iitimo

Miksi suomalaiset vihaavat naapureitaan?

Mikä hitto meitä suomalaisia oikein riivaa? Onko meillä jokin erityinen kansallinen piirre, johon sisään leivottuna ominaisuutena kuuluu lähes rajaton yksilökeskeisyys, empatiakyvyttömyys, naapurikateus ja siten jonkinlainen pelko ja ylenkatse kaikkia kulttuurieroja kohtaan? Eikä tämä koske ainoastaan ulkomaalaisia, vaan samaa syntyperää ja samaa kieltä puhuvia kohtaan. Vai onko kyseessä opittu asenne?

 

Muistan oikein hyvin omassa syntymäkodissani vallinneen ilmapiirin, missä annettiin ymmärtää kaikissa naapureissa olevan jotain anteeksiantamatonta vikaa, eikä kanssakäyminen ollut missään tapauksessa suotavaa. Siitä huolimatta minulla oli tapana melko pienestä pitäen karkailla naapureihin. Iän karttuessa ja kulkuvälineiden parantuessa piiri tietysti kasvoi. Samalla syvään iskostettu pelko ja epäluulo hälvenivät, koska kohtasin poikkeuksetta ylenpalttista ystävällisyyttä varsinkin teoissa. Nyt ymmärrän, että ohuet naapurisuhteet eivät olleet omiaan parantamaan hiukan kömpelöitä ja varauksellisia kahvipöytäkeskusteluja. Rajanveto oli hyvin tiukkaa, eikä naapureiden väliseen yhteistyöhön ollut kummoisia edellytyksiä.

Oli kuitenkin oikein mukavaa siihen saakka, kunnes kotiin palattua sai huonosta käytöksestään selkäsaunan. Opitun ja koetun välinen ristiriita jätti ikuiset jäljet ja maantie kutsui hyvin nuorena ja kokemattomana, mutta avoimena erilaisille vaikutteille. Välit vanhempiin katkesivat lähes kokonaan ja oletan, että molempien ennenaikaiseen poismenoon vaikutti eniten heidän oma asenteensa ympäröivää maailmaa kohtaan, joka vielä siihen aikaan oli hyvinkin suppea.

 

Risteiltyäni sen jälkeen ympäri Suomea ja maailmaa, tuntuu vastaava ilmapiiri meillä vain vahvistuneen. Se ei ole ihmekään, koska varsinkin meistä suomenkielisistä vain muutamassa vuosikymmenessä suurin osa on lähtenyt työn perässä juuriltaan ja samalla vähätkin kontaktit vanhoihin yhteisöihin ja sukuun ovat usein katkenneet kokonaan. Tietysti voidaan kysyä, ovatko ne silloinkaan olleet erityisen tiiviitä. Tuottavuutta ja tehokkuutta korostavassa yhteiskunnassa ei uusien verkostojen luomiseen yleensä jää edes aikaa tai energiaa, joten tietämättömyyteen perustuvat ennakkoluulot ovat omiaan kasvamaan. Siten useimmat meistä asuvat hullun tai kadehdittavan naapurissa, tietämättä todellisuudessa tämän arvoista tai elämästä yhtään mitään.

 

Laajemmassa katsannossa tämä heijastuu perusteettomana kateutena vaikkapa ruotsinkielistä vähemmistöämme kohtaan. Tilastollisesti katsoen heidän sosioekonominen asemansa ei keskimäärin poikkea mitenkään suomenkielisestä väestöstä. Kyse onkin pohjimmiltaan siitä, että vähemmistönä heidän on pärjätäkseen pakko pitää toistensa puolta.

Tiiviimpi yhteisöllisyys näkyy erityisen hyvin urheilumenestyksessä. Ruotsinkieliset urheiluseurat saavat vaatimattoman osan rahoituksesta, mutta kahmivat silti enemmistön pistepotista, millä seurojen menestystä mitataan. Eivät he lähtökohtaisesti ole yhtään sen lahjakkaampia kuin suomenkieliset. Tässäkin ainoaksi selittäväksi tekijäksi jää heidän kykynsä toimia yhteisöllisesti suhteessa suomenkielisiin, jotka näkevät vain tulostavoitteet ja pyrkivät niihin veren maku suussa. Meikäläinen tehokkuusajattelu onkin muille kulttuureille yleensä hyvin vierasta.

