iitimo

Valtiolle ammattitappajaksi?

Työministeriö etsii palkkalistoilleen virkamiehiä, joille on nyt käytännössä annettu mandaatti avustaa sosioekonomisen paineen avulla hyödyttömäksi katsotut kansalaiset itsemurhiin tai eristyksiin yhteiskunnan ulkopuolelle, ellei työ tai yritystoiminta rupea maistumaan.

Mikään mahti maailmassa tuskin saa mahtumaan Sipilän hallituksen päähän, etteivät suomalaiset olekaan mikään arjalainen huippurotu, joka vuodesta toiseen jaksaa huhtoa maailman kilpailukykyisimpänä kansana, vaikka harteille lastattu kustannustaakka onkin nostettu maailmanennätysluokkaan. Eikä se ole häirinnyt aiempiakaan hallituksia, jotka vuolaasti velkaantuen rakensivat ”kasvukeskuksia”, joihin juuri kenelläkään ei ole enää varaa. Kun todellisuus alkaa paljastua tilastoista, niin siivotaan edes tilastot, jottei näyttäisi niin pahalta kuin todellisuus on. Samalla kasvukeskuksien kuplaa pidetään yllä lisävelan avulla.

 

Kyse on siis hallituksen ”työllisyyspolitiikasta”, minkä vuoksi todellisuus on näköjään väännettävä rautalangasta ministeriöiden harhaoppineille. Hiukan tälle tulee mittaa, koska koko elitistinen illuusio on pohjimmiltaan ja kautta linjan läpeensä mätä.

 

Ensinnäkin. Lasten suojelun ja ylipäätään työsuojelun nimissä lapset on aikuisikään saakka vieroitettu kaikesta työnteosta niin perusteellisesti, että aikuistuttuaan kovin harvalla on kummoisiakaan edellytyksiä selviytyä markkinaehtoisen työelämän vaatimuksista. On vedetty jos jonkinlaisen tarhatädin ja opetussuunnitelman ehdoilla tinttantanttantallalleita ja videopeliä niin hartaasti, että tulevaisuus on ehtinyt ajaa jo ohitse, ennen kuin siihen pääsee edes käsiksi. Poikkeuksiakin tosin on, mutta lähes järjestään ne ovat sellaisia, joilla on ollut onni päästä omaehtoiseen kosketukseen ympäristössä, jossa kokeneemmilla aikuisilla on aikaa kärsivällisesti perehdyttää kaikkeen sellaiseen, mihin kouluympäristössä ei ole mitään mahdollisuuksia. Yleissivistyksellä ei nimittäin pitkälle pötkitä, ellei ole varaa tarjota hyväveliverkoston suojatyövirkoja pilipali-asiantuntijoina julkisista varoista, eikä enää ole, paitsi parhaille poliitikkotovereille.

Toisekseen. Jokainen käytännön työtä tekevä sosiaali- ja työvoimaviranomainen tietää, että ani harva työtön työnhakija on sellaisessa kunnossa, että ylipäätään selviytyisi työelämän haasteista, jotka erilaisten erivapauskauppasopimusten ja työvoiman vapaan liikkuvuuden nimissä ovat kovemmat kuin koskaan aikaisemmin. Kun valuuttajoustoa ei ole, joustaa ihminen niin kauan kuin kunto tai ominaisuudet kestävät, mutta rajan tultua vastaan, paluu työmarkkinoille on lähes mahdoton tehtävä. Työt ovat joko teknisesti, taidollisesti tai fyysisesti niin haastavia, että monesti lyhytkin työelämäsessio riittää palauttamaan kyseisen henkilön lopunkin itseluottamuksensa menettäneenä sohvan pohjalle, useimmiten lääkärin kautta.

