iitimo

EU-arvosteluni loppuu sitten tähän

Olen käyttänyt yli 5 vuotta aikaa sekä EUn että velkajärjestelmämme hyvinkin piikikkääseen arvosteluun ja yrittänyt löytää järkevät perustelut kritiikilleni. Nyt on pakko todeta, että maailmaa hallitaan niin vähällä järjellä, että kaikki työ on valunut hukkaan kuin vesi hanhen selästä, herättämättä juuri ainuttakaan aivosolua tekemään sitä, mihin ne on tarkoitettu.

Kun olen tehnyt omia löytöretkiäni yhä syvemmälle historiamme uumeniin, alan ymmärtää, että näin on käynyt aina ennenkin. Ihmiset ovat heränneet keskeltä epätodellista satumaailmaansa vasta sitten, kun joku suuri tarinankertoja on pukenut heidän elämänsä kyllin yksinkertaiseksi ja ymmärrettäväksi saduksi. Parhaat klassikkosadut siirtyvät sukupolvien päähän, kunnes maailma muuttuu niin paljon, että aikalaiset eivät enää ymmärrä satujen sisältöä todeksi. Luulenpa, että niissä piilee oman aikansa väkevin todellisuus.

En edes yritä väittää yltäväni lähellekään klassikkotasoa, mutta se ei silti estä yrittämästä, koska olen yrittäjäksi syntynyt ja ainakin sen suoman vapauden hengen säilyttäneenä toivottavasti kuolen. Niinpä lopetan kaiken EU-arvosteluni tähän ”satuun”.

 

Näin sosiaalisen median ja interaktiivisuuden aikakaudella jätän sadun vaille nimeä, eli ehdottakoon jokainen mielestään sopivaa. Epädemokraattisesti valitsemani voittaja pääsee luokseni grillipossujuhlaan ja saunomaan sopivan viikonlopun aikana. Satuun voi esittää myös muokkausehdotuksia ja se päätyy aikanaan kirjoituksistani koostettuun kirjaan kunniapaikalle. Ellei halukasta kustantajaa löydy, pannaan sitten e-kirjana levitykseen.

Siirrytään satujen ja tarinoiden ihmeelliseen maailmaan, missä kaikki alkaa ”olipa kerran”:

 

 

Olipa kerran kaksi suuren maan mahtavaa Kuningasta, joiden maat sijaitsivat vierekkäin keskellä Maailman Napaa. Siihen johtopäätökseen he olivat suurten filosofiensa tukemina tulleet. Molemmat omistivat aivan valtavan suuren sikalan ja olivat juuri solmineet rauhan, käytyään sitä ennen hirmuisen sodan sikaloiden rajoista ja omistuksesta. Pitkästä sodasta huolimatta he olivat edelleen varakkaita ja omistivat tehtaita, pankkeja, kauppoja ja saivat osuuden kaikesta, mitä Kuningaskuntien mailla tuotettiin.

Sodat olivat kuitenkin syöneet suuren osan heidän vauraudestaan. Valtava määrä rakennuksia oli tuhoutunut ja sikaloiden mailla alkoi taas tulla ahdasta, vaikka sodissa oli kuollut paljon heidän alamaisiaan. Puut oli poltettu lähes loppuun ja pelloista imettiin irti kaikki mahdollinen parhaiden tieteentekijöiden avustuksella. Tilat alkoivat siis ahdistaa ja Kuninkaiden valmistuttamat suuret koneet veivät yhä enemmän kivihiiltä, öljyä ja kaasua, jotka alkoivat olla molemmilla vähissä. Tarvittiin paljon kaikkia muitakin maaperän rikkauksia, jotka tulivat kalliiksi ostaa vierailta mailta. Niiden valtaaminen sotimalla oli osoittautunut aivan liian kalliiksi ja vaaralliseksi, varsinkin jos Vihollisella oli käytössään aivan yhtä pelottava aseistus.

 

Niinpä kokoontuivat ahneet ja viekkaat Kuninkaat lähimpien neuvonantajiensa kanssa Puolueettoman Maan syrjäiseen linnaan punomaan yhdessä juonta, miten sikalat voitaisiin yhdistää ja laajentaa valtakuntaa niiden ympärillä yhä suuremmaksi, jotta molempien Kuninkaiden vauraus häikäisisi heidän kansansa ja jälkeläiset tuntisivat ylpeyttä periessään heidän mahtavan Valtakuntansa. Jatkuvaan sotimiseen ja suuriin uhrauksiinsa väsyneet ja pettyneet kansalaiset olisivat hyvin epäluuloisia. Oli keksittävä jotakin myönnytyksiä ja vapauksia kansalle, jotta se asettuisi tukemaan Kuninkaiden suunnitelmaa. Hallinnosta piti saada myös niin monimutkainen, etteivät kansalaiset tajuaisi rehkivänsä lähes pelkästään Kuninkaiden ja heidän Lakeijoidensa hyväksi.

 

Suuren Sodan jälkeisessä hajaannuksen tilassa monet tavallisetkin ihmiset olivat ehtineet jo omin toimin vaurastua ja tottuneet hiukan ajatukseen demokratiaksi kutsumastaan kansanvallasta. Sellaisen kehityksen jatkuminen vaarantaisi suuresti Kuninkaiden asemaa ja vaikutusvaltaa, mitä ei tietenkään voinut suoraan kansalaisille kertoa. Historiasta Kuninkaat olivat sen verran oppineet, että suunnitelmasta kiinni jäädessään he tulisivat päätään lyhyempinä syötetyiksi omille sioilleen.