Kaunan ja kateuden kääntöpuolelta löytyvät inho ja ylenkatse. Tämä näkyy erityisesti suhteissamme Ruotsiin ja Venäjään. Jos yritän keskustella kummasta tahansa neutraaliin sävyyn, ilmaantuu joku halveksivaan sävyyn moittimaan siitä, etten suostu kivittämään hänen inhoamaansa naapuria. Ei liene tarvetta kertoa, kumpaan naapuriin mitäkin tunteita kohdistuu?

 

Yhteistyö- ja keskustelukyvyttömyytemme heijastuu selvänä myös tällä blogialustalla, jonka kautta olen saanut aivan loistavia kontakteja yhteistyökykyisiin ihmisiin. Olemme keskustelleet paljon siitä, mitä voisimme yhdessä saada aikaan. Toistaiseksi kaikki ponnistelut ovat kariutuneet joko maantieteellisiin etäisyyksiin tai kyräily-yhteiskuntamme muutoskyvyttömyyden lukitsevaan lainsäädäntöön.

Olen täysin varma siitä, että tämä henkinen lukko on keskeinen syy kilpailukykymme toistuvaan menettämiseen kaikilla elämän osa-alueilla ja siksi onnistumme sössimään taloutemmekin persiilleen kerta toisensa perään. Se ei muutu miksikään siitä, että joku yksittäinen Saara Aalto tai Kimi Räikkönen hivelee hetkellisesti kansallista itsetuntoamme. Tähdenlentojen perässä juokseminen ei meitä pelasta, vaikka Räikkönen on jo tehnyt ja Aalto tulee tekemään merkittävän uran alallaan. Molempien menestys edellytti Suomen ummehtuneen ilmapiirin hylkäämistä ja muuttoa ilmapiiriin, missä heidän lahjojaan ja työmoraaliaan osataan arvostaa.

Taloudellisilla edellytyksillä näiden asioiden kanssa ei ole juuri mitään tekemistä. Rahaa löytyy kaikkeen, mistä on odotettavissa menestystä. Menestys edellyttää keskustelua ja yhteistyötä. Ilman asennevammojemme korjaamista meillä ei ole mitään toiveita paremmasta tulevaisuudesta, vaan yhteistyökykyiset hakeutuvat yhteistyökykyisiin yhteiskuntiin näinä vapaan liikkuvuuden aikoina.

 

Tämä on hyvä lopettaa opettavaiseen tositarinaan. Joitakin vuosia sitten suomalainen kauppavaltuuskunta vieraili Lähi-idän maissa silloisen pääministeri Jyrki Kataisen johdolla. Matkalla Ylen toimittaja kysyi eräältä vierailun arvovaltaiselta isännältä, mitä ohjeita hän antaisi suomalaisille vientiyrityksille. Hän vastasi ”Älkää kohdelko meitä asiakkaina, vaan ihmisinä”. Tällä lyhyellä lauseella hän onnistui ilmaisemaan koko valtuuskuntamme retken päättyneen epäonnistumiseen.

Suomalaisesta asennevammasta ei siis ole ainakaan vientituotteeksi, jos kelpaa edes kotimarkkinoilla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (60 kommenttia)

Käyttäjän OSAKARIK kuva
Olli Kankaanpää

Etkö sinä ole ymmärtänyt, että virrassa kulkeva lastu, joka ei ole isännän itse veistämä, ei kuulu joukkoon?

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

No, siltä se todellakin tuntuu.

Voisin ottaa tältä pohjalta vielä yhden, aihepiiriin olennaisesti liittyvän kysymyksen:

Miten ihmeessä tällaiseen asenneilmastoon voidaan sovittaa Suomessa noudatettu maahanmuuttopolitiikka?

Näistä lähtökohdista on sama kuin menisi tulitikun kanssa tarkistamaan pimeää ruutivarastoa.

