iitimo

Kukahan nämäkin sotkut selvittää?

Lainasin otsikon juuri lukemani, uunituoreen Paavo Väyrysen kirjan kannesta. Asia ja aihe on mitä ajankohtaisin, varsinkin, kun pääsin tapaamaan Väyrysen veronmaksajien kustannuksella Brysselissä ja tulin nimitetyksi jo sitä ennen Kansalaispuolueen asiantuntijajäseneksi. Ei siksi, että olisin ollut erityisen halukas, vaan minua pyydettiin mukaan useiden luottamieni ja asiantuntemukseltaan arvostamieni ihmisten taholta, poikkeuksellisen sokkona periaatteisiini nähden.

Matka itsessään ei liittynyt mitenkään Kansalaispuolueeseen, vaan kuuluin sekalaiseen kutsuvierasjoukkoon, jollaisia europarlamentaarikot voivat kutsua Unionin ”lahjontabudjetista” varatuilla määrärahoilla tutustumaan sen toimintaan. Tähän tarkoitukseen Väyrynen rahat myös korrektisti käytti ja Kansalaispuolueen tilannetta sivuttiin ainoastaan yleisökysymysten tiimoilta.

Tunnustan olleeni aika skeptinen niin vierailun kuin sen isännän suhteen ja lähdin tarkistamaan, olisiko Väyrysestä luotsaamaan uutta puoluetta ja Suomea kestävämmälle maaperälle, eli oman tulkintansa mukaan selvittämään muiden aiheuttamia sotkuja. Mediasuodatettu henkilökuva tai sanoma kun harvoin vastaa koko todellisuutta. Näin kävi nytkin ja Paavo pääsi yllättämään kovinkin positiivisesti.

Menetettyäni uskoni suomalaiseen mediaan jo vuosia sitten, olen käyttänyt tuhansia ja tuhansia tunteja aikaani kansainvälisissä medioissa, saadakseni edes jonkinlaisen kokonaiskuvan geopoliittisesta ja taloudellisesta toimintaympäristöstä, mikä on välttämättömyys pitkäjänteistä yritystoimintaa suunnitellessa. Siltä osin tilanne on niin ikävä, ettei edellytyksistä voi puhua kuin ani harvalla toimialalla. Jatkuva epävarmuus lienee ehtinyt käydä jo meistä useimpien hermoille.

 

Yllätykseni oli suuri, kun ensimmäistä kertaa tapasin poliitikon, jonka analyysi osui omiin havaintoihini ja ennen kaikkea dokumentoituihin tapahtumiin ilman turhia spekulointeja tai ylilyöntejä. Lisäksi hän osasi politiikan sisäpiiriläisenä sitoa tapahtumat täydellisesti niin EUn kuin muiden maailmanpolitiikan päättäjien toimintaan sekä periaatteisiin. Niinpä luonnollisesti jaamme myös erimielisyytemme suhteessa näihin ja Väyrynen on yrittänyt omalta osaltaan vaikuttaakin kielteiseen kehitykseen. Poliittisessa vähemmistössä tietysti tuloksetta, kuten myös edustamassaan Keskustassa, missä liberaali- ja federalistisiipi näyttävät kaapanneen vallan puoluekokouksen toiveiden vastaisesti.

Myös korjauskeinomme ovat pitkälti yhteneväiset, joskin on pakko myöntää Väyrysen kokemuksensa ja näkemyksensä turvin nousevan roimasti ohitse minun ”kansallisen itsekkyyteni”, ehdottomalle valtiomiestasolle saakka. Olin jopa varma, että Suomesta valtiomiehet olisivat kuolleet jo sukupuuttoon.