Niinpä kansalaisille tarjottaisiin tulevassa valtioliitossa ikuisen rauhan ja vapauden mahdollisuutta, ja myönnytyksenä demokratialle vapautta valita omat edustajansa tulevan Valtakunnan suureen parlamenttiin ja itsenäisyydestään luopuvien maiden omiin parlamentteihin. Kaikkea päätöksentekoa kuitenkin ohjaisi Kuninkaiden itse valitsema Komissio. Kunkin maan ministeriöille annettaisiin täysi toimeenpanovalta niin Komission määräysten kuin parlamenttien vaarattomien päähänpistojen toteuttamiseksi.

 

Niin koittivat Suuren Valtakunnan avajaiset. Kuninkaat astuivat kansan eteen suloiset possut sylissään ja julistivat: ”Kuulkaa kaikki ylivertaisen maanosamme kansalaiset! Me Maailman Navan Kuninkaat olemme päättäneet estää tulevat sodat ja tuoda keskuuteemme ikuisen rauhan. Saatte vapauden kulkea kaikkialla Kuninkaiden mailla ja luomme teille uuden rahan, jolla voitte käydä kauppaa keskenänne, eikä teidän tarvitse enää opetella vaivalloisia vaihtokursseja. Jokaiselle sikalan perustajalle annamme possun ja pienen avustuksen. Jos haluatte meidän laillamme perustaa suuremman sikalan, saatte pankistamme lainaa, jotta voitte ostaa tehtaistamme koneita ja tieteellisesti tutkittua rehua possujenne lihottamiseen. Ruoka tulee olemaan kaikille halpaa! Estäkäämme yhdessä kaikki yritykset horjuttaa kansojemme onnea ikuisen rauhan tyyssijassamme!”

Niin alkoi valtaisa kampanja Suuren Valtakunnan perustamisen puolesta. Kuninkaiden Lakeijat olivat ostaneet lahjaksi saamillaan rahoilla kaikki merkittävät tiedotusvälineet, joten niissä julkaistiin enimmäkseen vain Kuninkaita miellyttäviä uutisia ja maalailtiin kullan reunustamia unelmia ennennäkemättömästä kukoistuksesta. Epäilijöitäkin riitti, mutta heidät leimattiin taantumuksellisiksi räkyttäjiksi ja annettiin rauhan nimissä vapaasti räkyttää siellä, missä he eivät olleet huomion keskipisteessä. Kansalaiset saatiin houkutelluksi Kuninkaiden suunnitelman tueksi, tarpeen vaatiessa äänestämällä niin monta kertaa, että oikea lopputulos saavutettiin.

 

Niin sai Suuri Valtakunta alkunsa, vaikka muutama pieni kuningaskunta jäikin liittymättä. Niidenkin olisi olosuhteiden pakosta sopeuduttava Suuren Valtakunnan sääntöihin. Suuri Valtakunta sai luvatun oman rahansa ja lippunsa. Lippuun piti alun perin tulla sian kärsä, mutta se oli sieraimineen jopa Kuninkaiden omasta mielestä niin ruma vapauden korostamiseen tarkoitetun sinisävyn keskellä, että siihen päätettiin jättää ainoastaan pyöreä, kärsää muistuttava muotokieli jäsenvaltioiden lukumäärästä kertovilla tähtisymboleilla.

 

Alkoi mieletön huiskinta, kun uusia hallintopalatseja, tehtaita, asuntoja ja lomakeitaita rakenneltiin, ja kaikkien mielessä siinsi mielikuva roolista Kuninkaan hovissa. Se kun tarkoitti joutilaampaa elämää ja mahdollisuutta lennellä Kuninkaan lentokoneilla lomakohteisiin, missä Palvelijat kantaisivat ruokaa ja juomaa eteen vuorokauden ympäri. Leipää ja sirkushuveja olisi yltäkylläisesti niille, joilla oli varaa.

Oppineet valjastettiin opettamaan lapsille, kuinka Suuressa Valtakunnassa tulee elää ja käyttäytyä. Oppimattomista tehtiin Sikopaimenia yhä suuremmiksi ja suuremmiksi kasvaviin sikaloihin ympäri valtakuntaa. Kaikkeen tähän antoivat Kuninkaiden Pankkiirit avokätisesti lainaa. Kuninkaat pulskistuivat ja laiskistuivat sitä mukaa kun heidän korko- ja verotulonsa kasvoivat. Palkat nousivat, kunnes Johtajat kyllästyivät neuvottelemaan ja alkoivat hyödyntää surkean ja monimutkaisen hallinnon jättämiä porsaanreikiä. Kun tehtaiden työpaikat hävisivät ja verotulot rapistuivat, yhä useampi joutui Sikopaimeneksi, eikä Oppineidenkaan palkkoja kyetty maksamaan kuin velkaantumalla entisestään.

Lopulta Suuren Valtakunnan reunoilla puhkesi kapinamieli, kun velkoja ei ollutkaan vara maksaa ja Kuninkaat alkoivat pakkolunastaa kansalaisten omaisuutta. Sikopaimenet olivat jo pitkään valittaneet, kun herkut syötettiin sioille ja he itse aterioivat laskiämpäreistä tähteitä, joilla siat piti alun perin ruokkia. Kuninkaan Ministerien ja Oppineiston mielestä Sikopaimenet olivat itse syypäitä alennustilaansa, eivätkä he yrittäneet tarpeeksi kovasti.