Lääkäri ei auta yhtään mitään, koska tilanne on hyvin usein niin huono, että taustalta löytyy jo arvioita roimasti alentuneesta työkyvystä ja työmarkkinoilla ”lojutaan” vain sen vuoksi, että vakuutusyhtiö on kekseliäästi päättänyt säästää omia menojaan. Lopullisen työkykyarvion kun Suomessa tekee vakuutusyhtiön oma lääkäri, joka pystyy tuhoamaan kenet tahansa lausunnollaan potilasta edes näkemättä. Vakuutusyhtiöiden lääkärit ovatkin yksityisiä ”economic hitmaneja”, jotka tekevät likaiset työt yhtiöidensä, ministerien ja virkamiesten puolesta.

 

Sitten työmarkkinoiden rakenteesta.

Palataan niihin ”vapaakauppasopimuksiin”. On tietysti tavattoman vapauttavaa teeskennellä, että siellä vallitsee vapaus, veljeys ja tasa-arvo ja kaikki noudattavat samoja sääntöjä. Ei todellakaan. Kun Ay-liike on saanut kiristettyä maahan jäljelle jääneistä teollisuuden ja kaupan työpaikoista vielä työnsä säilyttäneille kelvolliset työehdot, niin muita on viety kuin litran mittaa.

Ilman thaimaalaisia marjat ja sienet jäisivät metsään mätänemään. Ilman ukrainalaisia ja valkovenäläisiä lehmät jäisivät lypsämättä ja peltotyöt tekemättä. Ilman baltteja jäisivät rakennukset rakentamatta. Yleisesti ottaen diilit ovat sellaisia, että muuten lähes yhtä halpaan suomalaiseen työntekijään kohdistuvat raskaat sivukulut voidaan tavalla tai toisella kiertää. Sama pätee pitkälti alihankintaketjuihin, joissa pienyrittäjät kantavat kaikki mahdolliset riskit, ilman mitään pelastusrenkaita pahan päivän varalta. No, tietenkään mikään näistä töistä ei jäisi tekemättä, mutta niitä tehtäisiin erilaisilla ehdoilla, jos työelämä olisi sopeutettu ihmisten tarpeisiin, eikä ihmisiä pelkästään työelämän tarpeisiin. Mitään järkiperäistä ratkaisua globalistieliitillä ei tähän ongelmaan ole tietysti olemassakaan. Eikä edes intressejä. Ja Sipilän hallitus on tämän eliitin juoksupoikia.

 

Kaikki nämä työt ovat enimmäkseen niin huonosti palkattuja, että palkalla elääkseen on hyväksyttävä huomattavasti keskivertoa alhaisempi sosioekonominen asema tai hylättävä perhe-elämä työn kustannuksella. Ei ole lainkaan sattumaa tai edes muotia valita lapseton sinkkuelämä, vaan yhä useammin työelämän sanelema pakkotilanne, jota puoliso tai perhe ei ehjänä kestä. Perhe-elämän puuttuminen täytyy korvata irtosuhteilla ja muilla raskailla huveilla. Ja tällaisessa tilanteessa terveyden pettäessä lähin omainen on viranomainen, jolla ei ole mitään tunnesidettä, saati vastuuta ”valitettavasta tapauksesta”, joka sairaan yhteiskunnan tuotoksena putosi kontalleen.

Tuontityöntekijä on lähtökohtaisesti hitusen paremmassa asemassa. Käytännössä aina lähtömaan kustannusrakenne on meikäläisestä murto-osa, joten täällä vaatimattomasti asumalla ja elämällä hankittu tulo riittää jopa yltäkylläiseen elintasoon omaan kotimaahan palatessa. Ei se niin kamalaa ole, jos tilapäisesti joutuu asumaan ahtaasti ja epämukavasti ja painamaan pitkää päivää, jos ja kun sattuu olemaan nuori ja terve. Ei sieltäkään ketään raihnaista lähtökohtaisesti laiteta hankkimaan perheelle leveämpää leipää ulkomailta.