Onhan siihen sisältynyt hyvinkin matalaotsaista propagandaa, millä ilmastoa on yritetty muuttaa, mutta ei se niin mene. Sanojen ja tekojen on oltava sopusoinnussa keskenään ja yhteisön tasavertainen kohtelu ei saa unohtua hetkeksikään.

Yhteisöjen hyväksymä muutos tulee niiden sisältä, eikä ulkopuolisilla määräyksillä. Vielä hirveämmän älämölöstä tekee se, että yhteisöllisten siteiden puuttumiseen kantaväestön parissa havahdutaan vasta nyt, kriisin hetkellä.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Näihän se kävi, kun tuore lastu tuli ylävirrasta, niin työntyi liianlikelle naapuriksi.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Hienoja oivalluksia ja kuulostaa totuudellielta, just aamula puhuin puhelimessa tämmösestä ja eppäilin, ettei tunne ees oikeasti ihmisiä, joita haukkuu - ja kahjokulttuuriset perustelut tuli sinun plokissa, kiitos!

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Lähi-idän maissa moni suomalainen kauppamies on myös iskenyt kätensä ties mihin, kun vastapuoli onkin halunnut keskustella kulttuurista ja sivistyksestä ja jostain satoja tai tuhansia vuosia kestävästä – sen sijaan että puhuttaisiin vain pikavoitoista, joihin suomalainen on ollut valmistautunut.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Tässä on keskeinen este kaupalliselle menestykselle. Kaikki kaupankäynti perustuu pitkällä tähtäimellä luottamukseen ja sen luominen vaatii ennen kaikkea avointa keskustelua ja kunnioituksen osoittamista toistensa kulttuureja kohtaan. Juuri tätä vastaan suomalainen tehokkuusajattelu lyö korville.

Vastaavasti suomalaisten menestystarinoiden takaa löytyy lähes poikkeuksetta henkilöitä, jotka ovat tämän osa-alueen hallinneet.

Siinä vaiheessa, kun suhteet on luotu, meillä on kyllä ollut poikkeuksellinen kyky pitää lupauksistamme kiinni ja sitä on pidetty kunnia-asiana.

Tämä on kuitenkin kariutunut monessa tapauksessa huonosti toimiviin alihankintaverkostoihin ja näkemyksettömiin broileripoliitikkoihin.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#5
Tuo puoli on kyllä kunnossa, mutta suomalaisiin virkamiehiin ja lakien muutoksiin ei voi luottaa ja siksi on parempi mennä muualle.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Miksi suomalaiset vihaavat naapureitaan?''

Yksityistiet on niille niin rakkaita, että ollaan valmiit väärentämään paperit 20 metrin vuoksi.

Ko. tienpätkä ei edes näy heidän pihaansa.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Tällaisia esimerkkejä löytyy lukematon määrä tiekunnista, taloyhtiöistä ja ylipäätään kaikista yhteisöistä, joista "yhteisöllinen liima" puuttuu.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Meillä näytettiin dokumenttia tv:ssä joitakin vuosia sitten, joka perustui brittiläisten naapurien keskinäisiin rajariitoihin omakotialueilla. Se vasta oli varsinaista raadollista toimintaa, joka lähinnä katsojana hämmästytti ja ihmetytti. Välillä naurattikin.

Siinä naapuri hermostui mm. toisen naapurin korkeisiin pensaisiin rajalla ja rakensi siihen väliin kolme metriä korkean muurin, joka varjosti tietysti taas toiselta naapurilta kokonaan valon ja maiseman.

Toinen naapuri taas laittoi " ikävän" naapurin vastaiselle rajalle haisevaa kompostia korkeat pinot, joten kyllä sitä muualla osataan myöskin huonosti käyttäytyä, kun ei pystytä asioista puhumaan.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Tällaista varmasti tapahtuu kaikkialla, varsinkin jos alueella tapahtuu nopeaa väestöliikettä. Vanha kulttuuri ei tahdo sopeutua uuteen, eikä uusilla ole kosketuspintaa vanhaan.