 

Sika oli julistettu Suuressa Valtakunnassa pyhäksi eläimeksi. Sikopaimenten alin kasti joutui kantamaan oman sikalansa suurimpia karjuja ja emakoita kultatuoleissa kansan töllisteltäväksi ja syöttiläät olivatkin jo lihoneet epäesteettisen vastenmieliseen kokoon, ja siten ylivoimaisen raskaiksi kantaa. Ei auttanut, vaikka ne puettiin muodikkaasti ja huulipunaa käytettiin säästelemättä kärsästä saparoon saakka.

Huonokuntoistakaan sikaa ei voinut lopettaa, vaan syöttiläät kytkettiin hengityskoneisiin ja kanniskeltiin edelleen. Välinpitämättömimmät kanniskelivat jopa kuolleita raatoja, vaikka siitä seurasi vähintäänkin työvoimatoimiston langettama karenssi. Viranomaisten kesken käytiin kilpailua siitä, kuka ehtii jättää Sikopaimenia eniten heitteille oman onnensa nojaan, eikä niihin tarvitsisi tuhlata Valtakunnan nopeasti hupenevia varoja.

 

Suuren Valtakunnan menot olivat karkaamassa käsistä, eikä ulkomailtakaan saanut lainaa huikentelevaisen menon jatkamiseen. Valtakunnan omatkin veronmaksajat alkoivat pikku hiljaa närkästyä, vaikkei suurimmalla osalla ollutkaan valittamisen aihetta. Valtakunnan itälaajentuminen oli tyssännyt suuren Itämaan Hirmuhallitsijan väliintuloon. Harmitti muutenkin vietävästi ostaa häneltä kaasua ja öljyä, mistä oli yhä suurempi vajaus. Hienot koneet eivät pyörineet, eikä kaikkia pellon antimiakaan voinut polttoaineeksi muuttaa, vaikka mieli olisi tehnytkin. Siitä se vasta kapina olisi syttynyt.

Kävi myös ilmi, että kaiken hosumisen ja epätietoisuuden keskellä kansalaiset eivät rohjenneet lisääntyä tarpeeksi ja kauhea määrä eläkeläisiä vaati edelleen Suuren Valtakunnan myötäjäisiä, mitä oli aikoinaan turhan hövelisti tullut luvatuksi. Suuri osa korkeasti koulutetusta nuorisostakin päätyi Sikopaimeniksi, kun kaikki hyvin palkatut työpaikat oli hävitetty. Hätä oli suuri, kun eläkeikä olisi pitänyt hilata välittömästi sataan vuoteen, ettei Valtakunnan vararahastokin tyhjenisi. Rikkaiden rahoihin ei voinut kajota, kun ne olivat jo Veroparatiisissa, ja niiden viimeksi haluttiin liittoutuvan Sikopaimenten kanssa yhteisrintamaan hallintoa vastaan.

 

Hätäkokouksia oli pidetty tämän tästä ongelmien selättämiseksi, mutta jos toimenpiteistä oltiinkin samaa mieltä, toteuttaminen ei onnistunut enää millään. Hallinto ja tietojärjestelmät olivat niin monimutkaisia, ettei niitä osannut enää juuri kukaan käyttää ja kaikki rahat menivät pelkästään niiden ylläpitämiseen. Säästösyistä kaikki muut olivat jo Sikopaimenia, Työttömiä, Eläkeläisiä tai muuten vaan liian kiireisiä.

Kesken viimeisimmän hätäkokouksen saatettiin kokousväen tietoon pienen Suomaan puolivallattoman presidentin hätäviesti: ”Kansa ja varsinkin sikopaimenet hyvin tyytymättömiä. Palatsini edustalle tuotiin juuri huulipunalla töhritty sianraato. Portaat tahriutuvat. Täällä ei ole enää kivaa. Ryhdistäytykää.”

Kiusalliseen tilanteeseen hätäkokouksessa joutunut Suomaan pääministeri keksii hätäpäissään ehdottaa jo aiemminkin esille tuotua ratkaisua: ”Keskeiset ongelmamme ovat siis toisaalta Eläkeläiset ja toisaalta tyytymättömät Sikopaimenet. Mitä, jos korvaisimme nykyiset Sikopaimenet Itämaiden pakolaisilla ja keksisimme nykyisille Sikopaimenille muuta tekemistä.  Näin saisimme Oppineillekin rauhalle ja vapaudelle avoimia oppilaita ja aikanaan Pakolaiset lisäisivät talouskasvua?”

Viereiseen Välimaahan olikin kertynyt miljoonia Pakolaisia, kun Valtakunnan joukot olivat kaasun ja öljyn ryöstöretkellä puolustuskyvyttömillä Lähimailla ja suunnittelemassa putkien vetämistä Välimaan kautta Maailman Napaan. Samalla asialla olivat myös Suuren Merentakaisen Sikalan Kuninkaan johtamat joukot, heidän kulutuksensa kun ei tuntenut äärtä eikä määrää. Harkintaan ei ollut aikaa, joten miljoona Pakolaista päätettiin ottaa siltä seisomalta.