 

Ja sitten vannotaan korkeasti koulutetun ja osaajia pursuavan maan teknologiseen ylivoimaan, joka on ainoa tae taloutemme kilpailukyvystä. Voi hellanlettas sentään. Totuus on se, että noin 80 % suomalaisista ei osaa käyttää, saati huoltaa puoltakaan hankkimistaan kertakäyttöelintasovempaimistaan. Eikä siinä ole mitään järkeäkään, koska uutta krääsää saa tuotua niin halvalla. Miten me kykenisimme sitten rakentamaan viisinkertaisella kustannustasolla ”laatutavaraa”, jolle olisi kysyntää viisi kertaa heikomman ostovoiman maissa? Kun ei kukaan muukaan kykene. Koko maailman tuotantoketju on ajautumassa deflatoriseen lamaan, koska kysyntää ei yksinkertaisesti riitä tehokkuuden ja tuottavuuden jatkuvasti kasvaessa. Ei ainakaan niin, että kakusta riittäisi enää kaikille jaettavaksi. Palveluista ei ole tuotannon korvaajaksi.

Juuri siksi nyt tarvitaan kipeästi ammattitappajia, jotka tekevät vajaatuottoisista kansalaisista selvää jälkeä. Vain siksi, että tappajat palkannut poliittinen mafia voisi patsastella maailmalla rinta kaarella kehumassa suomalaisten talvisodasta perittyä sisua ja ahkeruutta, jotka takaavat Suomen ylivoimaisen kilpailukyvyn. Ei tämä ole kumpaakaan, vaan saatanallista sadismia ja typeryyttä, polku, jonka päässä väijyy sekä kansallinen katastrofi että häpeä. Sellaiseen meillä näyttää olevan sisäsyntyiseksi rakennettu, sairaalloinen alemmuuden tunne pontimena. Sitähän nämä poliittiset satraapit käyttävät häikäilemättä hyväkseen.

 

Presidentti Koivisto tuhosi yhden broileripoliitikkosukupolven kanssa jo edeltävän yrittäjäsukupolven ja vain markan devalvointi pelasti silloin suuremmilta tuhoilta. Seuraavaa sukupolvea ei ole pelastamassa mikään, koska ilman omaa, joustavaa valuuttaa käy aivan yhtä köpelösti, mitä kreikkalaisille on jo käynyt. Siellä jälki on ollut murhaavan kovaa kansalaisille ja täällä se on vasta alussa.

 

Kun niihin hallituksen ”työllistämistoimiin” nyt mennään, on syytä tiedostaa, että edellä luetelluista esimerkkikansalaisista koostuu hyvin suuri osa työmarkkinoille suunnitelluista. Lisäksi siellä on verottajan ja voudin kourissa jo vuosia tai peräti vuosikymmeniä riutuneita entisiä yrittäjiä. Siellä on paremman elämän toivossa ylivelkaantuneita nuoria, joiden tulotaso on jäänyt onnettomalle tolalle pikavippien kurimuksessa.

Siellä on enimmäkseen sellaista porukkaa, jonka kunto tai ansiotaso ei aiokaan riittää edes työpaikasta aiheutuvien tulonhankkimiskustannusten kattamiseen. Lisäksi monet tarjolla olevat työt ovat joko pätkiä tai provisiopalkkaisia, jolloin ansioista saattaa mennä helposti kaksikin kolmannesta tulonhankkimiskustannuksiin, eikä elämiseen jää enää mitään. Suomen oligopolistinen yritysrakenne ja alkutuotannon tuhoaminen EU:n maataloustukipolitiikalla eivät jätä tilaa kuin palvelualoille, jotka nekin kärsivät jo ylitarjonnasta ja epäterveestä kilpailutilanteesta. Runsas tukiviidakko on toistaiseksi peittänyt tämän alleen, mutta tukiviidakonkin rahoituspohja on pettämässä.

 

Kun todellisuutta ei kyetä tunnustamaan, eikä itse aiheutettua tautia haluta parantaa, tyydytään hutkituttamaan sääntökirjan takaa kiusalliset oireet näkymättömiin. Tällä kertaa vain jokaisen oireen takana on ihminen, joka sääntöihin vedoten passitetaan ottamaan itsensä hengiltä tai asettautumaan tilanteeseen, missä hän muuttuu muulle yhteiskunnalle haitalliseksi tai vaaralliseksi. Ja muuttuu sellaiseksi ihan aiheesta.