Pitäisikö kaavasuunnittelussa lähtökohtaisesti huomioida erilaisten yhteisöjen erilaiset tarpeet, kun harvoin identtiset ratkaisut palvelevat kaikkien tarpeita?

Juha Hämäläinen

Koska tonttimaa on aina kalleimmillaan rajalla!

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Eikös rajoja usein ylitetä juuri halvemman tonttimaan vuoksi?

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#12
''Saako ja jos saa, niin missä määrin rakentaa naapurin tontille?''

Nimimerkki: Valoinko sokkelin turhaan.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes Vastaus kommenttiin #17

Kävikö rakennustarkastaja paikalla ja antoi luvan betonin laskemiseen ?

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Suomalainen on perinteisesti vihannut itänaapuriaan ja kadehtinut länsinaapuriaan.

Käyttäjän AriTero kuva
Ari Tero

Länsinaapuri ei ole ollut sen parempi, kateudella tuohon tuskin mitään vaikutusta.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Onko huonoilla naapureilla taipumus hankkia huonompia naapureita, vai tulevatko ne hyvillekin naapureille yllättäen ja pyytämättä?

Valtio- ja yksilötasolla näissä on tietystie eroa. Pelko näyttää teettävän vielä enemmän typeryyksiä kuin kateus.

Käyttäjän taistolainen kuva
taisto vanhapelto

Harmittaa niin vietävästi olla paljolti samaa mieltä kirjoituksen väitteistä!

Harmittaa kahdesta syystä: 1) haluan ja olenkin yleensä hyvin positiivinen 2) lukuisina ulkomaiden työvuosina Afrikassa, Venäjällä, Kaakkois-Aasiassa ja Keski-Aasiassa sattui joskus työyhteisöissä olemaan muitakin suomalaisia. En muista monenkaan kokouksissa sanoneen juuri mitään, mutta valittaneen jälkeenpäin keskenään tarmokkaasti.

Näissä asioissa on syntyjä syviä, jotka periytyvät ja vaikuttavat vielä muutaman sukupolven. Olen usein Suomessa ja maailmalla lainannut George Henrik Wrightiä: suotuisissa olosuhteissa yhteiskunnan suuri muutos vie vähintään kolme sukupolvea, mikä on n. 90 vuotta.

Tullaanpa, Timo, tutkailemaan suomalaista elämää vaikkapa sadan vuoden päästä! Kunnon sotamies Schweikiä (Don Quijoten ohella toinen ihalemani sankari) mukaillen voisimme sopia tapaavamme noin sadan vuoden päästä klo 17.00 Vainikaisen kahvilassa Hämeenlinnassa.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Taisto, kiitos erinomaisesta kommentista!

Luulen, ettei meidän tarvitse odottaa sataa vuotta, vaan olemme juuri näillä hetkillä kuluttaneet sen kolme sukupolvea edellisestä kansallisesta herätyksestämme.

Suuren muutoksen tarve hiipii hitaasti tajuntaamme ja sen jälkeen tapahtuu "loppukiihdytys", mitä pääsemme kriisiytymisen hengessä todistamaan. Uusi kansallinen herätys on jo menossa, mutta hallituksemme ei ymmärrä sen sisältöä, vaan harjoittaa herkeämätöntä muutosvastarintaa pitkän tähtäimen etuamme vastaan.

Ilmiö ei ole pelkästään suomalainen vaan laajasti kansainvälinen. Meillä olisi kuitenkin historiallisten vastoinkäymistemme pohjalta aivan loistavat edellytykset näyttää esimerkkiä muille, miten suuresta murroksesta selviydytään.

Sitä varten meidän on kaivettava esiin parhaat puolemme ja hankkiuduttava eroon huonoimmista.

Tapaisin mielelläni Vainikaisen kahvilassa jo tässä elämässä :)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#9
Taistolle ja muille tiedoksi.

Suomen kieltolaki on tuhonnut Suomen taloutta enemmän rahallisesti kuin koko Ruotsinvallan 700 -vuoden kuppaus.

