iitimo

Tuottavuusharha

Tämän blogitekstin tarkoituksena on aiheuttaa halvaannuttava kokemus yhteiskuntamme todellisesta tilasta. Toivon jokaisen lukevan tämän ajatuksella, koska kaikille on syntymälahjana annettu siihen tarvittavat välineet. Ehkä tämä herättää pohtimaan, miten ja mihin niitä välineitä kannattaisi jatkossa käyttää.

 

Suomi on tuottavuudeltaan yksi maailman tehokkaimmista maista, vaikkakin on putoamassa ihan terävimmästä kärjestä. Se on ollut avain taloudelliseen menestykseen ja siksi sitä vaatimalla vaaditaan lisättäväksi, vaivautumatta lainkaan miettimään, mistä siinä on kyse. Tässäkään asiassa ei ole mitään monimutkaista ja seuraukset pystyy päättelemään ympäröivästä todellisuudesta.

 

Länsimaiden taloudellinen etumatka muihin on ainoastaan teollisuuden ja kaupan aikaansaamaa. Teollisuuden raaka-aineiden ja elintarvikkeiden tuottajat ovat ja pysyvät köyhinä, ellei osaa tuottavuuden kasvusta kanavoida niiden suoraan tukemiseen. Nämä kaikki toimijat ovat puolestaan riippuvaisia liikenneyhteyksistä, koulutuksesta ja terveyspalveluista, riippumatta siitä, järjestetäänkö nämä tukitoiminnot rahoittamalla verovaroista julkista sektoria tai kanavoimalla kerätyt verot yksityisille toimijoille.

Teollisuuden ja kaupan osalta äärimmilleen viety tehokkuus parantaa taloudellista tuottavuutta. On aivan selvää, että hitaan ja epävarman ihmistyön korvaaminen koneilla, automaatiolla ja logistiikan optimoinnilla tuottaa taloudellisesti parhaan lopputuloksen.

Mitä pidemmälle teknologian osuus viedään, sitä erikoistuneempaa osaamista edellytetään tuotannon ylläpitämisessä. Hyvän tuottavuuden ansiosta voidaan maksaa korkeampaa palkkaa, jonka turvin myös työntekijät voivat investoida omaan hyvinvointiinsa, vaikkapa rakennuttamalla ylellisempiä asuntoja, ostamalla parempia autoja jne.

Osansa tuottavuuden kasvusta saavat myös menestyvien yritysten omistajat, osallistuivat he sitten yrityksen toimintaan tai eivät. Unhoon jää tosiseikka, että kahdeksan jokaisesta kymmenestä aloittaneesta yrityksestä ei menesty.

 

Kun erot koulutuksessa ja infrastruktuurissa niin kutsuttuihin kehitysmaihin alkavat kaveta, onkin kannattavinta siirtää tuotanto sinne, missä työ on sillä hetkellä halvinta, jolloin palkankorotukset luovat kysyntää paikallisesti, mutta erityisesti vienti korkeamman elintason maihin on äärimmäisen kannattavaa. Näissä maissa ei ole vastaavia tulonsiirtomekanismeja alkutuotantoon ja oheispalveluihin, joten tuloerot ovat valtavia. Samoin tuloerot alkavat kasvaa maissa, joista teollisuus häviää, koska tulonsiirtojärjestelmien ylläpitoon ei enää ole taloudellisia edellytyksiä. Tästä on kyse kun puhutaan kestävyysvajeesta.

 

Ongelmat alkavat siitä, kun samoja tuottavuuden vaatimuksia aletaan siirtää kaikkeen muuhunkin kuin teolliseen toimintaan. USA on ääriesimerkki maksimoidun tuottavuuden aiheuttamista haitoista olemattoman sosiaaliturvan vuoksi.

Suomessa tilanne ajautuu aivan vastaavaan taloudelliseen, yhteiskunnalliseen ja poliittiseen kriisiin, kun alentuvat tuotot pakottavat tuhoamaan sosiaaliturvaverkon. 

Useat Euroopan maat tuhosivat hetkessä omat kansantaloutensa, kun ihmiset ryntäsivät sankoin joukoin hamuamaan omaa osuuttaan tuottavuuden kasvusta. Useimmissa tapauksissa tuotto-odotukset olivat ylimitoitettuja, koska nopeasti luoduille uusille tuotteille ja palveluille ei ollutkaan kysyntää. Halpaa lainaa oli tarjolla senkin edestä.

Irlanti ja Islanti tuhosivat taloutensa suorilla sijoituksilla näihin  hankkeisiin. Saksa ja Ranska eivät, koska niiden vaikutusvalta EUn päätöksenteossa riitti pelastamaan heidän pankkinsa ja siten koko taloutensa kaatumisen ainakin toistaiseksi. 

Välimeren äärellä investoitiin puolestaan turismin kasvuun, koska alueen talous on aina perustunut pääosin siihen. Kasvaneelle tarjonnalle ja hintatasolle ei ollutkaan maksajia, joten ylimitoitettu rakentaminen tuhosi koko talouden perustan.

Suomen teolliset tukijalat ovat joko romahtaneet tai muuttaneet ulkomaille, mistä tuottojen kanavointi omaan kansantalouteen on hyvin vaikeaa. Uudet investoinnit tuotantoon eivät ole kannattavia, koska muuttaneiden yritysten luoma kustannustaso jäi niistä jäljelle, eikä sillä tasolla ole mahdollista tuottaa juuri mitään kilpailukykyiseen hintaan.

 


Mitä tapahtuu, kun tuottavuuden kasvua aletaan sovittamaan teollisuuden ja kaupan ohella kaikkeen muuhunkin?

 


Äärimmäinen tuottavuus tarkoittaa luonnollisesti sitä, että henkilöstö on kaikilta fyysisiltä ja henkisiltä ominaisuuksiltaan mahdollisimman suorituskykyistä. Aika harva meistä täyttää tällaisen arjalaisen superihmisen tunnusmerkit, joten jatkuva kykyjensä äärirajoilla työskentely polttaa useimmat meistä ennen aikojaan loppuun.

Hiipuvaan jaksamiseen haetaan apua sosiaalisista suhteista ja terveydenhoitojärjestelmästä. Kovan kiinnostuksen kohteena ovat myös fyysiset harjoitteet ja ravitsemus, joiden rinnalle tulevat kaikkien  mahdollisten kemiallisten yhdisteiden kokeilut. Niiden todellisia ja oletettuja haittavaikutuksia pyritään suitsimaan lainsäädännöllä, eli keskittymällä syiden sijaan oireiden hoitamiseen. Jokainen voi päätellä, miten kallis hinta tästä yhteiskunnallisesti joudutaan maksamaan.

 

Maksimoitu tuottavuus luo ympärilleen monokulttuureja. Kaupat ketjuuntuvat ja näennäinen tarjonnan monipuolisuus koostuu vain erilaisista tuotemerkeistä, vaikka tuotteiden koostumus on jokseenkin sama ja niiden houkuttelevuus perustuu värikkäisiin pakkauksiin ja vetoavaan markkinointiin.

Arvoketjussa työskentelevät ihmiset toistavat robottimaisia suorituksia päivästä toiseen. Riippuu täysin organisaation toimivuudesta, miten työn kuormitus heijastuu työyhteisön sisäisiin ja ulkoisiin sosiaalisiin suhteisiin.

Väistämättä näissä päädytään itsepalvelukonsepteihin, jolloin ihmisten kosketuspinta toisiinsa jää tavattoman ohueksi ja pinnalliseksi. Voimme ainoastaan vertailla suorituskykyjämme ja määritellä sen perusteella yhteisöllistä asemaamme. On aivan selvää, että näin muodostettu mielikuva on useimmiten vääristynyt ja harhainen. Mentämme keskinäisen arvostuksen ja kunnioituksen toisiamme ja erilaisuuttamme kohtaan.

 

Tuottavuusvaatimus heijastuu samoin vaikkapa ravintola-alaan, missä tarjonta kapenee tuottavuusoptimoidulla teollisuusmuonalla rehustamiseksi. Silläkin pysyy toki hengissä ja jollakin tapaa suorituskykyisenä, mutta kaikki ruokaan liittyvä nautinto ja ruokailuun liittyvät sosiaaliset ulottuvuudet häviävät. Siksi lähes kaiken ravintolamuonan maustamisen osana käytetään natriumglutamaattia, mikä tekisi kengänpohjastakin herkullisen ja ylivilkkaudesta kärsiville lapsille rakennetaan leikkipaikat, että edes aikuiset ehtisivät syömään rauhassa.

 

Tuhoisimmillaan tuottavuusajattelu on kuitenkin sosiaali- ja terveydenhoitoalalla, jonka kuormaksi sysätään kaikki tuottavuudeltaan rajoittuneet ja sääntöihin sopeutumattomat yksilöt. Heiltä kellotetaan pois se aika, jonka avulla olisi mahdollista korjata osa niistä vahingoista, mitä ylimitoitetulla tuottavuusvaatimuksella ja sääntelyllä on aiheutettu.

Heistä tehdään robotteja hoitamaan niitä, jotka heikoimmin selviytyivät robotiikan asettamista vaatimuksista. Lähes jokainen heistä sisäistää ainakin alitajuisesti tämän epäsuhdan, mikä kuormittaa hoitohenkilöstön terveyttä aivan yhtä pahasti, mitä se teki muillakin sektoreilla.

 

Tuottavuuden maksimoinnilla saavutetaan siis erittäin tehokkaasti toimiva, mutta vahvasti säännelty ja iloton turvalaatikkoyhteiskunta, jossa ihmisten suuri enemmistö voi pahoin. Tämä heijastuu esimerkiksi turisteihin, jotka pitävät Suomea kauniina, mutta muuten luotaantyöntävänä maana. Sellainen meidän maamme onkin, mikä ei johdu luonnosta tai säästä vaan ihmisistä ja heidän tavastaan toimia. Bisnesajattelu on karistanut kaiken inhimillisyyden, joten täältä paetaan mielellään henkisesti väljempään ympäristöön. Eikä se koske pelkästään turisteja.

Rauhallisuudesta ja turvallisuudesta saamme pisteitä, mutta ne ovat olleet seurausta määrätietoisesta yhteiskuntarakenteen luomisesta. Sekin häviää ajan kanssa, koska se ei ole kulttuurinen ominaisuus, vaan perustunut yhteisesti hyväksyttyihin sääntöihin, joiden hylkääminen tuhoaa kulttuurimme moraalisen perustan.

 

Taloudellisen  menestyksen sokaisemina me siis tuhoamme yhteiskunnastamme ihmisyyden edellytykset ja kehtaamme vaatia sitä myös niiltä ihmisyyteen panostaneilta kulttuureilta, joiden hyvistä palveluista ja monipuolisesta tarjonnasta käymme lomamatkoillamme nauttimassa.

 

Vetäkääpä, rakkaat kanssaeläjät, tästä omat johtopäätöksenne, miten järkevää on pyrkiä tuottavuuden maksimointiin. Samalla ehkä ymmärrätte myös, miten upeasti rakennettu yhteiskunta meillä oli  kehittymässä, ennen kuin alistuimme kansainvälisen painostuksen alla vapaaseen kilpailuun, jonka puitteissa emme enää koskaan voi vastaavaa saavuttaa.

 

 


Omasta mielestäni tämä on ylivoimaisesti tärkein kirjoitukseni ja toivon tämän osaltaan avaavan keskustelua siitä, mihin me yhteiskuntana haluamme pyrkiä ja päästä. Eikä pelkästään oman yhteiskuntamme vuoksi, vaan kaikkien muidenkin, koska ne kärsivät kukin omalla tavallaan näistä kasvukivuista. Kipu on oikea sana, koska sitä me todella osaamme tuottaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

25Suosittele

25 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (115 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Äärimmäinen tuottavuus voidaan ulottaa myös yksilöihin ja katsella mitä se merkitsee siellä,koska mitään holistista kuvaa ei kyetä muodostamaan.

Otetaan nyt hyvänä esimerkkinä palkat..tottakai äärimmäisellä tuottavuudella tehty työ tarkoittaa äärimmäisen kovaa palkkaa. Näin asia toimii tälläkin hetkellä..miksi joku viitsii olla edes niin naivi,että kuvittelee ettei työläinen alkaisi toimimaan samoin kuin sosiaalisesti ylemmän tason ihmiset näyttää mallia? Heti kaikki minulle nyt tapahtuu joka puolella ja äärimmäisen ajattelemattomasti.

Minusta pitäisi keskustella aivan perimmäiset faktat ensin auki minkä ja katsoa mitä niistä edes jaamme yhteisesti. Sen jälkeen vasta voidaan alkaa keskustelemaan miten aletaan toteuttamaan jonkinlaista yhteisöä noiden pohjalta ja miten ne toteutetaan.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Tämän blogin tarkoitus on nimenomaan avata mahdollisimman monet silmät katselemaan ympärilleen, mitä täällä tapahtuu ja miksi. Ellemme ymmärrä asioiden syy-seuraussuhteita, päädymme tekemään täysin toisarvoisia tai jopa haitallisia asioita.

Tässä kokonaisuudessa jokin kunta- tai soteuudistus ovat vain paniikkireaktioita, joita toteutetaan taloudellisen pakon sanelemana. Mitään todellista hyötyä niillä ei saavuteta, mutta aikaa ja hermoja on kulunut senkin edestä.

Fokus on pääosin täysin epäolennaisissa asioissa.

Käyttäjän TimoSotikoff kuva
Timo Sotikoff

Juuri näin, nykypäättäjien keinovalikoimasta löytyy vain erinäistä seurausten lääkitsemisen yrittämistä, kun itse syyt jäävät hämärän peittoon tai niitä ei vain haluta tunnustaa - ei haluta tunnustaa epäonnistumisia ja vääriä ratkaisuja, joita on tehty ajallisesti aivan liian kauan ja aivan liian paljon - tältä sylttytehtaalta löytyy ainakin kaikki vanhat valtapuolueet.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Rohkenen tässä yhteydessä käyttää kansanedustaja Tossavaisen metodia ja pyytää teitä jakamaan tätä kirjoitusta, mikäli pidätte aihetta tärkeänä.

Ellei, niin minun on aika kiittää ja kumartaa, sekä poistua vähin äänin taka-alalle.

Andras Lahdelma

En huolehtisi liikaa niistä jakamisista. Monesti parhaat sisällöt aiheuttavat lähinnä hämmennyksen.

Samoin näyttää olevan voimassa sellainenkin sääntö, että ihmisten on helpompi tarttua - sekä puolesta että vastaan - kaikenlaisiin hieman keskeneräisiin ja kärjistettyihin ajatuksiin ja malleihin kuin sellaisiin teksteihin, jotka ovat todellakin tekstejä siinä sanan kirjaimellisessa merkityksessä, että osat asettuvat paikoilleen ja muodostavat elävän kudelman.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Tuokin on aivan totta.