Nyt meillä on kansakunnan kaapin päällä ratkaisukyvyttömyyden huiput, jotka uhriutuvat politiikan kusitolpiksi ja vaativat itselleen sekä rekrytoimilleen palkkatappajille sen nojalla ylimääräisiä palkankorotuksia. Samaan aikaan useimmat meistä luopuvat viimeisistäkin ihmisoikeuksistaan ja arvoistaan. Sisälukutaidon omaaville poliitikoille lisää aihepiiristä tässä: http://rayhablogi.blogspot.fi/2016/04/avoin-kirje-kansanedustajille.html

Ilmiö ei suinkaan koske pelkästään Suomea, mitä ei ole lupa käyttää tekosyynä. Sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa ollaan nykyisen menon jatkuessa sisällissodan partaalla. Ja miksi ei oltaisi. Samanlaisella politiikalla ei voi saavuttaa erilaisia tuloksia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

26Suosittele

26 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Tunnustan, että kirjoitus perustuu osittain "mutuun", mutta se mutu on hankittu helvetin kovalla ja monialaisella työkokemuksella. Lisäksi seuraan päivittäin kansainvälisestä mediasta markkinatapahtumia siitä näkökulmasta, miten ne tulevat vaikuttamaan tavallisen ihmisen jokapäiväiseen arkeen. Kasinopeleistä en ole kiinnostunut, vaan halveksin syvästi finanssisektorin nykyistä toimenkuvaa.

Vuosien varrella kirjoittamaani kategoriaan kuuluvaan joukkoon mahtuu niin ällistyttävä määrä tapaamiani ihmisiä, että oikein pahaa tekee.

Nykyisen komennuksen päätyttyä olen itsekin taas hallituksen tappolistalla, enkä vielä ainakaan tiedä siitä ulospääsyä.

Käyttäjän Hanni kuva
Helena Räisänen

Kiitos Timo tästä(kin) kirjoituksesta. Sinä se et koskaan petä. Selvemmin ei tätäkään asiaa voisi sanoa. Lähtee jakoon monelle saitille.

Käyttäjän EsaOlkoniemi11 kuva
Esa Olkoniemi

Hyvä kirjoitus. Tämä hallitus saa siivottua kortistoja vähintään yli 100.000 henkilöä, kun köyhiä usutetaan ilmaistöihin, joihin ei ole varaa lähteä.

Pitkän karenssin takia siiivotut köyhät sitten kuntien toimeentuloluukuille.

Nou hätä. Kunnat nostavat veroäyriä, kiinteistöveroja, palvelumaksuja, tonttivuokria, jonka seurauksenä ihmisillä ei ole varaa korjata ongelmaisia asuntojaan ja hometaloistakin maksatetaan kunnon kiinteistövero.

Uskon että, kärsivällisyys loppuu kansalaisilla viimeistään tässä kujanjuoksussa lopulta, kun luottolistoilla olevien ihmisten määrä lähestyy miljoonaa.

Käyttäjän RiittaKlemettiLilja kuva
Riitta Klemetti Lilja

Kyllä tulee minunkin kiitokseni tästä ylenpalttisen hyvästä blogikirjoituksesta ihan suoraan sydämestä!
Vaikka en itse ole noiden nitistettävien listoilla, niin kyllä se on käynyt jo aikoja sitten selväksi että useammille tuhansille tuo tulee olemaan karua todellisuutta. Koko kirjoitus kuvaa oikein hyvin sitä tilannetta missä suomalaiset todellakin ovat. Ei se auta vaikka miten hyvin koulutettu olisi jos oravanpyörä pyörii yhä vain kiivaampaa vauhtia, niin kaikki eivät jaksa ja läheskään kaikkia ei edes haluta siellä juoksevan kun heitä ei tarvita yhtään mihinkään tässä kilpailussa. Tämäå kehitys on suoranainen ravirata missä sekunnitkin pian lasketaan. Mielestäni ikävä kyllä olet oikeassa ihan kaikessa sanomassasi Iitimo.