Kesken operaation kuumimpien vaiheiden Valtakunnan suunnittelukeskukseen tuli tieto kauheasta takaiskusta; Vanhan Kuningaskunnan kansalaiset olivat äänestäneet eroavansa Suuresta Valtakunnasta. Että pitikin jättää takaovi demokratiaan raolleen.

 

Suuri Valtakunta oli hetkessä aivan sekaisin. Sikopaimenet ja Pakolaiset tappelivat keskenään ja kaikki haukkuivat Ministerit. Oppineet syyttivät Sikopaimenia suvaitsemattomiksi ja Sikopaimenet Oppineita suvakeiksi. Rahat olivat lopussa ja Valtakunnan huonossa valvonnassa vedonlyöntitoimistoiksi lipsahtaneet pankit menossa vararikkoon. Huomattiin, että siat ovat karanneet sikaloista, tonkineet metsät piloille ja syöneet pelloilta kasvit juurineen, missä Sikopaimenten silmän olivat välttäneet. Kaupunkien Oppineille tilanne valkeni vasta siinä vaiheessa, kun valtavat sikalaumat tonkivat heidän aidattuja puutarhojaan. Poissa oli suojattu ja turvallisen tuntuinen elämä.

Lopulta oli jäljellä enää kaksi huonoa vaihtoehtoa. Joko päästetään poliisit ja armeija kaduille rauhoittelemaan poliitikkojen käsistä karannutta tilannetta, mikä voisi pahimmillaan riistäytyä raivokkaaksi sisällissodaksi, tai sitten kutsuttaisiin Keskuspankki korjaamaan tilanne, kuten aina ennenkin suurimman hädän keskellä. Todettiin, ettei Poliiseille ja Sotilaille ollut varaa maksaa riittävän paljon, jotta aseet osoittaisivat haluttuun suuntaan.

Suuri ilo puhkesikin jännittyneenä odottavassa Valtakunnassa, kun Keskuspankki ilmoitti vihdoin ostavansa kaikki huonot velkakirjat. Rauhan säilyttämiseksi velkoja annettaisiin anteeksi ja niin Pakolaiset kuin Sikopaimenet saisivat samansuuruisen perustulon, kunhan lupaavat olla kadehtimatta Oppineita ja jättäisivät Ministerit rauhaan.

 

Ilo jäi kuitenkin hyvin lyhytaikaiseksi. Keskuspankin pakon edessä jakama rahamäärä nousikin niin suureksi, että vain muutamassa kuukaudessa se menetti kaiken arvonsa. Salkkutolkulla Veroparatiiseihin rahaa kantaneet miljonäärit heräsivät eräänä aamuna hotellistaan. Henkilökuntaa ei ollut missään. Kaikki palvelijat olivat häipyneet ja vieneet loput elintarvikkeet mukanaan.

Hirmuisen suuri joukko ihmisiä päätyi itsemurhaan, kun oli liiaksi tottunut elämään tyhjäksi osoittautuneella rahalla hankkimansa rihkaman keskellä. Rihkama oli samanarvoista rahan kanssa. Vain ruoalla ja katolla pään päällä oli enää merkitystä. Omin avuin ei enää kukaan selvinnyt, vaan yksin kulkevat joutuivat villiintyneiden ja nälkiintyneiden sikalaumojen uhriksi.

Nyt vasta olikin kansan viha voimallinen, kun rahalla ei ollut arvoa ja kaikesta oli puutetta. Kaikeksi onneksi vielä oli elossa sellaisia, jotka tiesivät tarpeeksi viljelystä. Kerrankin maltti ja viisaus riittivät siihen, että ihmiset eivät enää tapelleet keskenään, vaan yrittivät parhaansa mukaan auttaa toisiaan tukalassa tilanteessa.

 

Ainoat, jotka eivät välttyneet kansalaisten vihalta, olivat Kuninkaat, heidän Ministerinsä ja Pankkiirinsa. Heidän palatsinsa muutettiin museoiksi, joissa jälkipolvia muistutettaisiin kauheista kokemuksista ja Suuren Petoksen vuosista. Koska he kaikki olivat rahoittaneet Suuren Meren Takaisen Sikalan palkkaaman Insinöörin suunnitelmaa vallata Punainen Planeetta asuinkäyttöön, heidät päätettiin yksissä tuumin lähettää rahanpainokoneineen sinne. Polttoainetta annettaisiin vain menomatkaa varten.

Vaikka ihmisillä ei ollutkaan paljoa jäljellä, ainakin he ymmärsivät, että Uudessa Maailmassa on oltava hyvin yksinkertaiset säännöt, jotta se toimisi. Ja jos joku uskaltaisi vielä haaveilla Kuninkuudesta tai ryhtymisestä Koronkiskojaksi, hänet lähetettäisiin Kaukaisen Meren Autiolle Saarelle.

 

Ja niin pitivät Sikopaimenet, Pakolaiset ja Oppineet suuren suuret sikajuhlat ystävystyen keskenään. Kun he ymmärsivät, että on tullut aika elää maasta maan tavalla, elivät he lukemattomia sukupolvia onnellisina. Eivätkä he edes muistaneet, että kaikki Kuninkaat olivat väittäneet jokaisen syntyneen Maailman Navan ympärille, sillä he kaikki olivat samaa maata keskenään.