Itse yritän kokeilla vähän kaikenlaisia, koska jokainen joutuu kohdallaan tarkistelemaan enemmän tai vähemmän. Nämä asiat eivät ole monellekaan helposti hyväksyttävissä edes periaatteen tasolla.

Jatkukoon keskustelu monipuolisena ja eloisana!

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Mie jaan monasti tvitterhiin näitä hyviä, mie en vain viitti komppailla koko ajan, sullon hyviä juttuja.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Kuvaavaa on, että parissakymmenessä vuodessa varsinkin suurempien liikeyritysten johto on järjestään vaihdettu toimialan tuntevista johtajista ekonomisteiksi. On etäännytty valovuoden päähän siitä, että yritystoiminnan tarkoitus olisi valmistaa muuta kuin rahaa - siis jotain palvelua tai hyödykettä, oli se sitten aineellista tai aineetonta.

Ne onnettomat, yleensä pk-yritykset, joiden tarkoitus on tuottaa todellisia hyödykkeitä, jyrätään katuojaan suurempien toimijoiden taholta. Niiden joiden tarkoitus on voittaa kilpailu, ja sen ne tekevät mielikuvapropagandan, eli tehomarkkinoinnin avulla. Mitä julkisiin palveluihin tulee, niitä vähätellään "tuottamattomina", koska ne eivät tuota rahaa vaan välttämättömiä palveluja.

Myös erityisosaamisen vaatimus tuotannon tehostamiseksi on pilkkonut tuotannon tai palvelun toisistaan irrallisiksi sektoreiksi, eikä kokonaisuutta hallitse enää kukaan. Oletetaan harhaisesti, että talousjohtaja näkisi kokonaisuuden, mutta todellisuudessa hänellä on yleensä edellytykset nähdä vain talouden kapea-alaisten silmälasien läpi.

Kansalaisten henkinen hyvinvointi on jo aikaa sitten uhrattu taloususkonnon alttarille.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Tämä asia on juurikin näin. Lisäksi meillä on vahva kuvitelma omasta paremmuudestamme ja ylimieliset myyntimiehet ovat aivan ihmeissään kun heidät talutetaan ovesta pihalle.

Ekonomistien näkemyksien perusteella on myös viety tehtaat ulos, mutta surkea johtaminen ja kauppataidot, sekä piittaamattomuus kulttuurisista eroista lienevät keskimäärin aiheuttaneet enemmän vahinkoa kuin hyötyä.

Teollinen tuotanto vaati äärimmäistä pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä, missä keskeneräistä tuotekehitystä ei voi maksattaa asiakkailla.

Olin hiljan erään alallaan maailman johtavan valmistajan uutuuden lanseerausta katsomassa. Meikäläisestä näkökulmasta tekniikka oli osittain armottoman vanhanaikaista, mutta kokemukset saman valmistajan muista tuotteista osoittavat niiden olevan erittäin toimivia ja kestäviä.

Nokia missasi nämä asiat ja siitä tuli entinen puhelinvalmistaja.

Käyttäjän TimoSotikoff kuva
Timo Sotikoff

Ei ole ollut suomalaisilla, täällä kannuksensa kotimaisen infran tuella hankkineilla avainyrityksillä tosiaan minkäänlaista kärsivällisyyttä, eikä varsinkaan paljoakaan isänmaallisuutta rinnassaan, kun on työnnetty tuotantoa mahdollisimman kauas täältä kvartaalitalouden pikavoitot silmissä vilkkuen. Ja vaikka olisi tässä äkkirikastumisessa joissain tapauksissa onnistuttukin, eipä siitä ole kotimaisen hyvinvoinnin tukemiseen mitään murujakaan ohjautunut, kun postilaatikoita on riittänyt pitkin luxemburgeja ja jerseytä,sitä verosuunnittelua. Tuottavuuden maksimoiminen globaalissa taloudessa on muokannut tällaisesta verorikollisuudesta "normaalin" toimintatavan, jota poliitikot eivät tunnu haluavan tarpeeksi painokkaasti kyseenalaistaa, miksiköhän- taitaa valua sen verran niitä isompia "verosuunnittelun" mahdollistamia murusia sinne omaankin pöytään.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tuottavuuden käsitettä voidaan määritellä monella tavalla.
Rikkaimmat maat ovat rikastuneet nimenomaan raaka-ainevarantojensa avulla.
Ihmettelen edelleen; ketkä ovat ne sokeat joihin Timo Isosaari lukeutuu?
Me, Andersson ja minä, emme kuulu heihin.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Rikkaimmat maat eivät ole rikastuneet juuri missään tapauksessa pelkästään omilla raaka-aineillaan, vaan tuomalla lisäksi halpoja raaka-aineita muista talouksista ja valmistaneet niistä kalliita tuotteita. Ja parantaneet asemiaan asettamalla itselleen edullisia tulleja.

Käytän me-pronominia jatkossakin, koska olemme kaikki samassa kusessa. Te tai muut syyllistävät hämärän kategorian ja minäkään en halua ottaa syytä kaikesta niskoilleni. Semantiikka sikseen, please.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kusessa ollaan, mutta en syyllistä itseäni, ainakaan silmien sulkemisesta.
Joskus sosiologiassa puhuttuiin yleistyneestä "muut". Nyt käytetään yleistynyttä "me".Kyse ei ole semantiiksta vaan retoriikasta, väärin käytetty "me" on nimenoman tosiasioita hämäävä yleistys.
Onhan se nyt aika ristiriitaista, jos pyrit kirjoituksilliasi havahduttumaan ihmisiä ja seuraavassa lauseessa väität itseäsi sokeaksi havaitsemaan todellisuutta.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #16

Plääh, retoriikka sikseen, please. Vosin lisätä hymiön, mutta tiedän ettet siedä niitäkään.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #18

Kyseessä on varsin yleinen ilmiö, ei mitenkään henkilökohtaisesti käsitettävä. Mutta kartan sovinnaista populaariretorikka harjoittavia poliitikkoja.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #22

Sitten on näköjään skarpattava lisää, jotta en enää sortuisi moiseen. Harmi, jos asiasisältö kärsi esitystavan kustannuksella.

Käyttäjän JanneLinna kuva
Janne Linna

Siis suoraan sanottuna varastamalla resurssit joltain köyhemmältä. Nyt, kun köyhät on ryöstetty aletaan ryöstämään rikkaampia...

Käyttäjän TimoKalliokoski kuva
Timo Kalliokoski

Mä olen täälläkin pariin kertaan huomauttanut yhdestä tuottavuususkonnon mielenkiintoisesta ja unohdetusta piirteestä. Se houkuttelee kaiken tämän lisäksi, minkä havaitsit hyvin ja julkitoit, tuotannon karsimiseen.

Koska tuottavuus on tuotoksen ja panoksen osamäärä, on tuottavuudella tapumus näyttää parempia lukuja ja suurempaa kehitystä, jos tuotantoa ylipäätään samalla vähennetään, koska silloin panoksen vähentäminen parantaa tuottavuuslukuja suhteellisesti enemmän.

Tämä johtuu siitä, että nimittäjän lähestyessä nollaa, tuottavuus lähestyy ääretöntä. Mitä vähämmän tuotantoa sitä helpompi tuottavuuslukuja on parantaa muunmuassa irtisanomisilla. Valtavaa tuottavuuden nousua on odotettavissa siinä visiossa, joka on toteutumassa, että viimeisestä kahdesta työntekijästä toinen saa kenkää. Ja sitten se viimeinen.

Panos nolla, tuottavuus ääretön.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Tämä on näille mikrotason ekonomisteille tyypillinen virhe. Se, mikä parantaa yrityksen kannattavuutta, voi aiheuttaa yhteiskunnallisesti negatiivisen lopputuloksen, kun kaikki tekijät lasketaan yhteen.

Koska kaikki tuotannollinen työ vaatii suurien pääomien lisäksi viheliäisen raskasta fyysistä työtä, pyrkivät kaikki siirtymään mahdollisuuksien mukaan tuottamaan virtuaalista myytävää.

Siinä mielessä olen itse helkkarin huono bisnesmies, kun en ymmärrä muuttaa näitä tuottamiani tekstejä rahaksi. Tosin se olisi mahdollista ainoastaan siten, että ryhtyisin valehtelemaan urakalla tai kirjoittaisin muuten vain satuja ja tarinoita.

Kirjojakaan ei tosin paljoa ostella enää, eli apuraha pitäisi hakea siinäkin tapauksessa.

Käyttäjän TimoSotikoff kuva
Timo Sotikoff

Uusliberaalin "vaihtoehdottomuuden" ekonomistit saavat paljon tilaa valtamedioissa, ja samaa laulua ne laulavat kaikki. Kukaan niistä ei yhdistä taloutta osaksi yhteiskuntaa, vaan ne pitävät taloutta yhteiskunnasta irrallisena muuttujana. On selvää, että näillä ikuisen tehostamisen lääkkeillä ja virtuaalituotteiden myynnillä ei kohenneta eikä edistetä yhteiskunnallista hyvinvointia, eikä varsinkaan jarruteta oravanpyörän vauhtia- vaan mustapekka jää aivan liian monen käteen, aivan liian moni jää rattaiden kiihtyvän vauhdin alle.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #40

Pitäisikö seuraavaksi nostaa keskusteluun ihmistyötä ja koneiden tekemää työtä koskevat verotuksen erot, koska tuossa alempana Tapio Vehmaskoski esitti hyvän kysymyksen, mikä palautti asian mieleeni?

En ole koskaan itsekään laskenut asiaa tuosta näkökulmasta, mutta tiedän jo ennalta, että siitä pamahtaa etusivun juttu. Vähän muuallekin kuin tänne.

Nyt kyllä alkaa sen verran väsyttämään viikon luomistyöt, että ekselin starttaaminen saa odottaa vireämpää olotilaa.

Käyttäjän TimoSotikoff kuva
Timo Sotikoff Vastaus kommenttiin #48

Tuossa verotuksen painopisteen muuttamisessa työn ja kulutuksen verotuksesta konepääomien/tuotantovälineiden verottamiseen on ison keskustelun paikka ihan varmasti. Teknologiaa suurella käyttöasteella tuottavuudensa kasvattamiseen hyödyntävät yhtiöt ja toimialat pystyvät tuottamaan entistä enemmän entistä vähemmällä työvoiman käytöllä. Minusta tällaisen looginen seuraamus tulisi olla vähentyvän työn suurempaan jakamiseen ja koneellistuottavuuden verottamiseen liittyvät tekijät. Ihmistyön vähentyessä pitää pystyä jatkossa veronkantoon sieltä, mistä se on mahdollista toteuttaa. Samalla aukeaa keskustelu yleisen työajan lyhentämisestä, ansiotasoja laskematta.

EU/EMU-rakenteissa ja sopimuksissa, joissa pääpaino on loputtomassa kilpailukyvyssä ja sisäisissä devalvaatioissa- tällaiset uudenlaiset kansallisesti toteutettavat rakenteelliset ideat eivät koskaan tule näkemään päivänvaloa, epäilen.

Andras Lahdelma Vastaus kommenttiin #48

"Pitäisikö seuraavaksi nostaa keskusteluun ihmistyötä ja koneiden tekemää työtä koskevat verotuksen erot [...]"

Pitäisi.

Asiaan ehkä löyhästi tai jopa vähemmän löyhästi liittyy se, että automaatio saattaa piilottaa alleen täysin palkatonta, työksi hahmottamatonta työtä.

Kärjistäen voisi sanoa, että esimerkiksi Googlella on tuottavia työntekijöitä noin 7 miljardia - no, miinus paikat joissa ei ole ollenkaan nettiä - kuitenkin noista palkkaa saa marginaalinen murto-osa.

Eräästä kulmasta nämä "työn" ja "rahan" tyyppisten käsitteiden uusimmat epäonnistumiset ilmentävät sitä, että ns. arvon tuotanto hajaantuu kokonaan perinteisten tulosvastuullisten yksiköiden ulkopuolelle.

Käyttäjän TimoSotikoff kuva
Timo Sotikoff Vastaus kommenttiin #81

Näin se on, todella moni tuottaa monenlaista arvoa toisille ja itselleen näiden "virallisten" pääomasuhteiden ulkopuolella, mutta globaalitalouden hegemonian määrittelevälle eliitille sellainen ei kelpaa- heidän määrityksissään on tähdättävä rahallisten pääoma-arvojen kasvattamiseen- tämän rakenteen palveleminen kaikessa on virallisissa määrityksissä systeemin a ja o, ainoa virallinen vaihtoehto, muunlaista keskustelua ei haluta ylläpitää eikä avata.

Tapio Vehmaskoski

Jos katsomme ns. tytäryritysten kautta, jota Suomeen syntyi menneinä vuosikymmeninä, niin tuottavuuden lisäksi tärkeäksi tuli myös yritysstrategia. Kaikissa tuotannon siirroissa ei ollutkaan kysymys pelkästään tuottavuuden ostaminen vaan myös omistajatahon halu ostaa tai myydä kilpailija ja samalla ottaa tekniset hyödyt ja innovaatiot.

Tällöin tuotanto ei siirtynytkään halpamaahan vaan usein samantasoiseen yhteiskuntaan, joissakin tapauksissa lähtökohtaisesti traditionaliseen omaan valmistamiseen, joka Suomessa oli ketjutettu alihankintoihin ja loppukokoonpanoon.

Suomi yhteiskuntana ja teollisena tekijänä on pieni ja etäällä kaikista keskuksista. Meillä on usein harpottu yli kehitysvaiheita, joita vielä on ollut menossa esim. muualla Euroopassa.

Suomelle tyyppinen nopea kehittyminen ja "historiattomuus" teollisuudessa on luonut harhan, että emme enää tarvitse valmistustoimintoja.

Pienet tuotantoyrittäjät ovat olleet avainasemassa pelastaessaan tuotannostaan luopuneita suuryrityksiä niiden maailmanvaloituksissa. Tämä PK-sektori on useimmiten unohdettu Suomen politiikassa.

Myönnettävä on, että PK-yritysten toiminta on ollut tehokasta ja se on auttanut vielä perinteisiä aloja säilymään Suomessa. Pienten yritysten valtteina on myös tekijöidensä sitoutuneisuus ja kaikkinainen sosiaalisuus yrityksensä toiminnassa.