Pekka Pylkkönen

Vähän ristiriitainen fiilis tuli tästä tekstistä. Muutama pointti kyllä iski.

Minua tosiaan mietityttää että onko työelämä muuttunut vai ihmiset? Ei minulla ole kosketusta työelämään kuin vasta 90-luvun loppupuolelta, mutta äkkiä kun funtsii niin onhan ainakin työehdot vain keventyneet. Olin vuosituhannen vaihteessa myyjänä TESsin alkupalkalla. Tällä hetkellä myyjän alkupalkka on reaalisesti yli 60% korkeampi kuin silloin. Vuosityöaikakin on lyhentynyt vuosikymmenessä 50 tuntia per kaveri per vuosi. Joka paikassa pitää olla jos jonkinlaista työhyvinvointikonsulttia ja työterveyshuollon pitää käydä oikein työpaikassa katsomassa että istutaanko sitä nyt tuolissa oikein. On tasa-arvosuunnitelmaa, ymåäristösuunnitelmaa ja työeläkeyhtiötkin oikein kilpailevat siitä että kuka tarjoaa firmojen työntekijöille eniten opastusta oikeinistumiseen. Turvallisuuskortteja on lompsa pullollaan.

Minä en muista että oliko ennen paremmin vai huonommin. Kysynpä vaan.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Asialliseen kommenttiin asiallinen vastaus.

Viittaat nyt juuri siihen, mikä lähti niin kustannus- kuin holhousmielessä täysin lapasesta. Kun tuolle tielle lähdettiin, yrityksiltä vaadittiin aluksi omavalvontasuunnitelmat, mikä oli erinomaisen hyvä asia, koska sen avulla tuli käydyksi lävitse kaikki riskitekijät ja se oli vielä positiivinen tapa parantaa yrityskulttuuria ja työympäristöä. Luottamusmiesjärjestelmää kehittämällä tuo systeemi olisi ollut täysin riittävä ja kilpailukyky olisi säilynyt.

Suunnitelmissa ei kuitenkaan ehtinyt muste kuivua, kun niille määrättiin tarkastajat ja tarkastajille tarkastajat. Seuraavaksi palkattiin valtion varoista lastentarhatädit myös työpaikoille. Oli akateemista koulutusta, mutta usein ei mitään kokemusta työelämästä. Niinpä myös työpaikoista tuli aika lailla isojen lasten tarhoja ja kustannukset työntekijää kohden kasvoivat silmittömän korkeiksi sivukuluineen ja muine vaatimuksineen.

Työntekijästä tulikin yrityksen suurimpia riskejä varsinkin suhdannevaihteluissa. Suurimmat yritykset saivat lobbaamalla lailliset veronkierto-oikeudet ja hankkiutuivat alihankintaketjuilla eroon työntekijöiden tuomasta rasitteesta niin pitkälle kuin mahdollista.

Tällä hetkellä suomalainen alihankintayritys kamppailee pahimmillaan kaikki säädökset niskassaan ulkomailta operoivien kilpailijoiden kanssa, jotka puolestaan pystyvät suhteellisen helposti kiertämään näitä rasitteita. Kaiken lisäksi alihankintamarkkinoille on tullut monikansallisia yrityksiä, joiden toiminta on rahoitettu veroparatiisien kautta lunastetuilla voitoilla.

Tällaisessa ympäristössä suomalaisista yrityksistä pärjäävät vain ne, joilla on omalla toimialallaan jokseenkin määräävä markkina-asema ja kilpailijoiden on syystä tai toisesta vaikea tulla alalle.