 

Mikään tai kukaan ei tietysti ole täydellinen. Väyrynen on niin suurien linjojen ja tavoitteiden mies, että häntä voi olla vaikea ymmärtää, ellei ole riittävän perehtynyt asioihin. Harva enää on, koska politiikka koetaan oman elämän yläpuolelle nousseeksi iljetykseksi. Asiaa ei helpota Väyrysen tietty minäkeskeisyys ja ”uhriutumisherkkyys”, jotka välittyvät ylikorostuneesti median kautta ja niitä on helppo käyttää lyömäaseena miestä vastaan. Pinnallisen julkikuvan takaa paljastuu kuitenkin poliitikoksi kovinkin avoin ja rehellinen koko Suomen ja ihmiskunnan etua ajava ihminen, joka on valmis suuriin henkilökohtaisiin uhrauksiin ajamiensa asioiden puolesta. Niihin hän on totisesti vallitsevassa ilmapiirissä törmännytkin ja sutkauttelee omista heikkouksistaankin pilke silmäkulmassa.

 

”Isäntä” siis ansaitsee luottamukseni. Koska Kansalaispuolueesta ei Brysselissä juuri puhuttu, sen periaatteisiin oli vihkiydyttävä kirjan ja puolueen kotisivujen välityksellä. Ensi näkemältä vaikuttaa siltä, että se olisi rakennettu yksinomaan Väyrysen itsensä ympärille, mutta näin ei olekaan, vaan konsepti poikkeaa kaikista muista puolueista edukseen. Organisaatio perustuu asiantuntemukseen ja suoraan kansanvaltaiseen vaikuttamiseen enemmän kuin mikään muu puolue.

Perinteiset puoluemallit korostavat luuloihin, huteriin mielipiteisiin ja sekalaisiin mielihaluihin perustuvaa ”huutoäänestämistä”, kunnes saavutetaan lihavampi tai laihempi sopu. Silloin edustustehtäviin valikoituu porukkaa, jota viedään kuin litran mittaa puoluejohdon, virkamiesten, lobbaajien ja ”kylän äänekkäimpien ämmien” ristitulessa. (ämmä on tässä yhteydessä sukupuolineutraali ilmaisu turhasta käkättämisestä). Miten tällainen koneisto osaisi selittää kansalaisille puuhastelunsa periaatteita ja tavoitteita, kun eivät ymmärrä niistä itsekään tuon taivaallista? Sen paremmin ei tietysti kansalaismielipide tärkeissä asioissa kulkeudu päättäjätasolle, kun ei eroteta tarpeellista ja tarpeetonta toisistaan.

Tästä periaatteessa johtuu perinteisen puoluemallin täydellisyyttä hipova toimintakyvyttömyys niin omissa organisaatioissaan kuin päätöksenteossakin. Kun niitä laitetaan vielä useampi rinnakkain, ei mistään tolkullisesta toiminnasta ole enää tietoakaan ja se valitettavasti näkyy ja kuuluu kauas. Luottamus menee kun ei ole mitään luottamisen arvoista.

 

Kansalaispuolueen rungon perustuessa vankkaan asiantuntemukseen ja suoraan kaksisuuntaiseen tiedonkulkuun, voidaan tähän kammottavaan perinteeseen saada vihdoin muutos. Voidaan keskittyä itse asioiden hoitamiseen ilman, että hirttäydytään loputtoman polotuksen, ammattitaidottomasti laadittujen mietintöjen ja tarkoitushakuisen lobbaamisen rasvaamaan hamppuköyteen. Kaikki aloitteet joutuvat läpäisemään kokeneiden käytännön asiantuntijoiden seulan ja kehityskeskustelun ennen lopullista päätymistään lainsäätäjän käsiin. Silloin myös poliitikko itse on jatkuvan tarkkailun alaisena, eivätkä kriittiset asiantuntijat epäröi tarpeen vaatiessa hylätä todellisuudesta tai kansalaisistaan irtaantunutta edustajaa.

Jos tästä ei tule kilpailukykyinen vaihtoehto nykypolitiikalle, se myös joutuu nopeasti kansalaisten tuomiolle ”poliittisesti markkinaehtoisena” vaihtoehtona. Muilla puolueilla on suojanaan pitkään rakennetut, puolueuskollisuuteen pohjaavat verkostonsa, jotta niiden valtaa ei voitaisi horjuttaa. Kansalaispuolue tulee kansalaisten tarpeisiin ja sen on pakko toimia rehellisesti. Ellei lupauksia pidetä, tai siellä aletaan suhmuroida nykypuolueiden malliin, se joutaakin tehdä poliittisen itsemurhan itse rasvaamaansa köyteen.

