät työmarkkinat ja korkeat työllistämiskustannukset
- tämä on suurin este työpaikkojen lisääntymiselle pienyrityksissä. Yrittäjävetoisen pienyrityksen on uhkarohkeaa lähteä laajentumaan palkkaamalla henkilökuntaa, koska se pahimmillaan johtaa koko yrityksen alasajoon

4. Sosiaaliturvan epäkohdat
- pienyrittäjästä tulee lainsuojaton aloittaessaan yritystoiminnan. On paljon järkevämpää jäädä sosiaaliturvan elätiksi, kuin vaarantaa alhainenkin toimeentulo ryhtymällä yrittäjäksi

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Periaatteessa näin.

Nyt on syytä ottaa vielä yksi näkökulma tähän. Lähes arktinen sijaintimme on huomioitu erilaisia sopimuksia ja kilpailua ajatellen aivan surkeasti, eli meidän on jokseenkin mahdotonta pärjätä tällä kulurakenteella. Koska saimme maistaa hyvin menestyksekästä jaksoa, hilasimme palkat melko korkeiksi, joskaan ei mitenkään mahdottomiksi länsimaisittain.

Meillä on siis asumisen suhteen joka tapauksessa maailman korkeimmat energiakulut. Jos meillä rakentamiskustannukset ovat noin 2600 euroa neliöltä, ovat ne esimerkiksi Turkissa ilman tonttia noin 150 euroa neliöltä (paikallisen grynderin antama hinta) ja sitten todetaan vielä, että tuotanto on siirtymässä niihin maihin, missä asutaan savimajoissa ja peltihökkeleissä.

Sen lisäksi työssäkäyntiä verotetaan autoilun kautta melkoisella intensiteetillä, jopa niin että heikoimmin palkatuilla aloilla ei ole konta varaa käydä töissä lainkaan, ellei asu bussireitin varrella.

Kertokaa nyt ihmeessä, miten selviämme ilman protektionismia näissä oloissa, kuten olemme luvanneet tehdä.

Käyttäjän kapavalimaki kuva
Kari Välimäki

Hyvä kirjoitus ja mielenkiintoista debattia. Vien näkökulmaa hivenen toisaalle. Itse näkisin tämän valtavan ongelmavyyhdin yhtenä merkittävänä aiheuttajana tarpeettoman ja äärimmäisen tuhlaavan kuluttamisen, mikä ei koske ainoastaan Suomea. Me elämme eräänlaisessa hyvinvoinnin skandinaavisessa sovinismissä, missä me oletamme saavutetun elintasomme olevan itsestäänselvyys. Tämä voi kuulostaa idealismilta, mutta kannattaa muistaa, että 2/3 maailman väestöstä kärsii puhtaan veden puutteesta, ja on kestämätön ajatus että tuo 2/3 saavuttaisi saman elintason kuin me. Maailman kantokyky ei yksinkertaisesti riitä. Se taas herättää oikeutetun kysmyksen: onko meillä siis jokin etuoikeus tuhlata luonnonvaroja, jotka eivät ole yhtään sen enempää meidän, kuin 3. maailman nälkää näkevän lapsenkaan.

Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että heidät pitäisi jättää oman onnensa nojaan, ja meidän jatkaa valitsemallamme linjalla henkselit paukkuen, vaan täysin päinvastoin. Kaikki merkit viittavat siihen, että olemme tulleet ainakin yhden tien päähän. Koska materiaalinen hyvinvointimme on perustunut kulutukseen kerska, meidän tulisi tehdä täydellinen asennemuutos; malli mitä-minulla-täytyy-olla, täytyisi muuttaa mitä minä TODELLA tarvitsen malliksi. Vanhan kansan kielellä; meidän täytyisi oppia säästämään. Nyt me laitamme kaikki haisemaan, jotta taloudella menisi hyvin. Paradoksi. Kun ihminen oivaltaa, että rahalla saa kyllä hienon ja korean sängyn, mutta ei unta ja hetken läheisyyttä mutta ei rakkautta, vasta siitä alkaa muutos. Se ei tule ihmisen ulkopuolelta, sääntöinä, rajoituksina tai kehoituksina, vaan omakohtaisena oivaltamisena.

Joku tietenkin syyttää minua maailmaa syleilevästä idealismista, mutta se ei ole sitä. Itse asiassa kaikki tulevaisuuden skenaariot ovat melko nahkaisia jokaiselle keskiluokkaiselle ihmiselle tulevaisuudessa, jos kuvittelemme että voimme jatkaa näin. Tuntuu siltä, että nyt etsimme paniikinomaisesti keinoja ylläpitää status quoa, mikä ei ole status quo. Minua ainakin kylmää ja huvittaa ajatus, että tietyt tahot uskovat Suomen nousevan suosta pelaamalla ja kehittämällä videopelejä, missä on tuhmia possuja ja äkäisiä tilhiä.