Toivoisinkin, että meillä Suomessa yhä paremmin huomioitaisiin aloittava yritys ja mahdollistettaisiin niiden menestymisen edellytyksiä. Meillä on toimiva ja turvallinen yhteiskunta. Hyvin koulutettu väestö antaa yhä menestymisen edellytyksiä Suomelle.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Näin. PK-yritykset ovat kantaneet järkyttävän ison osan suuryritysten riskeistä ja vastaanottaneet palkanalennukset siinä vaiheessa kun päämies on ulkoistanut prosessejaan. Eivät ne sen tehokkaampia juuri ole kuin päämiehen omakaan henkilöstö, mutta suostuvat tekemään enemmän töitä samalla palkalla.

Periaatteessa meillä on kaikki muut edellytykset kohtuullisessa kunnossa uusille yrityksille, paitsi kustannusrakenne, josta pitäisi leikata vähintään 30 %, jotta vienti olisi mahdollista.

Nalle Wahlroos kertoi aika suorasanaisesti, mistä on kyse. Osa meni vähän pieleen, mutta taidan kopsata alle kommenttini Suurosen blogiin, missä hätäisesti oikaisin muutamia juttuja.

PS. Nokian ulkoistuksista alihankkijat teki järkyttäviä tappioita ja moni meni varmaan konkurssiinkin. En nyt jaksa kaivella esille ja muisti pettää nimien osalta.

Tapio Vehmaskoski

Niin olen aikaisemminkin kirjoittanut ja haluan taas tässä tuoda esiin mitä kukin meistä tarkoittaa palkalla:

1.) Palkka sivukuluineen Työnantaja maksaa
2.) Työntekijän bruttopalkka Työntekijä maksaa palkasta veron
3.) Työntekijän nettopalkka Työntekijälle jää käteen palkkapäivänä

Wahlroosin puheista en tiedä enkä kuunnellut. Periaatteessa näyttäisi itse esimerkkiä eikä pelkästään puhuisi. Mies on varmasti älykäs. Viisaudesta en tiedä. Hyvin tuntuu toisten asiat osaavan.

Karkea arvio 1:stä....3:een.

1.) 100 %
2.) 50 %
3.) 30 % ... 36 %

* Useimmiten työnantaja puhuu no. 1.)
* Verottaja puhuu no:sta 2.)
* Palkansaaja puhuu no:sta 3.)

Jos puhutaan no:sta 1.- 2.) niin silloin puhumme ensisijaisesti rakennemuutoksesta.

Jos puhumme no:sta 3.) niin silloin otamme kantaa onko työntekijä palkkansa ansainnut?

Mikä on sinun kantasi? Kommentoinet?

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #36

Kommentoin mielelläni, koska tähän sisältyy muutakin.

Kun otetaan kohtaan 1. mukaan vielä 24 % arvonlisäveroa, niin kuluttaja maksaa senkin loppulaskussa. Siihen yleensä argumentoidaan, että yritys saa vähentää sen. Jos yritys myy pelkkää työtä, niin se ei saa vähentää alvista yhtään mitään.

Jos taas on kyse koneellisesta tuotannosta, niin kaikki koneisiin ja materiaaleihin sisältyneet alvit vähennetään tulojen alveista. Tämä kasvattaa epäsuhtaa ihmisen ja robotin välillä, robotin eduksi.

Kun verrataan tuota nettopalkkaa, josta palkansaaja maksaa vielä runsaasti erilaisia kulutusveroja, niin eihän tuosta jää minkäänlaista ostovoimaa.

Tämä kaava on aika tarkkaan sellainen, että tekemällä pimeästi naapurille 20 euron työn, siitä pitäisi laskuttaa 100 euroa kuitilla, jotta kaikki välistävetäjät saavat lakisääteisen osuutensa.

Työntekijä on siis palkkansa ansainnut, mutta ei saa sitä pitää.

Kysymys kuuluu: Mihin helvettiin tuollainen määrä saadaan kulumaan tuosta välistä, jos työnantajalle jää vielä voittoa?

Tosin ei jääkään, koska tulosta tekevät vain ne yritykset, joilla työntekijöitä ei ole, tai ne työntekijät ovat ulkomailla. Tulos tehdään koneilla. TÄSTÄ EI SITTEN PUHUTA! ;)

Tapio Vehmaskoski Vastaus kommenttiin #44
Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kommenttini Suurosen blogiin:

Olen Wahlroosin kanssa hyvin pitkälti samaa mieltä siinä, mitä tulee Suomen kilpailukykyyn, mutta hän jätti kertomatta muutaman oleellisen asian.

Hän totesi työvoiman lisätarjonnan hoitavan palkkakustannukset kuriin. Hän tarkoitti tällä sitä, että sen on ainoa keino murentaa AY-liikkeen valta-asema ja pakottaa työntekijät laskemaan palkkojaan ja tinkimään työehdoistaan. Näinhän on pitkälti tapahtunut yrityksissä, jotka ovat ulkoistaneet osan toiminnoistaan alihankkijoille. Eivät ne sen tehokkaampia juuri ole, mutta tunteja tehdään vain enemmän samalla palkalla. Tuottavuus on siis kasvanut, mutta tuntipalkkaa on leikattu rajusti.

Jos elinkustannukset eivät jousta alaspäin, se tarkoittaa juurikin työmäärän lisäämistä kolmanneksella aiemmasta, mutta samalla palkalla, eli palaamme näiltä osin kehitysmaatasolta tuttuihin työpäivän pituuksiin. Siinä mielessä olemme oppineet paljon parempaan, joten vastustus on suurta ja syystäkin. Fyysisen työn lisäys on henkistä taantumista.

Jos palkka joustaa, mutta työmäärä pysyy entisenä, on elinkustannusten laskettava vastaava määrä. Tämä taas tarkoittaa, että kulutus laskee pitkäaikaisesti tai varallisuuden arvon on pudottava hyvin nopeasti vastaamaan todellista ostovoimaa.

Se, että vain työllä pärjäämme, on silkkaa paskapuhetta. Työtä ei tule, ennenkuin joku ottaa uutta velkaa investoidakseen niihin työpaikkoihin. Tämä taas ei tule kyseeseen niin kauan kun olemassa olevan tuotantovarallisuuden hankkiminen tai uuden rakentaminen ovat sen hintaisia, että niillä pystytään tekemään voittoa.

Työtä voi tehdä vaikka palkattomana omaishoitajana, mutta sillä ei elä. Ellei vanhuksella ole säästöjä tai yhteiskunta ei rahoita, kannattaisi isipappa ottaa hengiltä ensi tilassa, jotta sen hoitaminen lakkaa viemästä aikaa ansiotyöltä.

Senkin Nalle unohtaa, että Suomen kilpailukyvyn palautuminen luo taas hetkellisen tuotantopiikin, joka katkeaa siihen, että maailma ei kykene kuluttamaan sellaisia määriä kaikkea paskaa mitä nyt tuotetaan. Ollaan aivan liian tehokkaita heti jos saadaan mahdollisuus tehdä.

Mutta alas mennään ja lujaa mennäänkin, siitä ollaan Nallen kanssa aivan samaa mieltä

Tapio Vehmaskoski

Minun kokemukseni entisajan työelämästä oli, että suuryritykset itse eivät kyenneet tehokkaasti toimimaan. Se johtui pääosin työpaikoille pesiytyneestä ammattiyhdistysskolioosista. Tuotannossa työtä tehtiin huonoimman tahtiin. Toki työpaikoilla oli hyvää ja ripeää väkeä. Nämä eivät kuitenkaan aina olleet niitä, joita työelämäpolitiikka ammattiyhdistyksissä suosi. Vielä 1970 ...1980 luvuilla piiloteltiin työpaikka-alkoholismia niin ylä- kuin alapäissä organisaatioita. Suuryritysten vahvuus oli kuitenkin invetointikyky, joka vähensi työvoiman tehokkuusvaatimusta.

Ei siis ihme, että suuryritykset halusivat pois kaikesta yksinkertaisesta tekemisestä ja siirsivät ne alihankkijoilla. Myöhemmin yhä vaativampi osa työstä organisaatiokehityksen myötä siirtyi jopa suunnitteluineen alihankintaan. Varsinkin, kun alettiin rakentamaan arvoketjuja, joita tietotekniikan kehittyminen suosi.

Vuosikymmen 1990 oli tehokasta aikaa. Silloin loputkin suuryritysten toiminnoista tulosyksiköitiin. Kaikki osavaiheet olivat reaaliaikaisessa seurannassa. Myös toimihenkilötöitä siirtyi alihankintaan.
Yhä enemmän oli yrityskauppojen seurauksena tapahtunut yritysostoja, joissa useassa suomalaiset yritykset tai niiden osat olivat kohteina.

Kaksituhattaluvulle tultaessa alkoi olla näköpiirissä mitä kaikkea on aikaansaatavissa toimistotöiden järkeistämisessä. Tehtiin järjestelmiä, joissa pystyttiin seuraamaan vaikkapa kopiokoneen käyttöä. Periaatteessa päästiin toimintoihin, jotka kaikki olivat seurannassa yhden järjestelmän kautta tietotekniikan ja laitteiden kehittyneisyyden seurauksena. Siispä kaikkea toimihenkilötyötä ei enää tarvittukaan. Liikkumisjärjestelmät olivat automataisoitu ja valvonta pelasi läpi organisaation. Syntyi uudenlaista yrittämistä. Suuryrityken ei ollutkaan enää järkevää investoida esim. kopiokoneisiin. Se siirrettiin alihankintaan. Voimakkaiden suhdannevaihteluiden takia ei ollut järkevää enää pitää suurta omaa suunnitteluorganisaatio. Se oli ulkoistettu. Ulkoistamisajattelu mahdollisti periaatteessa kaiken ulkoistamisen. Piti tietää mikä on ydinosaamista ja mitä ei missään tapauksessa saanut ulkoistaa, jotta homma pysyi hanskassa.

Mitä viime vuosina on tapahtunut. En välttämättä osaa arvioida, mutta todennäköisesti kehitys ja muutos ei ole vähentynyt.

Mitä Nalleen tulee, niin liekö hän meitä pelastaa? Hän on riittävästi saanut Suomen kansalta rahaa. Voisihan hän niillä näyttää esimerkkiä ja rakentaa tulevaisuuden Suomea.

Käyttäjän jariojala kuva
jari ojala

Kyllä jokaisen pitää työpaikoillaan huomata, että mitä tehokkuus tarkoittaa. Enemmän koneita vähemmän henkilösuhteita. Kyllä jokaisen pitää huomata, että mitä tehokkuus vapaa-aikana tarkoittaa. Automaatti palveluja, itsepalvelukassoja, itselle ulkoistettuja työtehtäviä, joista pitää vielä maksaa tehokkaan palvelun tarjoajalle jne. Erilaisuutta kaipaaville samanlaisia ratkaisuja. Suuri on kaunista ja pitkät ajot muodissa. Mitä enemmän voidaan kuluttajalla teettää, niin sitä tehokkaammaksi kaikki tulee. Sairaudetkin luokitellaan kohta sellaisiksi, että hoitoja voidaan antaa "tehokkaasti" tai sitten tehottoman vain annetaan "poistua".

Mielestäni hyvä kysymys kuuluu, että jakaako tehokkuus pelimerkit tasaisesti, kuten arvelen Timon jo kysyneen.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

En tainnut tänään vielä kysyä, koska kommunistiblogista piti jättää pieni toipumisaika siitä sairastuneille. Hyvä että otit esiin.

Nalle väheksyi omistajien ja johtajien roolia tuloksen jakamisessa. Ei muuten voi käydä niin, että 10 % väestöstä omistaa 90 % kaikesta varallisuudesta.

Ilmeisesti tämä tyydyttää enemmistöä...

Käyttäjän jariojala kuva
jari ojala

Kun palkkakulut vedetään nollaan, niin kuka tekee työt? Haluaako joku maksaa meistä koko 24 tunnin ajan pelkästään huolehtimalla elämisestämme, jotta asiat saadaan hoidettua. Ennen puhuttiin orjatyöstä tässä kohtaa. Sitten ilmeisesti joku huomasi, että on kustannustehokkaampaa ja tuottavampaa huolehtia ihmisistä vain n. 8 h/vuorokausi.

Kun palkkakuluja halutaan alaspäin, niin luultavasti salainen viesti on, että kyllä te vähemmälläkin tulette toimeen. Sammon johtajien toimet ovat kuitenkin olleet sellaisia, että kyllä johtajat ovat bonuksensa ansainneet Sammon osakkeiden arvonnousun kautta. En taida nyt ihan ymmärtää kaikkea.

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #19

Pointtihan on siinä, että jos tarvitsee pitää väestä huolta vain 8h/pv, voi ajaa heidät vielä enemmän loppuun kuin jos vastuu olisi 24h/pv. Orjuudesta luovuttaessa orjuuden puolustajat argumentoivat, että omistaja pitää orjastaan parempaa huolta, koska sitä ei kannata ajaa loppuun.

Tästä on sikäli luovuttu, että työväki on vain vähän aikaa yhdellä omistajalla ja sitä kannattaa ajaa loppuun maksimaalisesti, koska sen voi kuitenkin heittää pois, kun se on pilalla ja rikki.

Susanna Kaukinen

Mä itseasiassa yllätyin, että kirjoitit sen, vaikka tottahan se on. Ihimiset on niin pahasti sairastunut tästä propagandasta mitä saavat täydeltä tuutilta joka puolelta, että tuntuu ajoin aikamoiselta tuulimyllyjä vastaan taistelulta saada ihmiset ymmärtämään se, noh, tämä: “When I give food to the poor, they call me a saint. When I ask why the poor have no food, they call me a communist.”

Minullehan tämä kamppailu on arkipäivää, koska ajattelen muutosta pitkällä aikavälillä. On aikaa tähän ideologisen hegemonian kanssa kamppailuun ja sen varmistamiseen, ettei ihmiset ajaudu sille tolalle, että nykytilanne normalisoituu siinä määrin, että horisonttia sen tuolla puolen ei enää nähdä ollenkaan.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Kun palkkakulut vedetään nollaan, niin kuka tekee työt?"

Merkittävää on myös kenellä on varaa ostaa tuotteita joita robotit ovat valmistaneet.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Ilmeisesti Nalle ja sen kaverit ostaa.

Nalle voisi kertoa, mistä varakkailla erityisesti on puutetta, niin tehdään sellaista sitten. Muille ei kannata.

Ps. Ei kai hän tarkoittanut sitä ilmeistä asiaa, että bonuksiin vaaditut huipputulokset onkin tehty kuluja karsimalla ja jättämällä investonnit tekemättä?