 

Idea on suhteellisen uusi ja sekin varmasti kaipaa kehittämistä, mutta sitähän varten siihen on kehittäjiä pyydetty mukaan. Toivottavasti mukaan saadaan myös laaja tuki- ja kannattajajoukko, jotta terveen oloinen lapsi ei huku vanhan suhmurointikoneiston nostattamaan sontamyrskyyn. Medianäkyvyyden ja –kuuluvuuden suhteen on turha ennakkouhriutua. Ellei tällä porukalla ja Väyrysen vedolla saada huomiota, voi syyttää pelkästään itseään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

20Suosittele

20 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Tässä on nyt omaltakin osalta viimeinen yritys luoda politiikan kautta paremmat toimintaedellytykset Suomen PK-yrityksille, alkutuotanto mukaan lukien ja tietysti yhtä lailla niiden työntekijöille kuin kaikille palveluntuottajille.

En aio teeskennellä yhtään, vaan toisessa vaakakupissa on epäonnistuminen ja sen myötä massiivinen maastamuuttoaalto niin henkilö- kuin pienyritystasolla. Jos meininki ei muutu aivan tuota pikaa, tänne jäävät eläkeläiset ja virkamiehet hyysäämään toisiaan sekä korvaavia uusiokansalaisia.

Tarkoituksena on alkaa infoamaan eri sidosryhmiä molemmista vaihtoehdoista, eikä sotkea siihen politiikkaa mukaan välttämätöntä enempää.

Omakin lähtölaskenta oli jo pitkällä, mutta päätin keskeyttää prosessin ainakin siihen saakka, että tämä kortti saadaan katsotuksi. Siinä mielessä en näe ristiriitaa, että joka tapauksessa tarvitaan monia kansainvälistymishankkeita, jotka sitten lopullisesti päätyvät joko suurimmaksi osaksi Suomeen tai kokonaan ulkomaille.

Bisnes on bisnes ja Mooses on Mooses, eikä tällä hetkellä olisi lainkaan varaa olla isänmaallinen, jos aikoo kisassa pärjätä. Saatan olla hullu, kun jään edes tämän vihoviimeisen kerran kokeilemaan.

Käyttäjän TimoSotikoff kuva
Timo Sotikoff

Hieno homma, kansalaispuolueen tukijäsen ja tiedotusjakelussa ollaan täällä myös. Varmasti tästä rakentuu hyvä vuorovaikutteinen ja suorademokraattisempi vaihtoehto kansalaisten käyttöön. 42% oli nukkuvia viime "gallupin" mukaan joten kansalaispuolueella aivan kuten IPUllakin on ilman muuta iskun paikat tulevissa vaaleissa. Kepu ja kokoomus voivat syöksyä alle 15%:n seuraavissa ek-vaaleissa, ja persutkaan tuskin yli 10% tulee enää saamaan joten elämme mielenkiintoisia aikoja.

Juha Hämäläinen

IPU teki keskusjohtoisen emämunauksen viime vaaleissa ja se tie on loppunut samaan umpikujaan, kuin wanhoilla puolueilla!

Uusiutuminen ei onnistunut, eikä onnistu edelleenkään, kun katsoo "wanhan juntan" siivoustalkoiden tulosta hallituksessa!

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kyllä nyt on kaikki mahdollista, kun gallupkärkeen vanhasta muistista ilmestynyt SDP ei ole pätkääkään entistä suorituskykyisempi, mieluummin päinvastoin.

Pienpuolueita on noussut vielä lisää kuin sieniä sateella, mutta jos ne eivät tälläkään kertaa kykene yhteistyöhön, vaan pienten näkemyserojen vuoksi antavat koko kansakunnan kaatua, niin siitä sitten vaan.

Kansalaispuolueen etuna on se, että se on kannattajakorttien tarkistuslaskennan jälkeen suoraan eduskuntapuolue kun Paavo palaa Brysselistä. Hän on ehdottanut yhteistyötä yli kaikkien puoluerajojen ja siihen olisi mielestäni syytä tarttua.