Sillä on nujerrettu ylpeys kansakuntana ja nöyryytetty miljoonia ja miljoonia kansalaisia.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Miksi suomalaiset vihaavat naapureitaan?
Vai vihaavatko suomalaiset naapureitaan? Kokemus ja havainnot kun eivät oikein tuota väitettä tue. Mitä mahtanevat tutkimustulokset sanoa, jos niitä nyt sattuisi olemaan. Enemmän ihmettelen, että miksi suomalaiset menevät kritiikittömästi mukaan moisiin väitteisiin, mutta sekin saattaa olla vain somessa ilmenevä ominaispiirre.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Mielestäni väite "suomalaiset vihaavat naapureitaan" on rasismia itsepalveluna. Kun ruoskii lokeroivan rasismin piiskalla itseään, ei syyllisty vihapuheeseen. Ja itsensä hutkimisen tämä saunavastalla kylvetetty kansa kiistämättä osaa.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Jep. On se selvästi kansanryhmään kohdistuvaa vihapuhetta. ;)

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Jaakko, halusinkin virittää keskustelua siihen suuntaan, että saisin perusteltuja argumentteja, jotka osoittavat tulkintani virheelliseksi.

Voi hyvinkin olla, että tällaiset havainnot ylikorostuvat täällä epäsosiaalisen median keskusteluissa, mutta kun olen hoidellut erilaisia työtehtäviä sadoissa eri ympäristöissä, on ollut äärimmäisen poikkeavaa löytää yhteisöllisesti ehyttä käyttäytymistä ja kunnioittavaa suhtautumista lähiympäristöön.

Sitäkin on onneksi olemassa ja aina kohdatessa tulee oikein hyvä mieli.

Soisinkin näkeväni hiukan laadukkaampaa argumentaatiota ja varsinkin perusteluja, jotka epäilevissä kannanotoissa puuttuivat kokonaan.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Tällaisissa asioissa mielipiteet voivat perustua oikeastaan kahteen asiaan, omakohtaiseen havainnointiin tai tutkimustuloksiin. Ja tämä koskee yhtä hyvin väitteitä siitä, että suomalaiset vihaavat naapureitaan kuin tuon väitteen epäilyäkin. Kuten totesin, minun kokemukseni ja havaintoni eivät tuota väitettä tue ja tämä sen perustena ovat sekä omat välittömät kokemukseni, että se, kuinka tuttavani puhuvat omista naapurisuhteistaan. Mutta jos omat kokemukset ovat laadutonta argumentointia, kaivetaan sitten niitä tutkimustuloksia. Yksi tällainen tutkimus on OECD:n Better Life Index, jossa tutkitaan erilaisten hyvinvoinnin indikaattoreiden arvoja. Paras viiteindikaattori tässä lienee Community, jossa arvioidaan sitä, kuinka hyvin ihmiset kokevat saavansa tukea yhteisöstään niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Siinä tutkimuksessa Suomen sijaluku oli 7/38, joka on matalampi kuin Tanskan 3/38 mutta selvästi korkeampi kuin Ruotsin 14/38. Olen tietysti kiinnostunut siitä, mitä muita argumentteja kuin omia kokemuksia on sen väitteen tueksi, että suomalaiset vihaavat naapureitaan.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Luin hämmästyneenä Timo Isosaaren blogia, mistä vihasta hän oikein puhuu? Onneksi nämä minun edelläni olleet kommentit paransivat kuvaa, jossa minä elän. Meillä on aina ollut ihanat naapurit, eikä pienintäkään kateuden tai vihantunnetta ole koskaan esiintynyt. Sama juttu lapsuuden ympäristössäni. Parhaat kaverini olivat ruotsinkielisiä ja silloin huomattavasti rikkaampiakin, kuin minun oma lapsuudenkotini, mutta entä sitten? Ei se minulta ollut pois, enkä huomannut muidenkaan siitä katkeroituneen. Ihmeellistä puhetta!