Työehdot ovat tosiaan keventyneet niin paljon, että liki jokaisella työpaikalla joudutaan puurtamaan aivan minimihenkilöstöllä kulujen kurissa pitämiseksi. Sellaisessa tilanteessa on aivan sama, mitä työilmapiirikonsultti tulee lätisemään, kun yrittäjiä ja henkilöstöä poltetaan loppuun molemmista päistä.

Kaikilla toimialoilla tilanne ei suinkaan ole vielä näin huono, mutta koko maailmantalouden ajautuminen taantumaan voi aiheuttaa tähän äkillisen ja syvän muutoksen. Eikä vain voi, vaan aiheuttaa, kuten 90-luvun alussa opimme.

Monillta työpaikoilla asiat ovat vielä hyvässä tai jopa erittäin hyvässä kunnossa ja ansiot kehittyneet suotuisasti, kuten kohdallasi näyttää käyneen. Itse olen sattunut pyörimään näillä "turbulenssista" kärsivillä aloilla ja ansiotaso on pudonnut 90-luvulta viime vuosina noin kolmannekseen. Pahimpaan aikaan siihenkin vaadittiin jopa enemmän työtunteja kuin 90-luvun parhaaseen aikaan.

Siksi olen päätynyt karsimaan kotitalouden menot minimiin ja teen lyhyempää viikkoa, jotta en tapa itseäni ennen aikojaan, vaikka se olisikin valtiojohdon suositus ja eläkeyhtiön suurin toive. Eläkekertymä tosin on jo pilalla.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Aalto Yliopiston ja OP-ryhmän suuryritystutkimuksesta selvisi, että suuryritykset ovat vähentäneet Suomesta v. 2013-2015 vain kolmessa vuodessa 62.000 työpaikkaa. Samoin ilmeni, että kotimaista alihankintaa on vähennetty ja vähennetään edelleen ja ulkomaisen lisääntyessä pääosin ulkomailla vallitsevan helpomman lainsäädännön ja byrokratian takia. Tässä tammikuussa julkistetussa tutkimiuksessa kuultiin n. 500 Suomen suurimman yritysten johtoa.

Näyttäisi siis siltä, että normienpurkutalkoille olisi todella tarvetta.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #8

Niin olisi. PK-yritys kun ei pääse näitä pakoon muuten kuin noudattamalla isompien antamaa esimerkkiä. Todella moni onkin jo siirtynyt esim. Viron lipun alle.

Normien purkaminen jälkikäteen sattuu vain paljon kipeämmin kuin se, että niiden kanssa koheltaminen olisi aikoinaan jätetty väliin. Talous joutuu hiipumaan erittäin pitkään ennen seuraavia kasvumahdollisuuksia.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski Vastaus kommenttiin #10

Maaliman talous on tiettävästi taantumassa ja investoinnit maailmalla hyvin vähäisiä. Kiinan takia on olemassa suurta epävarmuutta. Näin tarinoi eilen radiossa Wärtsilän toimari. Finanssikriisin jälkeinen maailmantalouden kasvu hukattiin Suomen osin kokonaan ja nyt odotellaan muutamia vuosia josko asiat olisivat paremmin seuraavan kasvun lähdettyä likkeelle.

Pahasti kuitenkin näyttää siltä, että v. 2020 Suomi on entistäkin syvemmällä suossa.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #11

Kiina on silti vielä ilmeisesti parhaassa "tuloskunnossa", vaikka lukuihin ja tietoihin on syytä suhtautua suurin varauksin.

Itse seuraan jenkkilää suurella mielenkiinnolla, koska näyttää siltä, että siellä alkoi todellisuudessa taantuma jo viime vuoden elokuussa. Samaan ajankohtaan kyllä Kiinakin joutui ravakoihin elvytystoimiin, jotta välttyi kuplansa puhkeamiselta.

Ensimmäisen kvartaalin numerot ovat olleet surkeata luettavaa reaalitalouden osalta, mutta moni on pannut sen normaalien talviunien piikkiin. Huhtikuu ennakoi kuitenkin selvästi, ettei mitään nousua ole edes näköpiirissä tänä vuonna.