Ja niin kansakuntien tuhansien vuosien taaperrus yrittämisen, erehtymisen ja harhaanjohtamisen jälkeen tuotti avoimen kansalaisyhteiskunnan, eikä keneltäkään puuttunut mitään tarpeellista.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

23Suosittele

23 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (35 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Hieno satu. Nimen keksiminen on vaikeaa. Paremman puutteessa ehdotan nimeksi "Sus scrofa economicus". (Kesy sika on latinaksi Sus scrofa domesticus.)

Muuten tuli kirjoituksesi alusta mieleeni Nietzschen Zarathustra ja se luku, jossa puhuttiin markkinoista (oma suomennokseni norjan kielisestä käännöksestä):

"Missä yksinäisyys päättyy, siellä alkavat markkinat. Ja missä markkinat alkavat, siellä alkavat myös suuret näyttelijät meluta ja kärpäset surrata. Tässä maailmassa paras ja suurinkin merkitsevät tuskin mitään ilman, että joku ensin asettaa sen näytteille: suuriksi miehiksi kutsuu kansa näitä lavastajia ja näyttelijöitä.
...
Henkeä toki on näyttelijällä mutta niukasti henkistä omatuntoa. Hän uskoo aina siihen, mikä luo kansassa suurinta uskoa -- uskoa häneen! Huomenna hänellä on uusi usko ja ylihuomenna vielä uudempi. Kevyesti ja kevytmielisesti hän lentää kilpaa tuuliviirin kanssa.
...
Sitä totuutta, jonka kuulee vain hienostunut korva, hän kutsuu valheeksi. Totisesti, hän uskoo vain niihin jumaliin, jotka pitävät suurta melua!
...
Älä kadehdi näitä päällekäyviä ja ehdottomia, sinä joka rakastat totuutta! Totuus ei ole koskaan tullut -- ilman ehtoja.
...
Hakeudu pois tuosta vuorenvarmuudesta omaan yksinäisyyteesi. Totuus viihtyy vain omassa sisäisessä varmuudessasi: vain markkinoilla sinun kimppuusi hyökätään kyllä?'n ja ei?'n kanssa.""

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kiitos! Nimeä tärkeämpää ainakin minulle, elinkaareni aikana jo 7 taantumaa tai lamaa kokeneena, on se, että näkisin edes vilaukselta merkkejä siitä, että vahingoista viisastuneena ihmiskunta lähtisi etsimään jotain kestävämpää alleen. Enkä tarkoita nyt muita planeettoja, kun emme osaa tälläkään käyttäytyä ihmisiksi.

Hyviä sitaatteja olet kerännyt!

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Planeettojen löytyminenkään ei paljon auttaisi. Olet ehkä nähnyt tämän havainnollistuksen eksponentiaalisesta kasvusta ennenkin:

Exponential growth in a finite environment

Tuo sama Al Bartlett esiintyy myös youtubessa:

The Most IMPORTANT Video You'll Ever See Part 1 of 8

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #7

Joo, mulla on yksi aihepiiri tuohon liittyen käsittelemättä ja odottaa edelleen aikaa parempaa.

Pisa-koulutus ei ihan hirveästi anna pohjaa näiden pohdiskelulle, ellei ole täydentänyt ymmärrystään omatoimisesti. Palataan tähän tuonnempana.

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Jonain päivänä moni toivoo, että olisi kuunnellut. En tiedä lohduttaako se, mutta ainakaan ei nyt kannata hakata aina vaan päätä seinään.

Jos ei luonne anna periksi siirtyä "voittajien" puolelle, kannattaa hoitaa ainakin omat asiat kuntoon.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Samaa mieltä.

Äiti Maa on aina lopullinen voittaja, eli en aio vaihtaa puolta, maksoi mitä maksoi.

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

Hitto kun oli hyvä satu ! Kerronnassa on hyvä ote ja tarinaan uppoaa mukaan, ehdottomasti käännettävä ja jaettava kaikille suuren pyramidihuijauksen ja kusetuksen kohteiksi joutuneille kansalaisille ympäri Euroopan.

" Sikopaimenten eepos " / " Svinaherde-eposen "

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kiitti! Nimiehdotuksessa siintää grillipossun makua, mutta koskaan ei voi tietää.

Heitettäköön nyt tähän ketjun alkupäähän vielä korostaen, että kaikki kuninkaalliset eivät todellakaan ole lähtökohtaisesti sadun kuvaamia mulkeroita, jos lainkaan.

Katsoin hiljattain Areenasta dokkarin Prinssi ja Maanviljelijä, joka kertoi Walesin prinssi Charlesin maatilasta. Voisin lähteä sinne duuniin vaikka tältä istumalta. Prinssin mielipiteet olivat todella terveellä pohjalla ja kaikesta päätelleen myös kasvit, ihmiset ja eläimet hänen tilallaan.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Tämä mainitsemasi prinssi on yksi maailman rikkaimmista ja hänen valtakuntansa ryöstää maailmaa sotien vahvimman oikeudella. Hänen maatalousharrastuksensa on peeärrää ja varmaan melko tuottoisaakin sellaista, koskapa Englannin kuningashuone on saanut EUn suurimmat maataloustuet.