Käyttäjän jariojala kuva
jari ojala

Pakko vielä sanoa tuosta Nallen bonuspuheesta, että huomasitko, että siinä ei missään vaiheessa kyseenalaistettu johtajien palkkoja. He ansaitsevat bonukset, mikäli eivät ansaitse, niin he ansaitsevat korkean palkkansa siitä huolimatta; leikkauksia niihin ei tarvita. Siellä tuottavuus on huipussaan.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #24

Tarvitsemme siis lisää ahkeria ja taitavia johtajia!

Susanna Kaukinen Vastaus kommenttiin #38

Omalta osaltani totean, että ajatus johtajien luokasta on melkoisen mätä. Jos työpaikalla vallitsee luokkayhteiskunta, sen seuraukset ovat samanlaisia kuin yhteiskunnassa, eli erittäin huonoja.

Mondragon, tuo yli 80.000 ihmisen osuuskuntien fedraatio on päätynyt palkkasäätelyyn, jossa keskimääräinen maksimipalkka on viisinkertainen minimipalkkaan nähden ja vaihtelee 3-9 kertaisen välillä.

=> https://en.wikipedia.org/wiki/Mondragon_Corporatio...

Mondragon on muutenkin jännä paikka. Siellä ei anneta lähtökohtaisesti laman takia potkuja, vaan laitetaan vuoden opiskelulomalle, jos mistään osakunnasta ei löydy hommia. Sen jälkeen takaisin töihin ja jos vieläkin on liikaa väkeä, joku muu lähtee opiskelemaan.

Mondragon on myös pystynyt lamassa laskemaan palkkojaan, demokraattinen kun on. Eniten palkkoja on leikattu korkeimmista liksoista.

Mondragon on, puutteineenkin, esimerkillinen meille muille.

EDIT:
kts. myös https://en.wikipedia.org/wiki/Workers'_self-management

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #43

Lueskelin tuon Mondragonin historiikin ja täytyy sanoa, että teki vaikutuksen saavutuksillaan.

Suomalaisten enemmistöä vaivaa vain niin paha niskajäykkyys, että ei kyetä näkemään sivustalla vilistäviä mahdollisuuksia, jotka ovat monin verroin nykyistä palkitsevampia. Ei välttämättä rahassa, vaan yhdessä tekemisen meiningissä.

Käyttäjän TimoSotikoff kuva
Timo Sotikoff Vastaus kommenttiin #84

Tällaisten uudenlaisten toimintamallien ja -verkostojen laajempi mahdollistaminen voisi toimia reaalitalouden tasapainottajana, mutta myös talouden ja yhteiskunnan parempana yhteenlinkittämisenä- voisi mahdollistua parempi resurssien kohdentaminen oleellisuuksiin ja siitä syntyvä uudenlaisen joustavuuden ja vapaa-ajan kasvu.

Liian moni pienyrittäjä joutuu kamppailemaan toimeentulonsa kanssa yksin ja hakkaamaan päätä seinään kulujen ja kustannusten suhteen viikosta ja kuukaudesta toiseen- päälle ympäripyöreät työpäivät joista ei välttämättä jää mitään edes käteen, aika raastavaa henkisesti ja fyysiesti- kaikenlaisen verkostoitumisen ja yhteistyön hyödyntäminen pitäisi siis taloudessamme löytää kokonaan uudella tasolla, uutena voimavarana.

Susanna Kaukinen

Rikkaillahan ei oikein edes ole järkevää käyttöä rahoilleen, eivätkä he myöskään niitä käytä. Sen takia tulonsiirtojen tekeminen kaikkein vähävaraisimmille on kaikkein tehokkainta talouden pyörimisen kannalta.

Janne Suuronen

Ymmärryksesi tuottavuus-käsitteestä on ihan hölynpölyä. Kansantaloudellisesti tai edes yritystasolla ihmisten raataminen murtumispisteeseen asti ei ole alkuunkaan synonyymi tuottavuuden kanssa. Muutoinkin tämä puheenvuoro edellisten kanssa on aikalailla täyttä hölynpölyä; Kirjoitus on sen verran pitkä kuten edellinekin, ettei kaikkea viitsi lähteä erittelemään.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Ei todellakaan ole synonyymi, vaan tahaton seuraus. Kyseessä on subjektiivinen kokemus, joka aiheuttaa ahdistusta tai murtumisen joillekin, mutta toiset saattavat nauttia tilanteesta. Menestyvissä organisaatioissa haitat ovat harvinaisempia, ei menestyvissä yleisempiä.

Suomalaisen ja bangladeshilaisen ompelijan työn tuottavuus voi olla määrällisesti mitattuna sama, mutta jälkimmäisen hinta on niin alhainen että hänen valmistamiaan vaatteita voivat ostaa lähes kaikki. Suomalaisen on erikoistuttava ihqu-muodin luomiseen, jos mielii pitää taloudellisen tuottavuuden vastaavalla tasolla.

Haluatko keskustella aiheesta vai pysyä nonsense-tasolla? Vai oliko blogi liian pitkä luettavaksi ja päätit möläyttää ajankuluksi?

Janne Suuronen

Myös oikeiden tai näennäisten tuloerojen aiheuttamat tunteet ovat subjektiivinen kokemus. Kirjoitat kait yhtälailla kriittisesti tästä vihervasemmiston ja median yhteiskunnallisesti henkistä pahoinvointia aiheuttavasta piirteestä ?

Materiaalista rahaa me voimme luoda vaikka kuinka paljon, mutta henkisesti ihmiset pysyvät pahoinvoivina, mikäli heitä jatkuvasti ruokitaan erilaisilla negatiivisilla tunteilla. Kun kerran otit subjektiiviset kokemukset esiin. (Aiheeseen liittymättä sama koskee vaikkapa maahanmuuttajia; Köyhistä oloista tulevat saattavat olla vaikka kuinka tyytyväisiä Suomen olosuhteissa, ellei heitä ruokittaisi "teitä jatkuvasti kohdellaan rasistisesti" ajatuksilla. Oikean mitattavissa olevan rasismin lisäksi.)

Suomalaisen ja bangladesilaisen vaatevalmistuksen työtä käsittelevästä kappaleesta olen täysin samaa mieltä. Mutten ihan oivaltanut, että kuinka se liittyy aiheeseen. Sen verran voisi jatkaa, että suomalainen vaatevalmistus saattaa ihku-tekijöiden lisäksi myös vaatia parempaa laatua ja bulkkiosan valmistamista halpismaissa siten, että vain viimeistely ja laatukontrolli tehdään kotimassa (kangas ja esiompelu tehdään muualla).

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #46

Olen kirjoittanut ja kommentoinut vihervasemmiston toiminnasta hyvin kriittiseen sävyyn, kuten myös median roolista, mutta ei ihme, vaikka ne menisivät ohitse, kun ei täällä kaikkea ehdi lukea ja kommentoida.

Köyhemmistä oloista meille tulevat ovat varmasti tyytyväisiä, koska he saavat uskomattomia etuja verrattuna kotimaansa käytäntöihin, eivätkä ne maksa työnantajallekaan paljon mitään. Win-win.

Ajattelemme liian kapeasti, jos olemme huolissamme vain omasta kilpailukyvystämme. Se toisi meille vain yhä enemmän tekijöitä huonommin pärjäävistä talouksista.

Think globally, act locally. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Yritetään pärjätä itse, mutta suodaan se muillekin.

Käyttäjän TimoSotikoff kuva
Timo Sotikoff

"Suomalaisen ja bangladeshilaisen ompelijan työn tuottavuus voi olla määrällisesti mitattuna sama, mutta jälkimmäisen hinta on niin alhainen että hänen valmistamiaan vaatteita voivat ostaa lähes kaikki. Suomalaisen on erikoistuttava ihqu-muodin luomiseen, jos mielii pitää taloudellisen tuottavuuden vastaavalla tasolla."

Näin se nykymallissa on - kun päättäjämme ovat innoissaan vieneet meidät globaaliin kilpailuun pelaamaan globaalin kilpailun omilla säännöillä eikä meidän säännöillämme, niin nyt sitten kisataankin todenteolla; työtä tarjolla sille, joka halvimmalla tekee. Jostain maailman kolkasta tuo kilpailutettu tekijä löytyy, vaan harvemmin enää meiltä. Ihqu-muodissa voidaan kehittää yksittäisiä täysosumia, mutta hektiselle menolle ominaisesti viimeinen käyttöpäivä tuppaa niissä innovaatioissa tulemaan suht nopsasti vastaan ja sitten sama arpapeli taas jatkuu.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Kirjoitus on sen verran pitkä kuten edellinekin, ettei kaikkea viitsi lähteä erittelemään."

Tämä kai tarkoittaa ettei asiapohjalla pystytä perustelemaan omia näkemyksiä.

Susanna Kaukinen

Siksi se tulee tulkita, kunnes kirjoittaja vaivautuu parempaan kritiikkiin.

Janne Suuronen

Pari poimintaa.

TI:
"Länsimaiden taloudellinen etumatka muihin on ainoastaan teollisuuden ja kaupan aikaansaamaa."

Kuinka vaikkapa innovaatiot, väestön korkea koulutus ja vaikkapa yhteiskunnan turvaama toimintaympäristö ? Entäs pääomat ?

Tuo lause ylipäätään on järjetön. Puurot ja vellit sekaisin. Teollisuutta ja kauppaa on maailman kaikissa valtioissa. Järkevämpää olisi ollut pohtia, että miksi ylipäätään länsimaissa on kehitysmaita enemmän teollisuutta ja kauppaa.

TI:
"Teollisuuden raaka-aineiden ja elintarvikkeiden tuottajat ovat ja pysyvät köyhinä, ellei osaa tuottavuuden kasvusta kanavoida niiden suoraan tukemiseen. "

Mitähän tämä taas tarkoittaa ? Raaka-aineiden hinta seuraa kysyntää. Jos teollisuus kasvaa, niin kysyntä kasvaa ja sen myötä joko raaka-aineiden hinta ja/tai tuotantomäärät kasvavat; Kummassakin tapauksessa myös tuottajien tulot kasvavat ihan markkinaehtoisesti. Jotenkin aika hölynpölyä tuollainen "tuottavuuden kasvun kanavointi suoraan tukemiseen" lause. Ehkä en vain ymmärtänyt, mitä sillä haluttiin kertoa.

TI:
"Useat Euroopan maat tuhosivat hetkessä omat kansantaloutensa, kun ihmiset ryntäsivät sankoin joukoin hamuamaan omaa osuuttaan tuottavuuden kasvusta. Useimmissa tapauksissa tuotto-odotukset olivat ylimitoitettuja, koska nopeasti luoduille uusille tuotteille ja palveluille ei ollutkaan kysyntää. Halpaa lainaa oli tarjolla senkin edestä."

Mitähän tässä halutaan kertoa ? Sitäkö, että piensijoittajat tuhosivat asuinvaltionsa talouden hamutessaan pörssiosakkeita ? Vai, ettei ihmisten olisi tullut vaatia palkankorotuksia voitollisissa yrityksissä ? Vai mitä ?

Ymmärrän ja jopa allekirjoitan ajatuksen, että länsimaissa on pidetty kulutuskysyntää yllä velaksi. Sitähän Suomikin tekee parhaillaan. Mutta muutoin tuon kappaleen johtolanka jäi täysin hämäräksi.

TI:
"Äärimmäinen tuottavuus tarkoittaa luonnollisesti sitä, että henkilöstö on kaikilta fyysisiltä ja henkisiltä ominaisuuksiltaan mahdollisimman suorituskykyistä. Aika harva meistä täyttää tällaisen arjalaisen superihmisen tunnusmerkit, joten jatkuva kykyjensä äärirajoilla työskentely polttaa useimmat meistä ennen aikojaan loppuun."

Timo tuossa ylempänä itsekin myönsi, ettei ihmisten loppuun puristaminen ja tuottavuus ole synonyymejä. Vaikka se tuntuisi olevan koko puheenvuoron yksi kantavista ajatuksista.

"Hiipuvaan jaksamiseen haetaan apua sosiaalisista suhteista ja terveydenhoitojärjestelmästä. Kovan kiinnostuksen kohteena ovat myös fyysiset harjoitteet ja ravitsemus, joiden rinnalle tulevat kaikkien mahdollisten kemiallisten yhdisteiden kokeilut. Niiden todellisia ja oletettuja haittavaikutuksia pyritään suitsimaan lainsäädännöllä, eli keskittymällä syiden sijaan oireiden hoitamiseen.
"

Kaikki ihmiset myöskään eivät polta itseään loppuun eikä heidän puheenvuoron tapaan yleistäen tarvitse hakea apua terveydenhuoltopuolelta tai lääkkeistä. Tällaistakin toki tapahtuu, mutta vähän turhan suoraa erittäin rankasti yleistävää moottoritietä Timo puheenvuorossaan jyrää. Ja erityisesti kirjoittaessaan aiheesta talouden tuottavuudesta; Mutka mitkä asiat siis Timo itsekin ylempänä kommentissaan minulle irroitti toisistaan.

TI:
"Arvoketjussa työskentelevät ihmiset toistavat robottimaisia suorituksia päivästä toiseen."

Eikun sitten otetaan käyttöön automatisoidut koneet, tietojärjestelmät ja sen sellaiset asiat. Ihan niiden ahneiden omistajien tuottavuuden vuoksi.

TI:
"Tuottavuusvaatimus heijastuu samoin vaikkapa ravintola-alaan, missä tarjonta kapenee tuottavuusoptimoidulla teollisuusmuonalla rehustamiseksi. Silläkin pysyy toki hengissä ja jollakin tapaa suorituskykyisenä, mutta kaikki ruokaan liittyvä nautinto ja ruokailuun liittyvät sosiaaliset ulottuvuudet häviävät. "

Öh, siis onko ravintolassa perheen tai ystävien kanssa vietetty aika jotenkin uhattuna ? Tai toisesta lähestymiskulmasta tarkasteltuna, vähentääkö vai lisääkö halvemmat ravintolaruoat ravintoloissa käymistä eli sosiaalisuutta.

TI:
"Tuhoisimmillaan tuottavuusajattelu on kuitenkin sosiaali- ja terveydenhoitoalalla, jonka kuormaksi sysätään kaikki tuottavuudeltaan rajoittuneet ja sääntöihin sopeutumattomat yksilöt. "

Aha. Kaikkien hitaiden ja anarkististen työntekijöiden henkinen ja/tai fyysinen terveys rupeaa kärsimään siihen malliin, että joutuvat siirtymään sosiaali- ja terveydenhuoltosektoreiden palveluiden käyttäjiksi. Ja tämä siis kaikki tuottavuusajattelun syytä, vaikkei tuottavuusajattelu olekaan synonyymi ihmisten henkisen hyvinvoinnin kanssa.