Huuli pyöreänä odottelen lisää kitkeriä ja katkeria kommentteja kuinka surkeaa kansaa me olemme, mutta itse en noin mustana voisi koskaan meistä suomalaisista ajatella. Olen asunut niin Saksassa kuin Sveitsissäkin, eikä heillä ole mitään eroa suomalaisiin ihmisiin. Miksi edes olisi? Tietysti kaikista maista löytyy hyviä ja vähän huonompia ihmisiä, mutta emme todellakaan eroa muista länsimaalaisista.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kiitos Kaija, myös minulla on hyvät naapurit ja olen tällä hetkellä varsin tyytyväinen asuinpaikkaani. Meillä ei tosin ole paljoakaan kanssakäymistä, mutta se mitä on, tapahtuu hyvässä sovussa.

Onko nyt vain niin, että julksessa keskustelussa ylikorostuvat juuri ne negatiiviset puolet, mihin kirjoituksessani viittasin?

Tämän asian suhteen on varmasti suuria alueellisia erojakin, eli kaikkia koskevaksi yleistykseksi tämä, kuten mikään muukaan analyysi ei kelpaa.

Keskustelukulttuurin ääripäitä ruotivan tutkijan erinomaiseen esitykseen sain linkin facebookin kautta; www.youtube.com%2Fwatch%3Fv%3DONUM4akzLGE&h=4AQEk7i_t

Käyttäjän RiittaKlemettiLilja kuva
Riitta Klemetti Lilja

Lapsuudesta aivan toisenlaiset muistot, mutta olenkin sitä Timoa edellistä sukupolvea. Kylällä missä vähintään puolet köyhiä, tuskin olisi edes pärjätty ilman kunnon yhteistyötä. Rikkaatkaan eivät pröystäilleet koska heitä oli sen verran vähän että yksinäisiksi olisivat jääneet. Tosiasiat todettiin kyllä naapureista, mutta pahaa heistä ei puhuttu ainakaan lasten kuullen. Olimme muuttaneet kylälle vain vuosi ennen syntymääni, mutta sulauduimme sinne hyvin.

"Kaunan ja kateuden kääntöpuolelta löytyvät inho ja ylenkatse. Tämä näkyy erityisesti suhteissamme Ruotsiin ja Venäjään. Jos yritän keskustella kummasta tahansa neutraaliin sävyyn, ilmaantuu joku halveksivaan sävyyn moittimaan siitä, etten suostu kivittämään hänen inhoamaansa naapuria. Ei liene tarvetta kertoa, kumpaan naapuriin mitäkin tunteita kohdistuu?"

Tuon kyllä voin allekirjoittaa ja jotenkin se naapuriviha vaikuttaisi vain yltyvän. Sosiaalisessa mediassa tietää aina jo etukäteen ketkä ilmaantuvat kuin tilauksesta ryssittelemään tai irvailemaan vanhoja kliseitä ylimielisistä ruotsalaisista. Se todellakin väsyttää ja viisainta on vain hypätä yli ja jättää sekä kommentoimatta että lukematta, kun siten helpoiten positiivisen mielialansa säilyttää.

Sen olen kyllä huomannut että median propagandalla sitä on vaikutettu näiden skandinaavisten naapureidemmekin mielipiteisiin ja etenkin Venäjän mustamaalaaminen on ollut niin raivoisaa varsinkin Ruotsin mediassa että seuraan nykyisin mieluummin Norjan ja Tanskan päivälehtiä kuin Ruotsin. Kuitenkin viimeaikoina on näkynyt selviä merkkejä siitä että ruotsalaisetkin ovat joukolla heräämässä, kun ei sitä propagandaakaan ikuisesti voi syöttää ilman että totuus paljastuu.
Tuo on käynyt erityisen selväksi skandinaavien keskusteluja sosiaalisessa mediassa seuraamalla. USA:n presidentinvaaleja oli valtavan mielenkiintoista seurata Flashback -nimiseltä foorumilta. Tuhansia kommentteja sen yön aikana ja se kommentointi oli taatusti rehellisempää ja asiantuntevampaa kuin yhdenkään ruotsalaisen tv-kanavan ruikutus siitä miten väärin vaalit meni.
Suomalaisten tilanne on kuitenkin vielä eri Venäjän vieressä elävänä kansana ja kokemukset myös, joten pitäisi pystyä suomalaisten olemaan edes rauhaa välittävänä toimijana skandinavien suuntaan, mutta ei, vaan päinvastoin uskotaan ja toistellaan ruotsalaisten medioiden uutisia.
Kiitos jälleen blogistin hyvästä mielenkiintoisesta blogikirjoituksesta!