Nyt keihitys on kehittynyt jo niin pitkälle, että markkinat ovat korporaatioiden hallussa. Ne ovat jakaneet markkinat. Samalla ovat menneet mahdollisuudet lakkoaseen käyttämiseen, koska työläisiä ei enää ole. Kaikki tuotanto on ketjutettu ylhäältä alas asti ja jokainen on oman onnensa orja.

Maanomistus on keskittynyt niin että omavaraistalouskaan ei ole vaihtoehto, kun toisten omistamalle maalle ei ole edes lupa astua Amerikassa eikä kohta missään muuallakaan. Parvekeviljelyllä ei Suomessa pärjää. Tuskin pärjää muuallakaan.

Vaihtoehtoja pohdittaessa ne ovat käyneet vähiin. Arwid Järnefeldt syytti ihmisiä tottelemisesta. Maailma oli hänen mielestään muutettavissa tottelemattomuudella.

Mutta mistä ihminen muusta voisi enää kieltäytyä kuin kuluttamisesta. Eihän hänellä muuta arvoa enää ole. Mutta jos ei ole rahaa, niin miten kuluttaa. Olet täysin arvoton ja aseeton. Tästä seuraa loogisesti kysymys, mitä tehdä arvottomalle liikaväestölle. Vastaus riippuu sinusta.

Minun nimiehdotuksiani ovat Lopun aika, Suuri pamaus, Sikaloitten sikala, Uniajan valtakunta.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #24

Prinssikään ei paljoa valtakunnalleen voi, koko kuningashuonehan on olemassa vain Britannian julkisuuskuvan vuoksi. Vallankäytön kanssa sillä lienee hyvin vähän tekemistä.

Prinssi toi mielestäni aidon rehellisesti dokkarissa esille juuri mainitsemasi ongelman ja toivoi maataloustukijärjestelmää muutettavan siihen suuntaan, että mahdollisimman moni voisi halutessaan hankkia ainakin osan elannosta maasta. Olen hänen kanssaan alan ammattilaisena maatalouden suhteen aivan samoilla linjoilla.

Monella muulla ei olisi mahdollisuutta pyörittää vastaavaa tilaa kuin prinssillä, minkä hän myös myönsi, mutta kun omaa pääomaa pystyy sijoittamaan, niin vähävelkainen tila pyörii omillaan ja tuottaa hiukan voittoakin.

Ennan kaikkea ilahduin terveistä ja tehotuotantoa monin verroin pitkäikäisemmistä eläimistä. Pehtoori tekee erinomaista työtä ja tilaa kehitetään koko ajan kestävän kehityksen periaatteilla.

Koska viljelyn osalta kaikki tehdään niin hyvin kuin näissä oloissa voi, en viitsi tässä yhteydessä marmattaa muista asioista, vaikka niissä olisi rutkasti petraamisen varaa. Surullisempaa ja lohduttomampaa on, että jopa prinssi joutui myöntämään avuttomuutensa suurimpien epäkohtien suhteen.

Kannattaa ehdottomasti katsoa, jos se vielä Areenasta löytyy.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

Timo, sanotaan, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.

TI: "En edes yritä väittää yltäväni lähellekään klassikkotasoa..."

Suo minun olla tässä eri mieltä kerallasi.

Tervejärkisiä ja selkeäsanaisia näkijöitä, tekijöitä ja sanoittajia ei tässä(kään) maassa ole liikaa. Sinä olet osa tuota ryhmää ihmisiä. Ällös vaikene, vaikka sanoittajakin lepoa ja lomaa tarvitsee ja v-käyrän ajoittaisen/alituisen nousun tasoittamista alaspäin verenpaineelle siedettäviin lukemiin.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kiitos Jouni, en aio vaieta kuin lupaamastani aihealueesta, minkä tyhjensin tähän "satuun". Jos sekään ei herätä mitään ajatuksia, niin mun eväät on niiltä osin syöty. Vakiintuneempi lukijakuntani varmasti tietää ja ymmärtää muutenkin, mistä tässä on kyse.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

Paul van Buitenen, vaatimattomassa asemassa Unionissa työskennellyt virkamies, oli toimissaan tunnontarkka eikä voinut olla huomaamatta epäjohdonmukaisuuksia ja väärinkäytöksiä. Hänen työnsä vuoksi silloinen komissio joutui lopulta eroamaan. Van Buitenen kirjoitti tapahtumista kirjan nimellä Strijd voor Europa ja se käännettiin suomeksi nimellä Euroopan salaiset kansiot. Alla Erkki Ahon blogiteksti antaa pähkinänkuoressa hyvän kuvan tapahtumien kulusta. Van Buitenen osoitti toimillaan, että yksikin oikeamielinen ihminen pystyy/saattaa pystyä muuttamaan asioita.

Monsterin uusi komissio olisi (ehkä) voinut avautuneessa tilanteessa viedä Unionia toiseenkin suuntaan, mutta monsteri on monsteroitunut entisestään.

Strijd voor Europa - Euroopan salaiset kansiot
http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2011/12/euroopa...

https://fi.wikipedia.org/wiki/Paul_van_Buitenen
https://en.wikipedia.org/wiki/Paul_van_Buitenen

Olli Kankaanpää

Siat rakensivat Italiassa EU:n varoilla tietä, joka ei lähtenyt mistään, eikä johtanut edes teurastamolle. EU on itse kuoppansa kaivanut.

Juha Hämäläinen

Saako riimitellä sadun päälle ?