Pikkuasioista nillittäminen ei voi mennä koko kansakunnan edun edelle. Jos menee, niin paskainen loppu on aivan itse ansaittu.

Käyttäjän TimoSotikoff kuva
Timo Sotikoff

Juuri noin se menee, nyt pitää nähdä yhteistyön kokonaisuus vs.vanhat puolueet, pikkujuttujen ja turhien riitojen on siirryttävä sivuun. Silloin uusilla tulokkailla on hyvät mahdollisuudet nousta painosmarvoisiksi ja kansanvaltaisiksi vaihtoehdoksi. Myös nykyisten ek-puolueiden toimintaan pettyneiden kenttäaktiivien tulisi vedellä nopeat johtopäätökset omista puoluekuripuolueistaan, ja tehdä niiden mukaiset liikkeet tulevia vaaleja ajatellen.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

No aikooko Väyrynen ja Ipu tehä yhteistyötä?

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #19

Riippuu varmaan Ipusta ja Väyrysestä enimmäkseen. Suosittelisin kyllä, koska tavoitteissa ei ole paljoakaan eroa. Kyvyssä saattaa olla, koska Kansalaispuolue nousee suoraan eduskuntaan ja organisaatio näyttää tässä vaiheessa juoheammalta.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

On hämmästyttävää se median ja sen kautta kansalaisten Väyrys-demonisointi. Kaikki huomio keskitetään joihinkin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, eikä asiaa suostuta kuuntelemaan lainkaan. Toisin sanoen Väyrysen mediakohtelu on mallia lapsi pesuveden mukana viemäriin.

Vaikka itsekään en voi sietää noita narsismin ominaisuuksia enkä edes miehen joitakin umpikonservatiivisia ajatuksia, Väyrysen keskeinen toiminta on kunnioitettavaa – kaiken sen pilkan ja kiusaamisen keskellä hän jaksaa puhua järkeä mitä varsinkin EU:iin, euroon ja maailmanpolitiikkaan tulee.

Tapaus Väyrynen kertoo aika paljon meidän sairaille raiteille eksyneestä kansalaiskeskustelustamme ja varsinkin mediastamme.

Mihin ovat kadonneet ne kaikki, jotka 1994 äänestivät EU:iin liittymistä vastaan? Eiköhän heitä ole elossa vielä seitsennumeroinen määrä. Puhumattakaan nuoremmista järki-ihmisistä.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Median tehtävä tuntuu tosiaan olevan lietelantalan jatkuva sekoittaminen, millä saadaan päivittäinen annos paskakikkareita pintaan.

Varsinainen asia, eli tässä tapauksessa typpi haihtuu ilmaan ja muut ravinteet valuvat vesistöön, millä ei ole mitään väliä, koska jonkun ansiot tulevat paskakikkareista ja toisten valta on siitä täysin riippuvainen.

Ehkä sillä on tarkoituksena luoda illuusio, ettei se seitsennumeroinen määrä tajua nousseensa enemmistöksi, vaan on juuri se halveksittavin vähemmistö, mikä on syypää kaikkiin Suomen ja maailman ongelmiin?

Juha Hämäläinen

Kaikki wanhat ovat osoittautuneet itseriittoisiksi takinkääntäjiksi, joten uusi vaihtoehto on enemmän, kuin tervetullut.

Mitä sitten tapahtuu on luettavissa historian kirjojen sivuilta tuelvaisuudessa. Yksi on varmaa. Euro-alue ja koko maailman finanssi-bordelli tulee muuttumaan ja me sekä meidän elämä siinä mukana.

Voittaako globalismin ja liittovaltioyltiöiden linja tulevan rähinän aikana riippuu kansalaisista jokaisessa maassa erikseen ja yhteensä.