Keskuspankeiltakin alkavat konstit loppua, joten niiden 2008 tulevaisuuteen siirtämästä jättilamasta päästäneen piakkoin nauttimaan korkojen kera.

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren Vastaus kommenttiin #11

Jottei Intiaa unohdettaisi pari lukua sieltä.

2020 keski-ikä on 29v kun länsimaissa se on 45. Vuoteen 2025 mennessä 300 miljoonaa uutta Intialaista etiskelee töitä. Suurin osa näistä ei tietenkään ole ns. osaajia mutta osviittaa antaa tieto siitä kun yksi Intian osavaltiosta, 200 miljoonan asukkaan Uttar Pradesh, pisti hakuun 368 uutta suomittua hallinnollista duunia hakemuksia tuli mukavat 2.3 miljoonaa.

Maa on melkoinen kysymysmerkki maailmantaloudelle ja sitä kautta myös Suomelle kaikissa skenaarioissa menee siellä sitten hyvin tai huonosti lyhyelläkin aikavälillä, seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Lähi-idän maiden töitä etsivän nuorison määrä taas oli se 200 miljoonaa. Ja niin edelleen.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #15

Ihan kuriositeettina, Intiasta löytyy myös maailman suurin yliopisto. Yksistään siinä opiskelee n. 3,5 miljoonaa ihmistä.

Jyrki Paldán

"Tällä hetkellä myyjän alkupalkka on reaalisesti yli 60% korkeampi kuin silloin."

Eli väität että 90-luvulla esimerkiksi Helsingissä täyspäiväisen myyjän palkasta meni vuokraan n. 80% ja ruokaan n. 25%? Olivatko myyjät silloin kodittomia, vai jättivätkö he syömättä?

"Vuosityöaikakin on lyhentynyt vuosikymmenessä 50 tuntia per kaveri per vuosi."

Minkä osan tuosta selittää osa-aikaisuus?

Käyttäjän ritvalehtonen kuva
Ritva Lehtonen

Tähän tautiin olisi lääke, joka kohentaisi sekä työttömien, yritysten kuntien ja valtion taloutta, poistaisi masennusta ja syrjäytymistä, auttaisi luonnolliseen kasvuun ja katkaisisi velkaantumisemme.

Lääke on peruspalkkausjärjestelmä, mutta sen tulisi perustua vastikkeelliseen työhön ja vain työttömille, työuhan alla oleville, pienituloisille, korvaamaan osaa tuloeroista, omaishoitajille, koulusta valmistuneille nuorille ja olla niin suuri, että sillä myös työntekijä eläisi ilman muita tukia.

Kaikille tarjoamalla satasia, ilman vastiketta työhön, se ei korjaa mitään. Tästä puhuin IPU:n vaalityössäni ja uskon yhä siihen.
Se ei saa olla rangaistus hädässä oleville ja työttömille, vaan sen tulee kohdella ihmisiä heidän todellisista mahdollisuuksistaan lähtien ja olla inhimillinen.

Me pystymme kokoamaan kansan yhteen ja rakentamaan yhdessä parempaa huomista , mutta sen tulee perustua luottamukseen ja toistemme kunnioittamiseen kaikessa.
Politiikan tulee perustua myös lain noudattamiseen kaikille, myös valtaapitäville, sekä avoimuuteen ja tasa-arvoon. Mahdollisuudet tulee antaa jokaiselle, ei vain harvoille ja valituille ja siihen tulee avata poliittisilla päätöksillä ja oikealla demogratialla mahdollisuus.