TI:
"Tuottavuuden maksimoinnilla saavutetaan siis erittäin tehokkaasti toimiva, mutta vahvasti säännelty ja iloton turvalaatikkoyhteiskunta, jossa ihmisten suuri enemmistö voi pahoin. "

Sääntelyllä ei kyllä lisätä tehokkuutta eikä tuottavuutta. Talouden tehokas toiminta ei myöskään ole synonyymi ihmisten henkisen hyvinvoinnin kanssa, minkä Timo siis itsekin ylempänä myönsi.

Janne Suuronen Vastaus kommenttiin #56

Ainiin, ja Timon tämä väittämä kertoo sen, ettei hän tiedä USAn sosiaaliturvajärjestelmästä paljon mitään, vaan pelkästään toistaa Suomessa yleisesti luultua harhaluuloa.

TI:
"
USA on ääriesimerkki maksimoidun tuottavuuden aiheuttamista haitoista olemattoman sosiaaliturvan vuoksi
"

Lisäksi suora linkkaus yhteiskunnan tuottavuustason ja sosiaaliturvan tason välillä on jotenkin omituinen.

Vaikka Wikipediasta voi opiskella USAn sosiaaliturvasta lisää:
http://en.wikipedia.org/wiki/Social_Security_%28Un...

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid Vastaus kommenttiin #59

Janne Suuronen voisi katsoa dokumenttielokuvan "Inequality for all" (2013), niin ei tarvitsisi luulla niin paljon.
Se perustuu hieman laajempaan näkemykseen kuin Wikipedian yksittäinen artikkeli ja se kertoo juuri samoista asioista, joista Timo Isosaari kertoo (USAn kannalta, koskien sen kansaa).

http://inequalityforall.com/
Rotten Tomatoes: http://www.rottentomatoes.com/m/inequality_for_all...
Wikipedia dokumentista: http://en.wikipedia.org/wiki/Inequality_for_All

Henry

Janne Suuronen Vastaus kommenttiin #71

Henry, suuret tuloerot on eri asia, kuin Timon väittämä "olematon sosiaaliturva". Linkkisi elokuva varmasti on katsomisen arvoinen, mutta tässä tapauksessa siis olkinukke tuohon kommenttiini nähden.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #85

Riippuu vähän katsantokannasta. Minusta on nöyryyttävää, että yhden johtavan talousmahdin väestöstä kymmeniä miljoonia elää ruokakuponkien turvin, koska eivät saa tekemästään työstä riittävästi palkkaa.

Tarkka lukukin on jossain, mutta linkkien arkistointi ei ole vahvin puoleni.

Eriarvoistuminen on myös johtanut rikollistumisen kierteeseen ja vankien määrä on kasvanut rajusti. Ei mairitteleva tilasto:
http://en.wikipedia.org/wiki/Incarceration_in_the_...

Lähes joka sadas asukas jenkkilässä on häkissä.

Janne Suuronen Vastaus kommenttiin #86

Huvittaa, kun vasemmistolaisesti ajattelevien retoriikassa sellainenkin voi olla vararikon partaalla, mitä ei oikeastaan edes ole olemassa :)
http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2012/04/24/us...

Vinkki: Yhdysvaltojen sosiaaliturva on paljon muutakin, kun pelkkien ruokakuponkien jakaminen ja tosiaan kannattaa tustua asiaan ennen asiasta vahvojen käsityksien muodostamista.

Tuossa tilastollista numerofaktaa USAn liittovaltion osalta. En kutsuisi tätä "olemattomaksi": http://www.socialsecurity.gov/pressoffice/basicfac...

ps. Ruokajonot Suomessa, ruokakupongit USAssa. Vissiin Suomen sosiaaliturva on olematon, kun täällä on ruokajonoja....

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #56

Hienoa, nyt päästään asiaan. Olen perustellut näitä aiemmissa kirjoituksissani, mutta toistettakoon.

Länsimaiselle teollisuudelle luotiin edellytyset ilman ainuttakaan poikkeusta protektionistisin toimin, eli oma keskuspankki printtasi riittävän määrän fyrkkaa ja poliitikot väsäsivät tullimuurit, joilla turvattiin edulliset raaka-aineet, tarvittavat subventiot vientituotteille ja sitten tarvitsikin enää päättää, millaista koulutusta näillä vahvoilla toimialoilla tarvitaan. Innovaatiot syntyivät kokemuksen karttuessa ja tiedon lisääntyessä. Jatkuvat palkankorotukset kannustivat kaikkia yritteliääseen tekemiseen.

Raaka-ainetuotanto on yleensä koko arvoketjun heikkokatteisin osuus. Ennen vapaan kilpailun aikaa Suomen maataloustuotantoa tuettiin roimasti enemmän, mitä nykyään, eikä maatalous selviä ilman tukia edelleenkään yhdessäkään Euroopan maassa, johtuen muita korkeammasta palkkatasosta. Kemiran lannoitetuotanto myytiin, koska valtio ei enää subventoinut. Norskit saivat halvalla kaivoksen ja tuplasivat hinnat, mikä käytti maajussit todella ahtaalla ennen korotuksen siirtymistä kuluttajahintoihin. Melkein kaikkiin kaivosprojekteihin on tarvittu runsaita porkkanoita, jotta yksityiset yritykset lähtisivät toteuttamaan niitä. Talvivaaraakin on sponssattu aika tavalla niin valtion kuin yksityisen rahan toimesta.

Loppuun palamisen oireet ovat paljon yleisempiä, mitä voisi kuvitella. Ei ole sattumaa, että 700 000 suomalaista vetää masennuslääkkeitä tai että mielenterveysongelmat ovat räjähdysmäisesti kasvaneet. Tämä johtuu mielestäni pääosin siitä, että työelämän haasteet koetaan liian suuriksi tai työstä saatava korvaus ei kunnolla riitä elämiseen ja laskujen maksuun. Aika usein huono palkka kompensoidaan tekemällä useampaa työtä ja mielettömiä työpäiviä. Ei tässä nyt paljoa sattumalle tai asenneongelmille tilaa jää. Riittämättömyyden tunne laukaisee mielen ja elimistön vastareaktioita. Ne ovat erittäin vaikeita hoitaa, ellei elämäntapamuutos ole mahdollinen.

Automaatiolle on vaikea pärjätä pelkillä räpylöillä. Tämä on varmistettu vielä konetyötä suosivalla verotuksella. Siihen täytyy palata vielä erillisellä blogilla.

Ravintolaruokailu on yhä useamman ulottumattomissa olevaa luksusta halvimmillaankin ja ihmettelen, ellet ole pannut merkille ketjumössöjen surkeaa laatua. Hyviäkin tottakai löytyy, mutta bulkkia enimmäkseen. Köyhälistö joutuu tyytymään kaupassakin halvimpaan mahdolliseen, mikä ajaa kotimaista tuotantoa yhä ahtaammalle. Siinä tosin on ihmeellinen ristiriita, koska esim. lihan tuottajahinnat ovat Suomessa halvimmasta päästä Euroopassa.

Kallis työn hinta pakottaa optimoimaan sen käytön, mikä ei ole yksinkertaista markkinoiden heiluessa edestakaisin. Joskus työtahti on yletön, joskus töitä ei ole ollenkaan. Lomautuksilla saadaan yritykseen joustoa, mutta lomautettujen ylläpito kasvattaa vastaavasti välillisiä kustannuksia. Tavallaan yritys siirtää tappioriskinsä yhteiskunnan maksettavaksi ja niistä kyllä kertyy hirveitä summia.

Niin, sääntelyllä ei todellakaan lisätä tehokkuutta tai tuottavuutta, vaan sillä luodaan järkevästi toteutettuna hyvinvoinnin edellytyksiä tasapuolisesti. Tehokkuuden ja tuottavuuden maksimoinnilla vain harvoille.

Järkevä sääntely puolestaan tarkoittaa sitä, että omiin resursseihin perustuvia tuotteita valmistetaan markkinoille vain siinä määrin, että hintataso riittää kattamaan sekä yrityksen suorat että välilliset yhteiskunnan kulut. Näihin voidaan vaikuttaa omalla valuutalla ja tulleilla, aiheuttamatta kansalaisille kohtuutonta haittaa. Vapaassa kilpailussa ja eurovaluutalla leikkaukset jatkuvat, kunnes saavutetaan valuutta-alueelle sopiva tasapaino. Leikkaustarve on samaa suuruusluokkaa kuin Kreikassa, ellei EKP ryhdy toimenpiteisiin euron ulkoisen arvon suhteen.

Janne Suuronen Vastaus kommenttiin #75

Ihmisten töissä loppuunpalamisestahan on sitten 1990-luvun jälkeen puhuttu aika paljon ja ilmiö tosiaan todellinen. Toinen asia sitten on, että miten tilanne on muuttunut 30-vuoden tai vaikka 50-vuoden takaa. Mutulla paljon puhutaan, että ilmiö olisi yleistynytyt työn asettamien paineiden lisääntyessä, mutta yhdenkään poliittisen puolueen ei tulisi asettaa tavoitteita mutun pohjalta. Ovatko diagnoosit ja tilastointimenetelmät muuttuneet sillä tapaa, ettei ilmiötä oikein edes tunnistettu nykymuotoisena 30- ta 50-vuotta sitten ? Oliko töissä jaksamattomuus sellainen häpeä 30-vuotta sitten, ettei sitä kehdattu tunnustaa edes lääkärille ? Lainsäädäntökin on tässä välissä muuttunut.

Varmaan töissä väsähtäminen lisääntyy aina taloudellisten alamäkien aikana, mutta tämän puheenvuoron ja ilmeisesti IPU puolueen tapa suoraviivaisesti niputtaa se yhteiskunnan taloudellisen tehokkuuden de-facto synonyymiksi on täyttä hölynpölyä.

Kanssablogisitina antaisin Timo sinulle myös vinkiksi, että kannattaa opetella tiivistämään sanomansa lyhyemmin; vanhat fanisi kyllä saattavat jaksaa lukea blogisi, mutta tuskin pitkillä kirjallisilla luennoilla uusia kannattajia saat.

Käyttäjän eerojalkanen kuva
Mari Yritys Vastaus kommenttiin #87

"Kanssablogisitina antaisin Timo sinulle myös vinkiksi, että kannattaa opetella tiivistämään sanomansa lyhyemmin; vanhat fanisi kyllä saattavat jaksaa lukea blogisi, mutta tuskin pitkillä kirjallisilla luennoilla uusia kannattajia saat"

Ensimmäinen kappale Jannelta lainattu. Aika jännä juttu, että vaikka Timon tekstit ovat pitkiä, niin minun mielestäni hän osaa silti tiivistää ja kirjoittaa mukaansa tempaavasti ja niin, että juttu etenee. Harvoja täällä, joiden tekstit luen kokonaan loppuun.

Juuri hyvin rakennelluilla teksteillään joissa on punnittuja ajatuksia,Timo on löytänyt lukijoita.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #87

Yhteiskunnallisten ilmiöiden tutkiminen on aikaa vievää puuhaa ja kaikki kausaliteetit on toki vaikea tunnistaa ja varmentaa. Pohjaan näissä arvioissa eri tutkimustiedon yhdistämiseen ja empiriaan. Työtehtävien ansiosta olen päässyt kaivautumaan laajalla kirjolla pintaa syvemmälle. Kun omat havainnot olivat aika räikeässä ristiriidassa yleisen mielipiteen kanssa, lähdin etsimään ilmiöitä selittäviä tutkimuksia. Niitä on paljon mutta niistä puhutaan vähän.

Olen kiusallisen tietoinen pitkien kirjoitusten ongelmista. Lyhyissä on puolensa, mutta niissä kokonaisuuden hahmottaminen on vaikeampaa. Nämä oli tällaisia ison kuvan provoja. Jatkossa voi sitten palata nyanssien kautta.

Susanna Kaukinen

Käytännössä jengi kuitenkin tekee hommia veren maku suussa ja se johtuu pelosta ja työpaikkojen tuolileikeistä. Se, mitä tehokkuus sinun mielestäsi on yhdentekevää, jos arkipäiväinen ymmärrys ja kokemus asioista puhuu toista kieltä: kun teoria ja todellisuus ei kohtaa, korjataan teoriaa tai ollaan väärässä.

Kapitalismin logiikka väistämättä johtaa ihmisten loppuunajamiseen. Se osittain johtuu paitsi liian kovasti kilpailusta myös yritysten valtarakenteista, jotka ovat olennaisesti identtisiä Neuvostoliiton valtarakenteiden kanssa.

Syystä tai toisesta kapitalistille kelpaa Neuvostoliittojen moneus, yksi joka työpaikalla, mutta monopolin pelko kuitenkin on toistaiseksi estänyt sen, että ehdottaisivat yhden Neuvostoliitton malliin palaamista. Tosin markkinoiden logiikka vie meitä koko ajan sitä kohti.

Janne Suuronen

Sinulle on ihan yhden tekevää, että ymmärtävätkö keskusteltaessa ihmiset termit samalla tavoin ? Toistensa ohipuhuminen jatkukoot, kauan eläköön ohipuhuminen :)

Ps. Ymmärrätkö edes, että mikä ero on kapitalismilla jammarkkinataloudella ? Tai ei sillä väliä, kun voitte IPUssa aina määritellä termit ihan itse ja minkä määrittelyn lukijoiden on automaattisesti tiedettävä. Tällä tapaa näppärästi ette koskaan voi olla väärässä :)

Käyttäjän HannuSiipola kuva
Hannu Siipola

Tuossa Timon kirjoituksessa on paljon perää. Varsinkin tämä huomio oli mielestäni hyvä.

Väistämättä näissä päädytään itsepalvelukonsepteihin, jolloin ihmisten kosketuspinta toisiinsa jää tavattoman ohueksi ja pinnalliseksi. Voimme ainoastaan vertailla suorituskykyjämme ja määritellä sen perusteella yhteisöllistä asemaamme. On aivan selvää, että näin muodostettu mielikuva on useimmiten vääristynyt ja harhainen. Mentämme keskinäisen arvostuksen ja kunnioituksen toisiamme ja erilaisuuttamme kohtaan.

Mutta kyllä me suomalaiset olemme sitkeää kansaa. Keksimme kyllä miten selvitään tästäkin. Vielä kun opetttelisimme välttämään tätä Timon myös huomaamaa asiaa.

Ja tämä:

Teollinen tuotanto vaati äärimmäistä pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä, missä keskeneräistä tuotekehitystä ei voi maksattaa asiakkailla.

Tässä meillä olisi paljon opeteltavaa saksalaisilta, japanilaisilta ja joistakin jenkkifirmoistakin. mm saksalaisilla on tapana arvostaa ammattimiestä. Siis ihan perus mutterinvääntäjää. Sellainen voi siellä arvostuksen lisäksi saada kunnon palkkaakin.