Toivon, että Suomi herää viimeistään sinä päivänä, kun €scobar muuttuu virattomaksi ja Brysselin tornit murtuu ja hakeutuu taas juurilleen tekemään perustarpeita, eikä flow-hypetystä ja silmänkääntötaloutta kaarnaveneistä ja tulevaisuuden selonteoista

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

On perin erikoista, että noin kokenut poliitikko kokee menettäneensä kaikki vaikutusmahdollisuutensa Keskustan sisällä ja menee niin pitkälle, että lanseeraa kokonaan uuden puolueen. Vieläpä niin, ettei jäänyt katkerana tilittämään sitä, vaan toivottaa menestystä entiselle puolueelleen valitsemallaan tiellä. Kirjasta löytyy selkeä kuvaus tästä episodista.

Mun mielestä on pelkästään hyvä, että ensimmäinen merkittävä irtiotto Suomen puoluemafiasta on nyt otettu ja yritetään tosissaan palauttaa valta kansalle, jolta se laittomasti riistettiin.

Toivottavasti eduskunnassa mahdollisimman moni täysipäinen tekee samoin.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Onneksi Väyryselle aukeaa tie presidenttiehdokkaaksi, kun palaa eduskuntaan ja muodostaa puolueen eduskuntaryhmän, niin puolueella on kansanedustaja.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Oman ilmoituksensa mukaan Väyrynen ei ole käytettävissä presidenttiehdokkaana, vaan hän tukee Sauli Niinistöä, sikäli kun tämä sitoutuu pitämään Suomen ulkopolitiikan Paasikiven linjalla. Näin hän on kirjallisesti ilmoittanut.

Kansanedustaja puolueella tosiaan on heti kättelyssä, mikä parantaa merkittävästi edellytyksiä muihin pienpuolueisiin nähden. Voi tulla useitakin, jos muilla edustajilla kantti riittää.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Olen todellakin ihmetellyt sitä että yksikään eduskuntapuolue ei aja EU-eroa, eikä edes irrottautumista eurosta. Se ei kerta kaikkiaan mahdu kaaliin. Toinen asia mikä huolestuttaa on se, että eduskunnan ulkopuolella suurin osa EU-kritiikistä kytkeytyy maahanmuuttofobiaan ja rasismiin. IPU ja jokunen muu taho tekee poikkeuksen, mutta media on jyrännyt ne tehokkaasti, yhtä tehokkaasti kuin se aikanaan propagoi niukan enemmistön suomalaisista EU:n taakse.

Jos edes tällä tavoin saadaan ujutettua eduskuntaan sitä tervettä EU-vastaista voimaa, niin hyvä on.

Käyttäjän AriTero kuva
Ari Tero

Kansalaispuolueen toiminta tuntuu jotenkin elitistiseltä, toivon että olisin väärässä.

En näe mitään edistystä vuorovaikuttamisessa ja suorademokraattiassa, lähinnä tulee mieleen älykköjen kokeilusta miten vaikutetaan äänestäjiin.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Ellei sitä luottamusta ala rakentua minkään varaan näin pitkän epäluottamuksen jälkeen, tämän maan peli on lopullisesti menetetty.

Eliitin moraalinen rappio on ehtinyt läpäisemään likipitäen koko yhteiskunnan ja valitettavasti silloin ei ole enää paljoa tehtävissä.

Niin markkinoilla kuin politiikassa kaiken on perustuttava luottamukseen. Kun se menetetään, voi tulla ainoastaan romahdus ja jälleenrakennus. Sitä tämä omaan nokkeluuteensa ihastunut valehtelijoiden klubi ei koskaan tajunnut ja saamme kaikki nauttia kyseenalaisista seurauksista.

Vain vallankumous on tässä vaiheessa varma. Se tulee joko ennen romahdusta tai sen jälkeen. Ennen-vaihtoehto on mielestäni kannatettavampi, koska silloin säästymme pahimmilta seurauksilta.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Minä henkilökohtaisesti en usko yhdenkään nykyisen tai entisen poliitikon ajavan oikeasti suomea irti EU:sta tai eurosta. Väyrysenkin tapauksessa uskon kyseessä olevan vain poliittinen peli, jolla saadaan taas itselle näkyvyyttä ja merkitys historiaan. Mutta jonka oikea tarkoitus on olla ikäänkuin valeoppositio ja antaa kansalaisille taas kerran hetkeksi ajatus, että he oikeasti voivatkin vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.