Kun vielä palautamme oman kansamme päätösvallan ja rahan ja irti EU:n liekasta, tämä on meille mahdollisuus. Mutta kaikki tämä vaatii myös poliittista tahtoa oman kansamme hyväksi. Nyt tuo tahto näyttää olevan maailman pelastusoperaatiot ja muut valtiot.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Olen itsekin vahvasti perustulon kannalla, mutta jakaisin sitä porrastettuna ja alimmalla tasolla vastikkeetta kaikille. Alin taso voisi olla luokkaa nykyinen peruspäiväraha, jolla harva pidempään viihtyy. Se olisi kuitenkin tarpeellinen tukiverkko vaikkapa yritystoimintaa suunnitellessa tai työelämän murroskohdissa. Ansiosidonnaisen purkaisin kokonaan, samoin maataloustuki- ja kansaneläkejärjestelmän, jotka korvautuisivat porrastetulla perustulolla. Samaan pottiin saisivat mennä myös korvaukset sairausajalta.

Korotettuun perustuloon oikeuttaisi opiskelu, lasten- ja omaishoito, todettu työkyvyttömyys ja eläkeikä. Halutessaan näitä voisi korottaa ostamalla vapaaehtoista vakuutusturvaa.

Korkeammissa tuloluokissa veroprogressio söisi automaattisesti tuen osittain tai kokonaan, joten ei tarvitse "köyhempien" kadehtia. Työmäärä kuitenkin parantaisi ansiotasoa merkittävästi, eikä nykyisen kaltaisia tuloloukkuja juuri muodostuisi.

Ilman omaa rahapolitiikkaa ei kuitenkaan löydy realistisia rahoitusmahdollisuuksia, enkä usko poliittiseen sopuun EU-jäsenten kesken.

Nykyisissä oloissa saataneen puolivillainen kokeilu aikaiseksi, mutta se jää väkisinkin torsoksi ja kaatuu rahoitusongelmiin. Mikään kun ei estä kansallisen tuen vuotamista ulkomaille tällä hetkellä.

En muutenkaan kykene näkemään enää poliittisia ratkaisuja ennen seuraavan finanssikriisin eskaloitumista ja yhdessä muiden ongelmien kanssa se merkitsee vakavia vaikeuksia. Voidaan me tässä lämpimikseen keskustella, mutta mitään muutosta poliittiseen kulttuuriin ei ole luvassa ennen pohjakosketusta.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Sisällissodan lähestymisen uhka on siinä vaiheessa ilmeinen, kun taksien kannattavuus laskee oleellisesti ja valtiovalta alkaa kerätä kansalaisiltaan pois laillisia aseita.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Molemmat uhat roikkuvat jo raskaina ilmassa :)

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

USn uutissivulta tänää: "Sipilä sanoo, että hänen oma tavoitteensa on ollut saada kipeät säästöpäätökset ja isojen reformien päälinjaukset tehtyä ensimmäisen vuoden aikana.

–Ne on tehty. Nyt keskitymme työllisyyden parantamiseen, hän linjasi."

Joten voimme olla huoletta suhteessamme tulevaisuuteen…

Uutistietojen mukaan Sipilän hallitus noudattaa sellaista talousteoreettista linjausta, jonka mukaan päätökset tehdään kabineteissa ja esitellään sitten valmiina kansalaisille.

(P.S. En pääse omaan blogiini luomaan sisältöä enkä näe omia blogejani. Ongelma on käsittelyssä).

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Paikalliset satraapit siis toteuttavat Brysselin politbyroon gosplania. Eräs varsin tunnettu analyytikko pitää mallia fasismin ja sosialismin yhdistelmänä, eikä tunnu olevan pahemmin väärässä.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Näpertely ei nyt tosiaan auta.

Oma työllisyyspakettini:

- tukihärdellien purku (yritys/ansiosidonnaiset/tuuli yms. jne.)
- perustulo
- irtisanomisen helpottaminen
- työnantajan sivukulujen karsiminen
- kortiston siivous työkyvyttömistä
- julkiselta sektorilta eläkkeelle esim > 60v ja nuoria tilalle
- infrahankkeita, korjausvelan purkua

--

Itsekin olen tosin sen verran pessimistinen, että todnäk käymme vielä kriisin kautta hakemassa lisävauhtia todelliseen muutokseen.

Toimituksen poiminnat