Kvartaalitalous hörhöillehän sellainen kuin laadun tekeminen ei ole ollenkaan tärkeää, vaan pelkästään nopea markkinoille pääsy ja nopeat voitot. Tuotemerkin maineesta ei ymmärretä välittää. Osakeyhtiöt, varsinkin isot pörssiyhtiöt, ovat tästä juuri niitä huonoja esimerkkejä.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Että mä jaksan ihailla, kun näen jossakin rauhallisia ammattimiehiä tekemässä laatutyötä. Harvinainen näky nykyään.

Jostain syystä suuri osa johtajistamme oppi vain tuon kvartaalijutun, kun se määrittää omat bonukset. Jos ne loppuu, niin aina löytyy pilalle saneerattavaksi joku toinen firma. Vähiin ovat käyneet.

Susanna Kaukinen

Kvartaalikapitalismi on toiseksi huonoin kapitalismin muoto, joka on toistaiseksi syntynyt. Pahin on tietenkin finanssikapitalismi, joka on sekuntikapitalismia. Olemme siirtyneet keskussuunnittelusta täydelliseen suunnittelemattomuuteen ja näennäistehokkuuteen, jossa hiekkaa lapioitavaksi on loputtomasti, mutta kukaan ei pohdi missä sen hiekan pitäisi olla vuoden päästä.

Sitä hiekkaa vaan kuskaillaan hiki päässä sinne tänne kvartaalista toiseen.

Tapio Vehmaskoski

Niin kysymyshän on systeemistä. En menisi syyllistämään yksioikoisesti koko johtajanimikkeellä olevaa henkilöstöä. Esim. toimitusjohtajanimikkeellä vastaat periaatteessa kaikesta eikä toimitusjohtajalla ole samanlaista lain suomaa turvaa kuin työntekijällä. Toimitusjohtaja vastaa viime kädessä kaikkien työntekijöittensäkin munauksista. Työntekijä voi menettää työnsä, mutta toimitusjohtaja voi menettää työnsä lisäksi omaisuutensa ja istua työntekijän tuottaman kuolemaan johtaneen työtapaturman takia vankilassa.

Kyllä nämä rakenteet on rakennettu jo ennen kuin toimitusjohtajaa on edes valittu. Minä pystyn myös ymmärtämään johtajia. Ei heitä kaikesta voi syyllistää. Heidät on laitettu vastuunkantajiksi.

Olemme markkinataloudessa, mutta toiko tämä kommunismi N-liiton tapauksessa yhtään parempaa tilannetta. Suosittelen pohtimista olisi jotakin kolmatta fiksumpaa systeemiä, johon voisimme lähteä mukaan ylläpitäen "hyvinvointia"?

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #54

Toimitusjohtajista puhuttaessa on huomattava, että kaikkein räikeimpiä palkkioita nostavat renkitoimarit yrityksistä, jotka toimivat määräävässä markkina-asemassa.

PK-yrityksien omistaja-toimareita en lähtisi kadehtimaan mistään, koska heillä on myös henkilökohtainen riski todella suuri.

Niistä et löydä hakemallakaan ketään ylimielistä.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #54

Neuvostoliitossa harjoitettiin valtiososialismia, mikä ei ole lainkaan sama kuin kommunismi, mistä kirjoittelinkin tuossa aiemmin.

Juuri sitä uutta vaihtoehtoa on lähdettävä hakemaan, koska kapitalismi on vain yritystasolle hajautettua sosialismia ja ideologia on perusteellisesti rikki. Suuresti pelätty valtiokapitalismi toimi jonkinlaisena jarruna sortumiseensa saakka, mutta vastapainon puuttuessa ammattiliitot ajetaan polvilleen ja touhu jatkuu vahvimman oikeuksia noudattaen.

Systeemi on jo täysin rikki, mutta kituuttaa vielä tovin ennen sotaa tai hiljaista vallankumousta.

Tapio Vehmaskoski Vastaus kommenttiin #76

Ihmeen kauan kuitenkin ammattiyhdistysrälssi istuu virkapaikoillaan poteroissa. Vaikka teollisuus on katoamassa ja ammattiyhdistysväki saman tien niin ei osata muuttua ja kehittyä?

Mitä työantajapuoleen tulee niin yritystä muutokselle mielestäni on ollut, mutta ehkä tapa ei ole oikea.

Pitäisiköhän näiden kahden ryhmittymän istua yhdessä pöytään ilman palkkakeskustelua ja pohtia vakavasti mihinkä yhteiskuntana olemme menossa ja mitä me suomalaiset loppujen lopuksi haluamme?

...vai pitäsikö poliitikkojen olla mukana kolmantena pyöränä? ...eikös tämäkin ole rakennemuutosta omalla tavallaan?

Käyttäjän TimoSotikoff kuva
Timo Sotikoff Vastaus kommenttiin #93

Juuri näin, ay-liikkeen johtorälssillä ei ole ollut minkäänlaisia realismiin pohjaavia kehitysideoita nykytilanteen suhteen, tai ylipäätään kehitysideoita- ovathan he totaalisen sitoutuneita valitettavan idealistisesti EU-projektiin, lapsenusko siihen ei tunnu loppuvan vieläkään, vaikka jäsenistössä toisenlaisiakin mielipiteitä saattaisi olla paljon- no mikäpä siinä tietenkään kun oma tilanne turvattu palkkauksen, palkkioiden ja eläkkeiden suhteen.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #93

Tässä tullaan juuri siihen, että koneet tekevät kaiken tuloksen ja siitä jätetään veron keruu vähemmälle. Jos pyydät lisää liksaa, niin koneet viedään muualle, missä elinkustannukset sallivat tehdä halvalla.

Heippa, SAK ja kumppanit.

Käyttäjän TimoSotikoff kuva
Timo Sotikoff Vastaus kommenttiin #103

Koska SAK:n johto on rakenteellisesti sitoutunut tukemaan suursijoittajien ja -yritysten internationaalia, niin se ei nosta puheisiin koneiden verottamisasiaa, kuten ei montaa muutakaan asiaa.

Susanna Kaukinen

Tästä olen ollut samaa mieltä jo hyvän tovin, on ihanaa, että kirjoitit aiheesta. Ehkä itse kirjottaisin hieman toisella tavalla tästä aiheesta omalta osaltani, koska jollakin tavalla koen, että retorisempi tapa tuoda asia esiin olisi jotenkin lähemmäksituleva.

Kirjoituksesti on silti aivan erinomainen, tekotapa vain toinen.

Mennäkseni itse asiaan, olen tulossa syväksi tehokkuudenvihaajaksi, koska se tehostaa inhimillisen koko yhteiskunnasta pois. Jos aika on resurssi, me olemme pulassa. Kaikki inhimillinen on ajanhaaskuuta. Se optimoidaan pois. Ihminen ei mahdu kapitalismiin. Vain itse järjestelmä on pääasia, tehokkuus, tuotta ja tuotanto päämäärä.

Ihmisen ajallinen kolo kaventuu pois. Tehokkusajattelulle me kaikki olemme kelvottomia. Kukaan ei kelpaa, koska jokainen on ihminen. Mikään ei riitä, ikuisen kasvun alttarilla robottikin on liian hidas ja nopeampaa huudetaan tilalle.

Tämän teeman ympäriltä minulle tulee auttamatta mieleen tämä punk-biisi, jonka nimi on paljon puhuva ja samalla meidän tehostetun tulevaisuutemme välttämätön päätepiste: "Fuck Armageddon... This Is Hell!".

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kirjoita ihmeessä omalla tavallasi! Jokainen omaksuu asioita omalla tavallaan ja tässä sodassa kaikki keinot ovat sallittuja. Erilaisia näkökulmia tarvitaan.

Aikakäsityksemme on muuttunut aivan ihmeelliseksi. Aika ei ole resurssi. Se vain on. Jotkut riehuvat kuin se olisi vihollinen ja toiset onnistuvat hankkiutumaan johonkin rauhalliseen soppeen, missä se jatkaa rauhallista kulkuaan.

Nalle muuten mainitsi tärkeimmiksi arvoikseen rehellisyyden, tehokkuuden ja perheen. Ilmeisesti perhe on aika joustava, koska hän haaveili voivansa viettää joskus kokonaisen viikon sen seurassa jossain Etelä-Ranskassa.

Kenties suorittava porras voisi nostaa tehokkuuttaan tekemällä intensiivisesti työtä 6 tuntia päivässä ja sivistää itseään sekä hoitaa suhteitaan loput ajasta. Vähän niinkuin johtoportaassakin toimitaan. Siellä vain kaikki tämä lasketaan työaikaan kuuluvaksi, kuten myös matka-aika.

Pikkufirmassa on vähän hankalampaa, kun johtajan täytyy tehdä itse kaikki se, mitä ei pysty tessipalkalla teettämään ja sitten voi nostaa palkkaa itselleen, jos tulos sallii. Jos oikein tiukkaa on niin joutuu teettää vähän puolisolla ja lapsillakin.

Susanna Kaukinen

Tältä se näyttää, kun ollaan tämän yhteiskunnallisen mielisairauden ytimessä:

Wahlroos verottaisi vapaa-aikaa!
=> http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-128840807617...

EDIT:

Aika hassu vastaus tuohon, sinänsä oivaltava:
=> http://blog.hse-econ.fi/?p=4039

Susanna Kaukinen

Pienyrittäminen on tehty pirun hankalaksi, vaikka yrityksen perustaminen on Suomessa helpompaa kuin USA:ssa. Olen koettanut siitä puhua, että firman perustamiseen saadaan ihmisiä vain kahdella tavalla lisää:

#1. Pakotetaan siihen ~ tämä on nykymalli, kun ihmiset putoaa freelancereiksi kaikkien TES:sien ulkopuolelle.

#2. Vähennetään riskejä ~ tätä ei kukaan ota kuuleviin korviinsa, mutta mielestäni on luontevaa, että riskejä pitäisi jollakin tavalla hallita paremmin, koska monet eivät halua yrittää, vaikka osaisivat, kun ei ole pakko ja yrittämisen riskit ovat liian korkeat.

Ihmiset ovat lähtökohtaisesti turvallisuushakuisia olentoja. Tästä ei tulla pääsemään yhtään mihinkään ja se ei auta, että kilipääkapitalismipäissään hoetaan sisäistä sankaria.

Pitäisi kehittää jokin aivan uusi järjestelmä, jolla yrittämistä tehdään turvallisemmaksi. Mainittakoon heittoina mm. ikuinen starttiraha (perustulo) ja toisaalta henkilökohtaisen konkurssin kohtuullinen mahdollisuus.

Nuo ovat vain ideaesimerkkejä, mutta jonkinlainen subventointi yhteiskunnan taholta yhdistettynä siihen, että menestyvien voitoista kompensoidaan tämä subventointi voisi toimia, kunhan se pidetään sopivissa rajoissa s.e. se auttaa, muttei mahdollista liiallista apuun nojailua ja siitä seuraavaa tyhjäkäyntiä.

Ihan noin pikaisina heittoina. Sekin muuten estää yrittämistä, että asuminen on niin kallista. Jos ihmisillä on 250.000€ asuntolainaa, yrittämisen voi melko pitkälti unohtaa, koska sen riskit eivät sovi yhteen lainojen poismaksun kanssa.

Pitkä ongelma-alue, jota pitäisi pohtia vakavasti.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #41

Euron puitteissa vaihtoehtoja on vähän. Valittu leikkaustie tarkoittaa palkkojen alentamista, julkisten palvelujen tuhoamista ja konkurssien kautta tapahtuvan varallisuuden arvojen leikkauksen.

Toinen vaihtoehto olisi yhtenäistää ansio- ja pääomatulojen verotus siten, että molempiin tulee jyrkkä progressio.

Koska muiden tekemällä työllä vaurastuneet eivät halua veroja maksaa, vaan uhkaavat paeta rahoineen Suomesta, meillä on ainoastaan ensimmäinen vaihtoehto käytössä.

Tosin sillä vain nopeutetaan yhteiskunnallista romahdusta, mutta tämä on poliitikkojen tahto.

Käyttäjän TimoSotikoff kuva
Timo Sotikoff Vastaus kommenttiin #77

Tilanteemme tällä hetkellä on valitettavasti juuri näin kuten sanot, vaihtoehtoja euron puitteissa olisi nuo kaksi mutta tuosta toisesta ei edes puhuta, saatika siitä että koko euro-valuutasta alkaisi nyt laajempi ja rehellinen kansalaiskeskustelu.

Käyttäjän JuhaJuoni kuva
Juha Juoni

En tunne Bhutanin tilannetta juuri lainkaan, mutta niiden onnellisuusindeksi tuli mieleen tätä blogia lukiessa. Voisiko tuottavuuteenkin kehittää laajemmin asioita yhteiskunnan ja kansalaisten kannalta huomioon ottavaa tuottavuutta, vaikka nyt sitten onnellisuustuottavuutta?

http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Bruttokansanonnelli...

Janne Suuronen

Suomalaisten onnellisuutta lisättäisiin huomattavasti yksinkertaisesti jo sillä, kun lakattaisiin kitkerään sävyyn höpöttämästä tuloeroista ja kadehtimasta yritysjohtajien optioita. Samalla voitaisiin tehdä vaikkapa suomalaisten köyhän elintason vertailua vaikkapa Intialaisen keskituloisen elintasoon. Ja muistuttaa konkreettisin esimerkein muusta maailmasta, kuinka meillä on lasten lähtökohtaan katsomatta ilmainen koulutus ja terveydenhuolto. Ja kuinka meillä on turvallista vaikkapa käyskennellä kaduilla ilman pelkoa tulla ryöstetyiksi.

Raakojen faktamittareiden pohjalta meidän tulisi olla maailman onnellisin kansa. Materiaaliset lähtökohdat siihen meillä on. Henkisellä puolella monella erityisesti medialla ja vihervasemmistolla olisi paljon mietittävää.

Aki Häkkilä

Kiteeltä on kuitenkin saapunut varma tieto, että kännissä seikkaillessa videokamera kädessä ja rahaa taskusta pursuten Helsingin metrossa kuolee tunnissa.

http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

Käyttäjän JuhaJuoni kuva
Juha Juoni Vastaus kommenttiin #60

Auvo on sarkastinen ja kärjistää tapansa mukaan.

Käyttäjän JuhaJuoni kuva
Juha Juoni

Joo, on totta, että meillä on asiat monella tavalla todella hyvin. Mutta tuloerot aiheuttavat kaikkialla kismaan, ei vain Suonessa. On ihmisen luontoa kai, että vertaamme itseämme toisiin. Jotenkin yrittämällä kääntää tätä luontoa toiseksi, ollaan enemmän ja vähemmän keinotekoisuuden kanssa tekemisissä. Eikö kannattaisi tunnustaa tosiasiat, se että pienemmät tuloerot, onnellisempi kansa ja hyvinvoivampi yhteiskunta.