Maahan tulisi saada nykyisten puolueiden ulkopuolisia sitoutumattomia toimijoita, joilla olisi ainakin yksi yhteinen tavoite, suomen ja sen kansalaisten etu. Nykyinen puoluevalta tulisi siis kaataa, eikä lähteä taas kerran pelaamaan poliittisen eliitin ehdoilla uudella puolueella, ja vielä ikivanhan poliittisen broilerin rinnalla. Jos kerran on puolueisiin pettynyt, niin miksi mennä toimintaan mukaan kusetettavaksi jälleen kerran?

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Sepä jäisikin Paavon viimeiseksi tempuksi. Porukassa on nyt liian moni nähnyt liian monta kusetusta, eikä takuulla sulata enää sellaista. Persujen kohdalla näkyy jo gallupeissa, mikä on vielä laimeaa tuleviin mielenilmaisuihin nähden.

Väyrynen on tullut kirjallisesti luvanneeksi välitöntä euroeroa, joskin pitää kiinni EUsta, mikäli se muuttaa ratkaisevasti suuntaansa kansallisvaltioiden yhteistyöjärjestöksi.

Nykymuotoisen Unionin hajoamista hän piti kysyttäessä täysin varmana asiana. Ymmärrän kokeneen poliitikon halun hoitaa alasajo mahdollisimman pienin oheisvahingoin.

Jos ei tehdä mitään eikä uskota keneenkään, niin tässä sitten vain odotellaan vetelät housuissa, että joku tulisi pyyhkimään.

Sinunkin kommentistasi kyllä näkee, miten syvän epäluottamuksen jatkettu petostehtailu on jo ehtinyt aiheuttaa.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

"Jos ei tehdä mitään eikä uskota keneenkään, niin tässä sitten vain odotellaan vetelät housuissa, että joku tulisi pyyhkimään."

Se kehen pitää uskoa on itseensä. Siksi jos haluaa todellisen vaihtoehdon nykyisille puolueille ja politiikalle, pitää etsiä samankaltaisia ihmisiä ja ryhtyä heidän kanssaan sitoutumattomaksi ehdokkaaksi. Vain näin murretaan nykyinen puoluevalta.

Tällä hetkellä niiden ihmisten määrä jotka eivät tiedä ketä äänestäisivät, on ennennäkemättömän suuri ja uskoisin ihmisten jo tajuavan, ettei heillä nykyisiä puolueita tai poliitikkoja äänestämällä, tule olemaan mitään mahdollisuuksia saada lapsilleen demokraattista oikeusvaltiota.

Ajatteleppa kun Väyrynen pettää teidät samanlailla heti vaalien jälkeen, kuin ovat tehneet jo kaikki muut puolueet. Seuraavat eduskuntavaalit ovat 2019 ja sen jälkeen jos valtaa ei saada takaisin kansalaisille, on auttamattomasti myöhäistä pelastaa valtiota. Lastemme ja heidän lastensa kansallinen perintö on tuhottu jo kokonaan.

Siksi nyt on erittäin tärkeätä ettei lähde nykyisten puolueiden tai poliitikkojen kelkkaan, paitsi jos haluaa olla osa nykyistä koneistoa ja valeoppositiota. Peliä ei siis pidä lähteä pelaamaan puolueiden ja poliitikkojen ehdoilla, vaan omilla ehdoilla.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #22

Valitettavasti raadollinen tosiseikka on se, että jonkun pitäisi päästä läpikin, jotta voi vaikuttaa.

Ellei tämä irtiotto riitä, se on kuitenkin askel suurempaan sellaiseen. Maailma muuttuu, vaikka meidän mielestä liian hitaasti.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen Vastaus kommenttiin #24

Väyrysen puolue ja IPU ovat aika lähellä toisiaan mitä tulee poliittisiin linjauksiin. Joten jos et viime vaaleissa päässyt IPU:n listoilta läpi, niin miten se onnistuisi nyt Väyrysen kanssa?