Eräs merkittävä ongelma on myös se, että meillä on kahdet pelisäännöt; toisaalta vapaat markkinat, mutta toisaalla kummallinen sosiaalidemokratian jämä. Tavis saa sen tuta kapitalismina ja rikkaat sosialismina, konkreettisesti.

Valitettavasti suuret suunnanmuutokset ihmiskunnassa ei ole koskaan tapahtuneet helpolla eikä ilman katastrofeja. Vilkaisu Kreikan ja Espanjan kaduille antaa osviittaa. Saa nähdä kuinka tällä kertaa käy. Toivon todella olevani väärässä.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Tuo on aivan totta. Kuten ylempänä mainitsin, olemme 100 % riippuvaisia luonnosta, mutta luullessamme hallitsevamme sitä, se hallitseekin meitä. Päinvastaista väittävät ovat liukkaasti pihalla kuin lumilauta.

Meidän tulisi ensin tunnistaa kestävät resurssimme ja laatia sen pohjalta mahdollisimman pitkäjänteinen strategia, miten noita resursseja voidaan käyttää ja mieluummin niin, että niitä resursseja lisätään kuin syödään. Sekin on mahdollista, mutta ei vielä tunnustettua.

Nykyisen käyttöjärjestelmän ja allekirjoitettujen sopimusten vuoksi olemme irtisanoutuneet järjen käytöstä.

Tarvitsemme vain riittävästi tietoa, oivalluksia ja meidän on saatava mahdollisuudet toteuttaa niitä. Muuta ei tarvita.

Käyttäjän kapavalimaki kuva
Kari Välimäki

Kyllä, olemme 100% riippuvaisia luonnosta, koska olemme itse 100% osa sitä. Luonto ei ole mikään valkoisenmiehen pohjaton riistosäkki tai temmellyskenttä, mitä saa raiskata mielein määrin, jos se palvelee rahamarkkinoita. Nopea internetyhteys tai uusi iPad ei kauhesti paina silloin, kun puhdas vesi on kortilla. Minä olen oikeasti huolissani tulevaisuudesta. En niinkään omastani, mutta lastenlapsieni sitäkin enemmän. Nolottaa jo ajatuskin, jos he joutuvat 150 vuoden päästä kysymään: "Mitä jumalauta noiden pölvästien päässä oikein liikkui muuta kuin kusta ja paskaa?".

Monesti monimutkaisen ongelman ratkaisu on hyvinkin yksinkertainen, mikä ei tietenkään ole synonyymi helpolle. Uskallan väittää, että noudattamalla kolmea hyvin yksinkertaista periaatetta ratkaisisimme monta ongelmaa:

1. Terve järki,

2. Kohtuus (siellä missä on kohtuutta, on kaikkea riittävästi. Jostain syystä nykyään mikään ei tunnu riittävän. Miksiköhän?)

3. Muiden huomioiminen (Mielestäni individualismin korostaminen on tiensä päässä. Kollektivismi epäonnistui jo aikaisemmin, mikäli Pol Potin sotkuja on uskominen).

Se on harmi, ettei tyhmyys ole kivuliasta ja tuskallista, sillä se olisi paras ja nopein keino oppia kohta 1. No, evoluution hidas mutta varma mylly jatkaa jauhamistaan.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #109

Allekirjoitan listasi, koska tuossa on tie ratkaisuun, eikä ongelmien lisäämiseen.

Käyttäjän juhamakkonen kuva
Juha Makkonen

Mielestäni Made in Finland -sokeus vaivasi lähimenneisyydessä eräillä aloilla. Esimerkiksi tekstiiliteollisuus romahti lähes olemattomiin kun ei suostuttu näkemään tuotteiden brändin olevan se, jota ostetaan valmistusmaan sijasta. Tänään pukeudummekin pääosin ruotsalaisiin ja tanskalaisiin vaatteisiin, jotka on valmistettu ties missä. Pikamuoti ei ole kovin tervettä, mutta se on tosiasia.
Onneksi muutama perinteinen toimija löysi menestyksen edellytykset valmistaa myös Suomessa. Esim. Keiteleen Masi Companyn tarina on tutustumisen arvoinen: http://fi.wikipedia.org/wiki/Masi_Company

Jeppe Luo

Lyhyt vastaus:
SAK.
Ja, miksi kaiken paskan lisäksi SDP laittoi erään -90 luvun laman pääasiamen asialle on sitten toinen asia.
Työministerinä SAK:n kätyri.
No ei tartte miettiä miksi työttömyys lisääntyy, koska Lylu/Ihalainen ovat liian hyviä kavereita ollaksen puolueettomia.

Toimituksen poiminnat