Tervetuloa joukkoon tummaan
yhden lisäämme tähän summaan
ja lisää ei saa silti kukaan.
Kuka perii tämänkin maan
kun sitä läpi kaskeamaan
alkoivat ilman aivojaan
rahan herrat
ja lakeijat!

Tervetuloa maahan kasketuun!
Viljat on käsissä jonkun muun.
Turhaa on laittaa siementä kohtuun
kun ei pystyssä edes keloa puun.
Jättivät jälkeensä vain luun
se ei auta kuivuuteen suun
pahan herran
ja lakeijan!

Kourallisen multaa varastin
siihen siemeneni istutin
koko pienen elämän ohitin.
Mullalle kyyneleen pudotin
ja henkeä pidättäen odotin.
Oras lehti nousi. Voitin
kaikki herrat
ja lakeijat

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kiitos! Väkevästi aiheeseen istuvaa runomittaa!

Jokaisen pitäisi ainakin kerran elämässään hommata (vaikka sitten varastaa) kourallinen multaa ja ällistellä sen valtavaa voimaa veteen ja aurinkoon yhdistettynä. Siitä pitäisi kirjoittaa oma juttunsa, montakin, koska sen ilmeinen itsestäänselvyys on väärin ymmärrettynä yksi suurimmista harhoistamme.

Juha Hämäläinen

Kerta kiellon päälle USArissa tai USArin takia syntynyttä riimitystä.......
Otsikko ja aiheet ovat Kaijan blogista aikoinaan, mutta sopivat tähnkin satuun.....

Runous on kuollut

Rahan retoriikka on karskia.
Se sanoo kenet pitää ruoskia,
kenen kaulat pitäisi katkoa.
Kaikki huudamme apuun Natoa.

Rahan neuvot, ohjeet virattomat
vei kasvit, viljat suojattomat
Vain maajussi kiroaa pellollaan
hallan syömää vilja satoaan.

Totuuden löytäjää rangaistaan,
kun yrittää pelastaa lopun maan.
Lehdet hänet sanoilla teloittaa,
ennen kuin kapinansa aloittaa.

Kun oman maan viljat lakoaa,
johtajat joukkonsa kokoaa
ratsastaen kohti aroja
viljavia, laajoja
täynnä raatoja,
täynnä raatoja !

”Siviilejä tappaa tahdonut en”.
Kertoo johtajat totisesti väittäen.
”Vain viljan minä niittää halusin,
ilman sitä ne olisi mennyttä kuitenkin”?

EU:n kimppaan menin minäkin.
Tule ! Tule, mukaan sinäkin !
Me sodat pois pihoiltamme
siirretään, voitoksemme !

Sodat veimme kohti Afrikkaa
sieltä, kun sitä öljyä saa.
Matkalla puhdistumaan sain
ainakin osan Jugoslaviain.

Kun oman maan viljat lakoaa,
”terroristit” kapinansa kokoaa
ääneen oikeuksia vaatimaan.
Kyynelkaasun katkun saan
nieluuni tanssimaan,
nieluuni tanssimaan !

Ne meitä sodalla uhkailee.
”Ole kunnolla! Tai se tulee!
”Mitä siitä”, sanoi nälkäinen.
”Minä olen vain alamainen”.

Te hienoja puhutte aina,
kirkossa ja maanantaina.
Upeita sanoja kylväen.
Sanoja joita osaa en.

Yhden tiedän totuuden
ja nyt kerron sen.
Elämä mun on laina
eikä sanasi siinä paina !

Kun oman maan viljat lakoaa,
”terroristit” rahansa kokoaa
paeten kohti harhaa, utopiaa.
Isokaan reppu rahaa,
ei täytä vatsaa,
ei täytä vatsaa !

Luotu 19.10.2011

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #32

Jos minä suunnittelen oman "satukirjan" julkaisemista, niin sun pitäisi ehdottomasti harkita runokokoelman osalta samaa. Väkevää ajankuvaa tämäkin!

Rahan karskissa raatomaailmassa ei vaan enää helpolla löydä lukijoita, eikä varsinkaan kustantajia.

Juha Hämäläinen Vastaus kommenttiin #33

Kunhan saisi rahhoo jostain voisi tehdä "Yhteiskunta-kustanne" nimisen ruonokirjan.....

Olli Kankaanpää

Nokialla on syntynyt monta maankuulua ajattelijaa. Kaverinikin syntyi siellä vessapaperitehtaan toimitusjohtajan pojaksi. Perun oman kirjoitukseni suosittelun.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Itse olen päätynyt tänne pitkän mutkan kautta sikopaimentalouspakolaiseksi.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Kerään tässä voimia sadun lukemiseen. Olen jo niin somehtunut ja digitalisoitunut, etten lue enää oikein edes otsikoita, vaan pelkät kommentit.

Olli Kankaanpää

Suosittelen, mutta älä tee sitä saunan jälkeen.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Otan osaa. Mulle feissari tuli niin vastenmieliseksi käyttökokemuksena, että pyrin olemaan edes avaamatta mielenterveyden varjelemiseksi.

Infoähky alkaa olla ilman sitäkin päivittäinen pahoinvoinnin lähde, eikä vastaavaan pääse edes jouluruokien mässäilyllä.

Elämän pääsisällön tulisikin löytyä muualta ja infon suodattamisen tapahtua siltä pohjalta. Siinä on tosin vaarana, että siirtyy elämään omaan satuunsa, ymmärtämättä, miten se linkittyy muiden satuihin.