Tällä hetkellä pitää uskaltaa ja osata pelata peliä omilla säännöillä, eikä muiden ehdoilla. Äänestäjiä jotka ovat kyllästyneet nykyisiin puolueisiin ja poliitikkoihin on ennätysmäärä ja siksi nyt on sitoutumattomana ennennäkemättömät mahdollisuudet rikkoa nykyinen puoluevalta.

Toki jokainen katsoo asioita omalta kannaltaan ja päättää itse ratkaisuistaan. Mutta turha itkeä jälkikäteen, jos tulee taas kerran vedätetyksi, kun on siihen itse antanut mahdollisuuden, vaikka vaihtoehtokin olisi ollut.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #25

Kaikissa taktiikoissa on tietysti omat riskinsä. Jos vanhat puolueet jakavat paikat edelleen keskenään, niin eipä siinä ole silloin mitään tehtävissä. Vasemmistopuolueiden suhde Unioniin on täysin käsittämätön, kun he sahaavat omaa oksaansa tieten tahtoen.

Väyrynen on huomattavasti mainettaan parempi, mutta meneekö se jakeluun, on tietysti jossain määrin epävarmaa. Tässä ei nyt kuitenkaan joudu huonosta tekemään vetonaulaa ja hän on valmiiksi tietyissä piireissä hyvinkin suosittu.

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

Perinteisessä poliittisessa keskustassa on paljon pettyneitä ihmisiä. Myös euroon ja EU:hun pettyneitä riittää kautta poliittisen kentän. Eli siitä yli 40%:sta, jotka eivät ilmoita puoluekantaansa, merkittävä osa etsii uutta puolestapuhujaa ja äänitorvea itselleen.

Brexit, Trump ja monet muut harjoitetun politiikan vastaiset ilmiöt kertovat samasta asiasta. Myös perussuomalaisten nousu oli miltei aikaansa edellä ollut ilmiö. Pahaksi onneksi hyvin alkanut menestys onnistuttiin ryssimään aivan totaalisesti. Siitä on hyvä uusien yrittäjien ottaa opiksi.

Kansalaispuolueella saattaa olla hyvä sauma. Se vain pitää osata käyttää oikein. Kansalaiset ovat kyllästyneet lipeviin puheisiin ja kevyeen tulevaisuuden maalailuun. Hyvin toimiva ja matala organisaatio höystettynä hyvällä tiedonkululla ja uudella ajattelulla voivat tarjota menestystä. Yhteiskunnanllinen osaaminen ja ihmisten arjen kysymysten ratkaiseminen ovat avainasioita.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Tämän varaan minäkin lasken, eikä vastaavia irtiottoja ole muualla näkynyt tai vapaaehtoisista jonoa muodostunut uskottavia vaihtoehtoja esittämään.

Väyryselläkin on parantamisen varaa, mutta uskon hänen hyötyvän roimasti juuri mainitsemasi organisaation avustuksesta. Millään perinteisellä hutunkeitolla tämä ei lähde kävelemään. Se on jo nähty.

Nyt keskitytään toimivan organisaation pystyttämiseen ja sitten tullaan ryminällä esiin. Siihen saakka saa karavaani kulkea ja koirat haukkua.

Käyttäjän JaakkoJuhaniOjaniemi kuva
Jaakko Ojaniemi

En ole ollut koskaan mikään Paavo Väyrysen fani. Kävin kuitenkin viime keväänä kuuntelemassa hänen esityksensä asioista Kansalaispuolueesta. Ja nyt olen Paavon fani. Niin nasakkaa oli Paavon esittämät asiat, suoraa ja rehellistä. Toivon, että Kansalaispuolue menestyy.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Itse en paljon henkilökulteista perustaisi, vaikka ammattimies tekee minuunkin aina vaikutuksen, oli ala mikä hyvänsä. Hyppäsin kyllä Paavon junaan saman tien kun selvisi, mitä siellä piilee.

Toivon vain, että hänen vedollaan saataisiin asiat keskiöön turhien kulttien sijaan ja maahan toimiva hallinto ja talous. Yksi mies ei maailmaa muuta, joten tukea tarvitaan.

Toimituksen poiminnat