Janne Suuronen Vastaus kommenttiin #62

Niin. Siis Suomessa on jo nyt maailman pienimmät tuloerot. Ginikerroin. Suhteellisesti vähiten ihmisiä 10%:n köyhimmän dekadissa. Samaten suhteellisesti vähiten ihmisiä 10%:n parastuloisimman dekadissa.

Tältä osin eväät onnellisuuden tunteen lisäämiseksi jo olisivat olemassa. Nykyisen onnettomuuden tunteen levittämisen sijaan.

Käyttäjän JuhaJuoni kuva
Juha Juoni Vastaus kommenttiin #64

Joo, mutta nyt kai kyse onkin suunnasta. Tuloerot kasvaa. Tosin nyt mennään jo vähän ohi aiheen.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Tässä on nyt kyllä pientä suurempi ristiriita. Et voi tosissasi väittää, että tässä systeemissä kaikilla on tasapuoliset mahdollisuudet vaurastua.

Materiaaliset lähtökohdat ovat olemassa, mutta myyntihommissa kiertely paljastaa, että hyvin suurelta osin ihmisten tulotaso ei riitä edes sen materiaalin ylläpitoon tarvittaviin investointeihin.

Kadehtimiseksi nimittämääsi ilmiötä näyttää tapahtuvan yhtä lailla molempiin suuntiin. Köyhemmät arvostelevat varakkaimpien suoraan sanoen törkeitä palkkoja ja varakkaammat arvostelevat köyhempien passiivisuutta.

Totuus on jossain siellä puolivälin paikkeilla, mutta kohtuus ei kyllä toteudu millään mittarilla.

Susanna Kaukinen

Monien arvioiden mukaan jopa puolet nykyisistä työpaikoista tulee katoamaan seuraavien vuosikymmenten aikana.

https://teknologinenmurrosjapolitiikka.files.wordp...

Käyttäjän Mikko-VilleMtt kuva
Mikko-Ville Määttä

"Kun erot koulutuksessa ja infrastruktuurissa niin kutsuttuihin kehitysmaihin alkavat kaveta, onkin kannattavinta siirtää tuotanto sinne, missä työ on sillä hetkellä halvinta, jolloin palkankorotukset luovat kysyntää paikallisesti, mutta erityisesti vienti korkeamman elintason maihin on äärimmäisen kannattavaa. Näissä maissa ei ole vastaavia tulonsiirtomekanismeja alkutuotantoon ja oheispalveluihin, joten tuloerot ovat valtavia. Samoin tuloerot alkavat kasvaa maissa, joista teollisuus häviää, koska tulonsiirtojärjestelmien ylläpitoon ei enää ole taloudellisia edellytyksiä. Tästä on kyse kun puhutaan kestävyysvajeesta."

Pitää muistaa, ettö se korkeamman elintason maa on oma järjestelmänsä. Lopulta valuuttakurssi heijastelee kummankin maan "systeemistä tehokkuusta", eikä ole varsinaista tarvetta muuttaa sisäistä rakennetta. Joissain tapauksissa voidaan joutua turvautumaan muihinkin keinoihin kuten tuontitulleihin. Tälläinen tilanne voisi tulla, jos kilpaileva maa ryhtyisi käyttämään orjatyötä ja sitä kautta laskemaan viemänsä tavaran hintaa.

Käytännössä teollistuneet maat tuskin luopuvat teollisuudestaan. Ne suojelevat sitä niiltä osin kuin se koetaan strategisesti välttämättömäksi. Nythän Suomen teollisuutta nakertaa euro. Siitä kiinni pitäminen on samanlaista hybristä kuin 90-luvun vahvan markan politiikka. Haluaisin uskoa, ettei se mene niin pitkälle että maamme kehitys vaarantuu pysyvästi. Kestävyysvajeemme on keinotekoinen, rahapoliittinen ilmiö. Kuinka kauan asia vielä on näin, sitä en uskalla arvata.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Tuottavuusharha on US:n ykkönen, eikä syyttä.

Julkaisu nro 158111.

Jouko Järvinen

Rivien välistä:

Rankka alku , Ilman sotia Suomessa ei kai olisi tullut näinkin nopeaa kehitystä , ilman sotakorvauksien tuottamaa teollisuuden esiinmarssia täällä saattaisi mielestäni Tallustaa pilvin pimein Piikoja ja Renkejä.

mielestäni sellainen hetki on mennyt ja ollut , kun Suomi on kuulunut teollisuuden kärkikaartiin.Täältä on viety ja ja joka hetki viedään virtanaan teollisuutta alikehittyneihin maihin , etunenässä Metsäteollisuus,Suomen Tukijalka- ei kovinkaan kauan taaksepäin muistellen kun joka tuutista kuuli ja näki VIHREÄN KULLAN MAA ...SUOMI ELÄÄ METSÄSTÄ.
Automaatio tullessaan tuottaa tulosta, mutta siinäpä se , emmehän me ole suinkaan ainoita sen alan kehityksessä , emmekä varmastikaan edes kilpailukykyisiä ,taas toisaaltaan suomesta on tapettu , myyty erikoisosaamista mainittakoon Telakkateollisuus joka erikoisosaamisellaan on ainutlaatuista koko maapallolla , mm. risteilyalukset sekä jäänmurtajat.
Tuottavuuden kasvusta nauttimaan on päässyt ainoastaan keskiluokka "kaulusköyhälistö" tietennkin eräiden konsernien johtoportaissa päättävässä asemassa olleet öykkärit.
USA:"tämänhetkinen Suomi on toisaaltaan "pikkuamerikka" päättäjineen.
Suomi ajautuu sosiaaliseen ahdinkoon sekä turvattomuuteen, tavalliset kansalaiset eivät tätä menoa tule saamaan apua , se ilmeisesti on poliittisesti ajatellen eräiden päättäjien tavoitteena.
Saksa suurena päättäjänä on toistaiseksi onnistunut sumuttamaan väestöään , mutta kuinka kauan kestää DDR:läis lähtöisen tyrannin valta ?
Islanti on onnistunut saamaan aluilleen nousua , kun taas välimerenmaat ovat jo historian kynnykseltä asti uinuneet kehdossaan ja tuudittautuneet ajatukseen turismin kaikkivoimaisesta pelastuksesta .
Mielestäni äärimmäistä tuottavuutta ei enää tulevaisuudessa tulla tekemään ihmiskäsivoimin, uskoisin että suurin osa ihmiskunnasta jää kehityksen jalkoihin , automaatio kaikilla aloilla kulkee valtavin harppauksin , tahtoo sanoa sitä että robotit tulevat valtaamaan teollisuuden.
Terveydenhoito taas karkaa , jollei jo ole karannut tavoittamattomiin, tänä ja tulevana päivänä on iskulause ITSEHOITO.Markkinoille suoltaa päivittäin uuta tuotetta vaan millä rahalla tavallinen kansalainen sellaisia hoitolaitteita pystyisi hankkimaan , "keskiluokkaisen kansalaisen leluja" .
No jaa , turismia riittää ainakin itärajalla , jos sitä nyt enää turismiksi voi luennehtia , taitavat omistaa lähes koko itärajan ja mikäli ei vielä niin tulevaisuudessa kyllä .
Lyhykäisyydessään ,mikäli suomessa jonkun mielestä on ollut taloudellita menestystä niin minun mielestäni se menestys ei olisi voinut epäsosiaalisemmin kasaantua .
Kaikesta huolimatta:
Vapaakauppasopimukselle EHDOTTOMASTI EI

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Täytyy kyllä sanoa että en ihan päässyt jyvälle (ei toki mikään yllätys sinänsä). Otetaan vaikka tämä:

"Maksimoitu tuottavuus luo ympärilleen monokulttuureja."

Minusta näyttäisi siltä, että suomalaisten ruokavalio on pikemminkin parantunut/monipuolistunut pitkällä aikavälillä. Esim: http://www.maataloustilastot.fi/tilasto/14 ... Perunaa kulutetaan vähemmän, ja enemmän tuoreita vihanneksia.

Luomu-/terveysbuumi myös luultavasti monipuolistanut ruokavaliota vielä lisää ihan viime aikoina.

Poronlihasta näyttäisi olevan myös kova kysyntä, sen tuotanto on vedetty jo överiksi: http://indy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/156627-totuus...

LIsäksi poronliha kelpaisi ulkomaillekin, jos sitä vaan riittäisi:
http://yle.fi/uutiset/suomalaisporoa_himoitaan_eur...
http://www.taloussanomat.fi/paivittaistavarat/2013...

Eli en näe monokulttuurisuutta...vaarana voisi olla se, että näistä alkuperäisistä raaka-aineista tulee niin kalliita, että on pakko tyytyä pikaruokaan.

Mietin vain, että mistä tämä negatiivisuus, koska ainakaan tämän esimerkin kohdalla sille ei tuntuisi olevan perusteita?

(Itse olen negatiivinen väkivaltaisen rikollisuuden kehityksen suhteen, mutta se ei liity suoraan talouteen.)

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Hese, Mäkkäri, Rolls, Scanburger, kaikki samaa töhnää. Pizzaa ja Kebabia, kaikki samaa.

Useimmille potentiaalisille tuottajille lainsäädännön ja kauppojen tehokkuusvaatimukset ovat tavoittamattomissa.

Nuo mainitsemasi erikoistuotteet ovat kysynnän kasvusta huolimatta suurelle enemmistölle vain kaukainen haave päästä edes maistamaan kerran elämässään.

Maalaamani kuva on toki karu, mutta ei se negatiivinen ole. Se on aika arkirealistinen kuvaus siitä, miten olemme tähän asemaan saapuneet ja millaisin sivuvaikutuksin.

Kaikkia kansalaisia nämä ongelmat eivät tietenkään kosketa, toisia edes hipaise, mutta on syytä tiedostaa, mitä seurauksia milläkin toimenpiteillä on.

Itse olen käynyt työn takia lukemattomia ihmiskohtaloita lävitse niin hyvässä kuin pahassa ja päässyt kaivautumaan pintaa syvemmälle. Päältä katsoen asiat näyttävät lähes aina todellisuutta paremmalta, koska kukaan ei ehdoin tahdoin halua tuoda esille hädänalaista tilaansa. Sitä hävetään mitä moninaisimmista syistä. Olen itse järkyttynyt siitä melankolisesta passiivisuudesta, mitä oman elämänsä hallinnan menettäminen tuottaa ja erityisesti ilmiön laajuudesta.

Heitä ei voida auttaa yhteiskunnan toimesta millään muulla tavoin, kuin antamalla eväät itsenäiseen selviytymiseen, mihin tarvitaan jatkuvaa yhteisön henkistä tukea.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

"Itse olen käynyt työn takia lukemattomia ihmiskohtaloita lävitse"

Olen lukenut kommenttejasi näistä, ja ne kuulostivat pahoilta; en vain tiedä mikä johtopäätös niistä pitäisi vetää.

Yritän välttää johtopäätösten tekemistä jos "jokin pala ei loksahda kohdalleen" ja siksi kävin tuota yksityiskohtaa läpi. Ilmeisesti kuitenkin tervellinen ruokavalio yleistyy, mutta toisaalta ylipainoisuus lisääntyy:

"Ylipainoisten osuus lisääntyy edelleen, vaikka terveelliset ruokatottumukset ovat jonkin verran yleistyneet."

Joten vielä ei voi oikein muodostaa mielipidettä "mihin tämä kaikki johtaa"...

Käyttäjän SeikkuKaita kuva
Seikku Kaita

Kiitos taas hyvästä artikkelista, Timo.

Jos mieli kestää vielä tulevaisuuden kauhukuvia, suosittelen lukulistalle: Brave New World Revisited, Aldous Huxley, 1958. Uskomattoman osuvaa analyysiä _nykytilanteeseen_, vaikka on kirjoitettu ennen syntymääni.

Teoksessa Huxley arvioi vuonna 1932 kirjoittamansa kayhuyhteiskunta-skifinsä ennusteen osuvuutta, mutta käsittelee nykyhetkeenkin sopivasti menetelmiä, joilla meitä hallitaan, laitetaan palvelemaan joidenkin pienten ryhmien ideoita.

Teos löytyy netistä: http://www.huxley.net/bnw-revisited/

Tehokkuuden oravanpyörästä ja robotiikasta vielä: nykyinen systeemi ajaa itseään kiihtyvällä vauhdilla seinään. Jollei tulonjakoa saada pian uusiksi, ei robotiikastakaan ole apua. Kun ostovoimaisten ihmisten määrä romahtaa, häviävät myös robotiikan hyödyt. Sitten ollaan aika lähellä kivikaudelle palaamista...

Tulonjakoa ei voida laittaa uusiksi, jolleivät kaikki siihen liittyvät osapuolet ole samassa jurisdiikassa. EU-tasolla se ei onnistu, saati sitten koko maailmassa. Vaihtoehtona on siis vallan palauttaminen Suomeen ja irtautuminen sekä Eurosta että joistain kauppa- ja tullisopimuksista.

Pitäisi vaan saada tulonjako uusiksi ilman sisällissotia. Nykyinen AY-liike ajaa ihan samaa junaa kuin se kansainvälisten suuryritysten johtoporraskin siihen samaan seinään, mutta kumpiakaan ei tietenkään voi antaa perikiksi ennen törmystä.

Taas meneillään olevat SOPA/PIPA/ACTA/TPP/TTIP -kauppaneuvottelut pyrkivät varmistamaan vallan ja talouden keskittymisen, joka ei voi olla suomalaisen etu.

Timo sanoo "Jos palkka joustaa, mutta työmäärä pysyy entisenä, on elinkustannusten laskettava vastaava määrä."
- Jotta elintaso ei laskisi suhteettomasti, tulisi elinkustannusten muodostua ensisijaisesti kotimaisista kuluista, jolloin palkkojen laskeminen laskisi myös elinkustannuksia. Tuo edellyttäisi melkoista muutosta joidenkin perustarvikkeiden tuotannon uudelleenaloittamiseksi. Uuden tekemisen aloittaminen monenkaan tuotteen kohdalla taas ei kannata, ennen kuin typerimmät kilpailua haittaavat määräykset (lait, asetukset, direktiivit, standardit) muutetaan suosituksiksi tai poistetaan. Nykyinen säädöstaso on kestämättömällä taloudellisella tasolla.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kuuden prosentin omavaraisuusaste tuotannossa on aivan järkyttävän surkea ja siinä on koko ongelman ydin. Kauppatasetta on aivan mahdotonta pitää tasapainossa tällaisella suhteella tuontiin.