Eikä some todellakaan korvaa fyysistä yhteisöä. Jokaisen päivän päätteeksi pitäisi hyvissä ajoin sulkea tämä roska ja ryhtyä keskustelemaan päivän sisällöstä hyvän ruoan, juoman ja seuran parissa.

Siihen tuon sadun onnellinen loppu oikeastaan tähtää ja perustuu. Elämälle ehjä ja kokonaisvaltainen sisältö, eikä sekään löydy kuin kokemusten kautta.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

"Ihmiset ovat heränneet keskeltä epätodellista satumaailmaansa vasta sitten, kun joku suuri tarinankertoja on pukenut heidän elämänsä kyllin yksinkertaiseksi ja ymmärrettäväksi saduksi. Parhaat klassikkosadut siirtyvät sukupolvien päähän, kunnes maailma muuttuu niin paljon, että aikalaiset eivät enää ymmärrä satujen sisältöä todeksi. Luulenpa, että niissä piilee oman aikansa väkevin todellisuus."

Kyllä,juuri tästä on kyse!

Kunpa ihmiset enemmänkin ymmärtäisivät kuinka tarkalleen tuo pitää paikkansa. Sen selittäminen toiselle on aivan liian vaikeaa ilman,että toinen pitää lähes mielisairaana. Kyse on tarinasta,saduista ja jutuista mitkä johdattelevat tuntemattoman tuntumaan.

Kun tarinasta tulee arkinen,sitä aletaan puolustamaan verta vuodattaenkin. Löydätte tarinan aivan kaikesta,mutta se ohitetaan aivan liian kepeästi vetoamalla realismiin ja juuri se realismi on kaiken nyrjäyttäjä.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Itse asiassa pelkään pahoin, että liioittelin tuossa tarinankertojan merkitystä. Saattaa olla ennemminkin niin, että ihmiset ovat sisäistäneet tarinan opetuksen vasta kohtaamansa onnettomuuden jälkeen. Niin oletan nytkin valitettavasti käyvän.

Kehitys on kuin Helkaman pyörä, eli pakki puuttuu. Sitä kyllä usein tarvittaisiin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Anteeksi vain Timo, en jaksanut satuasi lukea, kuin alun pari riviä. Minusta totuus on aina tarua ihmeellisempää.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Minusta totuus on aina tarua ihmeellisempää."

Mikä on totuus?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Totuus on toista sadun kanssa.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Niinhän se on. Hyvän tarun pointti onkin siinä, että se voi tuoda totuuden väkevämmin esiin kuin mikään faktapohjainen todistelu.

Onhan tässäkin mittaa luettavaksi, mutta vastaava määrä asiaa faktoin todisteltuna vaatisi tiiliskiven paksuisen kirjan, ellei peräti sarjan. Vaarana olisi silloin täydellinen luku- ja ymmärryskelvottomuus.

KISS, eli keep it simple, stupid! on mielestäni yksi parhaista elämänohjeista, joka tosin on tässä ympäristössä liki mahdoton panna toimeen. Jos näin ei olisi, meillä menisi lujaa ja tekeminen olisi jopa hauskaa. Eikä suukkokaan silloin tällöin pahaa tee :)

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

Sadut ja kertomukset ovat aina aikansa lapsia ja niissä on usein mukana huima tarina omasta ajastaan tai omasta kulttuuristaan, jos vaan jaksaa kuunnella.

Esimerkiksi Topeliuksen Wälskärin kertomuksia on hieno satu. Satu joka kertaa Suomen historian ja itsenäisyyten johtavan tien. Kuuntelin luettua Topeliusta podcasteina koko kesän juoksulenkeillä. Vaikka tarina oli tuttu, niin silti tarinasta löytyy aina jotain opittavaa. Mukavalla ja viihdyttävällä tavalla. Se on se hyvien satujen kultajyvä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #36

Entä tarinat kehityskaaressa metsästäjäkeräilijät vs. maanviljely, maanviljely vs. valtakunta, valtakunta vs. monarkia, monarkia vs. demokratia, demokratia vs. yhteiskunnan resurssijärjestelmä (olemme tässä kohtaa), yhteiskunnan resurssijärjestelmä vs. kansakunta, kansakunta vs. ?

Kaikki nuo on tullut tarinasta todeksi..aivan kuten Ranskan suuri vallankumous. Jonkun piti alkaa kertomaan tarinaa jostakin toisesta järjestelmästä kuin vallitsevasta ja mikäli se alkaa ihmisiä kiinnostamaan,niin sitä ei estä mikään kuin kansanmurha ja silloinkin ajatus jää kytemään,jos ei täydellistä puhdistusta tehdä.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Timo I: "KISS, eli keep it simple, stupid! on mielestäni yksi parhaista elämänohjeista, joka tosin on tässä ympäristössä liki mahdoton panna toimeen. Jos näin ei olisi, meillä menisi lujaa ja tekeminen olisi jopa hauskaa. Eikä suukkokaan silloin tällöin pahaa tee :)"

Näin se menee. Elämme todeksi bilderbergiläisen hirviön aikaa.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Ja paradoksaalisesti meitä pelotellaan ihan tosissaan sillä, että meidän käy todella huonosti, jos annamme hirviön kuolla.

Toimituksen poiminnat