Olemme samaa mieltä keinoista. Me emme tule selviytymään ilman protektionismia, kuten emme ole aiemminkaan selvinneet. Vain Nokian noste teki poikkeuksen, mutta sen tulos ulosmitattiin hetkessä.

Nokiallakin kesti 17 vuotta saada luurituotanto voitolliseksi, eli on aivan päätöntä haaveilua luoda vastaava ilmiö tilanteessa, missä kilpailukykyä ei ole. Nokiakin sai tarpeellisen potkun vasta viime lamassa rytkäistystä devalvaatiosta, jolloin olimme hetken kilpailukykyisiä.

Käyttäjän jeero kuva
Juhani Eero

Erittäin hyvää pohdiskelua. Nykyään työksi ymmärretään vain yrityksen pääomaa kartuttava työ, vaikka lasten kasvattaminen on minun mielestäni kaikkein tärkeintä ja tuottavinta työtä. Tuottavuus ymmärretään vain pääoman lisäämiseksi, mikä ajaa sen ristiriitaan oikean tuottavuuden kanssa.

Yleensäkin työn käsitetä ja laaja-alaista merkitystä pitäisi pohtia enemmän.

Mikael Kerokoski

Suomalainen tuottavuus on melko kehnoa. Julkisella sektorilla se on laskenut prosentin vuosivauhtia. Suomessa on mm. lyhyt työaika, lisäksi monet prosessit ovat erittäin huonosti optimoituja. Se että juostaan hiki hatussa ei tarkoita sitä että ollaan tehokkaita.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Alhainen työmäärä ei ole ongelma. Meillä tehdään liikaa töitä ja hyvin suurelta osin tarpeetonta tai merkityksetöntä työtä. Kyse on vain siitä, millaiselle työlle saadaan yhteiskunnallisesti hyväksytty hintalappu.

Meihin verrattuna toki kehittyvissä maissa tehdään vielä enemmän työtä, eli törkeästi liikaa, mikä jossain vaiheessa tössähtää seinään saastumisen aiheuttamiin ongelmiin, resurssien vähenemiseen tai muuten vain talouden ylikuumenemiseen.

Tämä ei ole millään tavalla ihmisten vika, vaan järjestelmän ominaisuus, joka pakottaa juoksemaan typeryksen lailla aamusta iltaan. Hyvin vähän on kiinnitetty huomiota siihen, mitä ovat pitkän ajan hyödyt ja haitat. Niistä talous on täysin irrallaan.

Mikael Kerokoski

Sinun tarinasi on oksymorooni. Tuottavuus on alhainen ja työvuosi lyhyt, silti sanot että meillä tehdään liikaa töitä. Missä?

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #89

Päin vastoin. Noudattamamme talousjärjestelmä on oksymoroni.

Käytettävissä olevat resurssit ovat rajalliset, erityisesti energia, joiden olomuodoista öljy on ylivoimaisesti tärkein. Sen kasvava kulutus Aasiassa ja hupenevat varannot muuttavat koko käsityksemme maailmasta ihan lähivuosina.

Mitä enemmän teemme työtä, sitä enemmän kulutamme energiaa, kuten myös muita resursseja. Meidän suomalaisten pitäisi tämä parhaiten ymmärtää, koska joudumme käyttämään lämmittämiseen poikkeuksellisen paljon.

Jos haluamme tasapainoisemman rakenteen, ryhdymme karsimaan kulutusta ja valmistamme pääosin vain tarvitsemiamme hyödykkeitä. Vientiä ja tuontia tulisi harjoittaa ainoastaan sellaisessa mittakaavassa, mikä on tarpeellista. Tämä ei ole kuitenkaan mahdollista nykyisen talousjärjestelmän puitteissa.

Optimin määrittäminen aiheuttaa tietysti hiukan päänvaivaa, mutta nykysysteemillä meistä useimpien pää putoaa kokonaan. Jos jatketaan tätä samaa rataa, maailman väestö putoaa eri syistä nykyisestä 7,6 miljardista noin 2 miljardiin vuoteen 2050 mennessä.

Jo 1800-luvun lopulla julkaistu Olduvai Theory on ennustanut väestönkasvun hämmästyttävän tarkasti ja vielä mitään ei ole tehty väestötuhon välttämiseksi, joka alkaa tällä vuosikymmenellä. Oikeastaan ollaan saatettu väestö vain huonompaan asemaan, jotta se kestäisi tulossa olevat mullistukset.

Työtä toki tarvitaan jatkossakin, mutta pitäisi pysähtyä miettimään, mitä tehdään ja minkä vuoksi. Teknologian hyödyntäminen ja työn tasapainoisempi jakaminen johtaisi siihen, että kenenkään ei tarvitse työskennellä kuin muutama tunti päivää kohti. Yleensä viisaampi toteuttaa niin, että pari pitkää päivää ja loput vapaalla. Kulkeminen vähenee.

Matkustaminen tulee vähenemään, mutta jäähän meille nämä virtuaalisen maailman antamat mahdollisuudet kokea maailmaa ja pitää yhteyttä toisiimme.

Ei se niin paha olisi mun mielestä.

Mikael Kerokoski Vastaus kommenttiin #92

Globaalisti ehkä näin, mutta olethan tietoinen, että 5 miljoonan ihmisen kulutus on rikka rokassa niiden 7000 miljoonan joukossa. Suomalaisena en ole valmis tinkimään mistään globaalin "yleisen edun" vuoksi. Palataan asiaan sitten kun maailman väkimäärä kääntyy laskuun.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #99

Voi tätä empatian määrää...

Mikael Kerokoski Vastaus kommenttiin #104

Miksi pitäisi olla empaattinen sellaiselle porukalle joka on kussut omiin muroihinsa?

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #109

Ne tulevat taatusti kusemaan sinun muroihisi mikäli ei mitään sopua löydy.

Käyttäjän TimoKalliokoski kuva
Timo Kalliokoski

Loppujen lopuksi on kyse siitä, että katselemme erään loogisen prosessin lopputulemaa.

Jos me kuvittelemme, että talous, joka on vyörynyt omalla hallitsemattomalla tavallaan kaiken muun inhimillisen elämän ylitse, on jotenkin itseään korjaava tai rationaalinen, voimme todeta olleemme väärässä.

Meillä on talouden järkevästä ja ihmisyhteisöä palvelevasta tavastakin vain hatara käsitys. Samoin kuin sellaisista kysymyksistä, kuin mikä on hinta, mikä on arvo, miten ne muodostuvat.

Tämä melkeinkaikille maailman ihmisille täysin sietämätön pattitilanne on tietysti jonkun etukin, mutta ihmiset ovat jo eriarvoistumisen myötä niin eri maailmoissa, että vielä hyvin toimeentulevat eivät näe tarinan loppua. Ja sitä, että se on nyt.

Meillä ei ole kestävyysvajetta, meillä on kysyntävaje. Ja se on pysyvä.

Tähän kommenttiin en aio nyt sisällyttää sitä, miten tästä mennään eteenpäin, miten rakennetaan, koska voimme todeta, että talous ei voi olla se ihmisen vapauden pelikenttä. Voisiko sitä vapautta toteuttaa vaikkapa ilmentämällä kaikkia mahdollisia kykyjään vapaan hengenelämän alueella?

Jospa tehdään sellainen systeemi, jossa talous on veljeyden alue, yhteistyön? Sitähän työnjako pohjimmiltaan on, enemmän kuin kilpailua.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Asiahan olisi aika yksinkertainen. Keskustelemme ensin päämääristä ja tavoitteista, sitten päätetään työn ja tuloksien jakamisen periaatteet. Jos talousjärjestelmä ei sovellu siihen, pannaan se soveltumaan.

Olosuhteiden parantuminen ei tuo edes väestöräjähdystä, koska elintason kohoaminen vähentää tutkitusti syntyvyyttä. Muutama uskonto tosin nillittää vastaan, mutta eiköhän sekin asia lutviudu ajan kanssa.

Aki Häkkilä

Timo Isosaari:"lihan tuottajahinnat ovat Suomessa halvimmasta päästä Euroopassa"

Jos naudanlihan keskimääräinen tuottajahinta on reilu 200 eur/100 kg (eli reilut 2 eur/kg), niin luulisi, että tuosta välistä saisi jonkinlaisen bisneksen aikaiseksi yrittämällä itse jakelua. Toki tässä puhutaan täydellisen tietämättömyyden tuomalla itsevarmuudella. Oletan vielä, että tuo on eri lihalajien keskiarvo tms.

Miksihän tilanne on tällainen?

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Asialla on terveysviranomaisten asettamat rakenteelliset vaatimukset ja lihantarkastukset, mikä on luiskahtanut vähän ylimitoitetuksi. Pohjaan tutkimukseen, missä ulkona tapahtuvan teurastamisen jäljiltä lihan bakteeripitoisuudet olivat reilusti laitosteurastusta alemmat.

Nämä vaatimukset nostavat pienjalostuksen kustannukset sietämättömiksi. Lisäksi kaupan keskusliikkeet päättävät yli 90 % ketjun hyllyjen sisällyksestä. Sinne on hyvin vaikea päästä.

Menestys vaatii oman myymälän hyvällä sijainnilla tai muuten hyvän logistiikan suoraan kuluttajalle. Tilanne saattaa olla muuttumassa, koska kaupan hinnat ovat nousseet törkeästi parin vuoden sisällä.

Käyttäjän SeikkuKaita kuva
Seikku Kaita

Jeps, tilateurastaminen on ajettu isojen lobbauksella mahdottomaksi. Elintarvikkeiden jakelua ei myöskään saa tehdä "niikuin hyvä tulee" vaan kalliin, byrokraattisen, jälleen isojen lobbaaman säännöstön ja valvonnan alla.

Eikä tässä vielä kaikki. Sama koskee melkein mitä tahansa kotimaista pientuotantoa. (Mutta käytännössä ei esimerkiksi kiinalaista suurtuotantoa!) Esimerkkinä viime kesän voimaan tulleet säädökset rakennusmateriaalien pakollisesta CE-merkinnästä: kotimainen pikkusaha ei ikinä saa kuoletettua CE-prosessin kuluja >> ei _saa_ myydä rakennustarvikkeita. Vaikka asiakas haluaisi ostaa. (>> Myy siis pimeästi? Jää kateellisten ilmiantamana verottajalle kiinni? Menee konkkaan ja kortistoon?)

Kiinalainen elektroniikkatehdas syöltää hengenvaarallisia laitteita, esimerkiksi matkapuhelimen tai tietokoneen latureita, laittaa niihin pokkana CE- TüV- UL- ja ties mitkä merkit. Joku onnellinen kauppias kiinassa myy ymmärtämättä ja ennen kaikkea välittämättä skeidan Eurooppaan ja muualle. Täällä tuote päätyy kuluttajalle, joka yleensä selviää hengissä ja omaisuuttakaan ei pala kohtuuttomasti ja ennen kaikkea taas välittämättä asiasta laittaa skeidan roskikseen eikä valvovalle viranomaiselle, ja tilaa uuden samanlaisen.

Ollaanko me vaan vähän tyhmiä, kun siedetään tätä?

Susanna Kaukinen

Tuottavuus (a la punk)

Numeroita Exceleissä
Ihmisiä taulukoissa
Ajankäyttö, resurssi
Mihin mahtuu ihminen?

Kun tehostaa ja tehostaa
Kaiken ajan rajoittaa
Tekemisen aidoittaa
Tehokkuus se kukoistaa?

Stressi ajaa
Kiire tappaa
Jaksatko sä huomiseen?

Tuottavuus ja tehokkuus
olkoon ylin lakimme
Onnellisuus oksentaa:
rahan valta kukoistaa!

Kun tehostaa ja tehostaa
Aortat se tukkeuttaa
Pohdinnan se kuristaa
Vapaa-ajan puristaa

Kytät juoksee perässä
Tsillasit sä penkillä
Lepoa ei missään saa
Onko tämä elämää?

Juokset kouluun,
Juokset töihin
Hirtät ittes turvavöihin!

Tuottavuus ja tehokkuus
olkoon ylin lakimme
Onnellisuus oksentaa:
rahan valta kukoistaa!

Tuottavuus ja tehokkuus
olkoon ylin lakimme
Metsät kuolee, järvet palaa
rahan valta kukoistaa!
Metsät kuolee, järvet palaa
ihmisiä vituttaa!

Raha tulee, raha menee
asumiseen uppoaa
liksat laskee, EU tukee
porvaria lihottaa

Veroo maksaa, ketä jaksaa
parasiitti livahtaa
Rahareikä Jersey-saari
duunaria kiduttaa

Maksat vuokraa,
Maksat velkaa,
Sen loppua et nähdä saa!

Tuottavuus ja tehokkuus
olkoon ylin lakimme
Onnellisuus oksentaa:
rahan valta kukoistaa!

Tuottavuus ja tehokkuus
olkoon ylin lakimme
jengi väsyy, hihat palaa
rahan valta kukoistaa!
jengi väsyy, hihat palaa
yhteiskunta romahtaa!

http://t.co/PgQBDfk5La

Sanna Ripatti

Mitä mieltä Isosaari on zeitgeist-aatteesta? Näetkö että sillä voisi olla jotain annettavaa meille?

Susanna Kaukinen

Mä tavallaan diggaan zeitgeistista... Se pitäis vaan duunaa esim jotenkin niin, että jossain netissä äänestetään yhdessä mitä asioita tuotetaan yhdessä ja sitten pitäisi olla joku oma "quota" - osuus - millä voi tilata itselleen tarpeita.

Se zeitgeist-tyyppinen teknokratia pitäisi siis ehdottomasti saada demokraattiseksi, jos sellaista suuntaa ajattelee.

En silti ole keskussuunnittelun ystävä ja toivoisin paikallisempia ratkaisuja. Keskussuunnittelussa on niin monumentaalinen väärinkäytön mahdollisuus kuten vaikkapa USA:sta, EU:sta ja Neuvostoliitosta - ja miksei Kiinastakin - voidaan oppia.

Se ei vaan toimi, koska hierarkiat korruptio ja on vaarallista, että on joku yksi asia jonka kaappaamalla voi alistaa kaikki muut.

Sanna Ripatti

Nimenomaan :) Näen että siinä olisi paljon hyviä ominaisuuksia toteutettavaksi!mutta se pitäisi tehdä niin että otetaan zeitgeistin "parhaat palat" ja hyödynnetään ne meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi ja juurikin niin ettei tämä ns kaappaaminen ole mahdollista,siinäpä viisaammille pohdittavaksi miten ;)

Toimituksen poiminnat