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kiitos rakentavasta palautteesta.

Varmasti on niin, että minua edeltävillä sukupolvilla oli vielä hyvin tiiviit yhteydet ja satuin syntymään juuri, kun väestöliike maaseudulta kaupunkeihin voimistui.

Sen jälkeen on syntynyt lukematon joukko irrallisia ihmiskohtaloita, jotka eivät ole onnistuneet itselleen sopivaa yhteisöä löytämään. En moiti lainkaan nykyistä asetelmaa, mutta silti näkisin paljonkin kehittämisen varaa.

On todella mielenkiintoista, miten suuria eroja viestinnässä on eri maiden kesken ja laadukkain osuus ei tällä hetkellä todellakaan tule antenniverkon kautta.

Juuso Hämäläinen

Suomalaisuus on ytimeltään omissa oloissa olemista. Siksi asumme edelleen mielellään omassa talossa eikä jossain betonista tehdyssä kolhoosissa, jossa et voi tehdä mitään ilman yhteisön päätöstä ja lupaa. Ja monet viihtyvät hyvin metsien keskellä, vaikka käyvät töissä kaupungeissa ja monet liikkuvat työmatkoilla ympäri maailmaa. Siitä tulee tuo mainoslause " illaksi kotiin". Tosin yleensä ne todelliset työreissut eivät päivässä hoidu kuin MEPeiltä.

Suomalainen haluaa voida itse valita milloin hän on sosiaalinen. Se on hieno piirre suomalaisissa. Emme ole muurahaisia.

Olen asunut useampaan otteeseen ulkomailla, vuosia kerrallaan. Palaan Suomeen mielellään juuri sen takia, että olemme Pohjolassa erilaisia. Hoidamme hyvin yhteiskunnan asioita olematta pakkososiaalisia. Taivaan kiitos, ettei amerikkalainen tai brittien aivoton small talk ole vielä täällä. Suomalainen yleensä edelleen tarkoittaa mitä sanoo. Eikä jätä sanomatta, kun tarve sanoa miten asiat ovat.

Olen työskennellyt ja liikkunut noin sadassa maassa. En koskaan haluaisi aasialaista tai latinojen perhe- tai yrityskulttuuria tänne. Puhumattakaan valtion hallinnosta. Tai amerikkalaista yhteiskuntaa ja politiikkaa. Ne eivät sovi meille sen paremmin kuin Afrikan ja Intian heimokulttuurit tai muslimien lahkolaisuus. En halua myöskään asua järjettömästi lisääntyvässä yhteisössä, joka ei ota mitään vastuuta lastensa tulevaisuudesta. Mutta odottaa meidän Suomessakin hoitavan heidän holtittoman pippelinsä käytön seurauksia.

Mitä tulee meidän kansainväliseen toimintaamme niin sitä hoitaneet ovat aina pärjänneet hienosti ihan suomalaisina. Nokian känny- ja verkkokauppiaasta aina kehitysavun työntekijöihin ja YK-sotilaisiin. Tätä eivät ymmärrä ne suomalaiset, joille maailma on avautunut halpojen lentojen ansiosta vasta viime aikoina. Heille tämä on kaikki uutta ja ihmeellistä. Siis kansainvälisyys. He ovat jälkiheränneitä. Heille naapurin vietnamilainen tai somali on uusi elämys.

He eivät taasen tiedä kuinka moni suomalainen on työskennellyt ja johtanut ulkomaisissa yrityksissä alaisinaan kymmeniä, satoja tai tuhansia ihmisiä kymmenistä kansallisuuksista. Meitä on paljon, mutta emme tästä kummempaa meteliä pidä.

Voin kuvitella mikä elämys Kataiselle ovat olleet kauppavaltuuskunnan matkat. Siitä huolimatta hän ja virkamiehet noilla keikoilla eivät osaisi myydä edes jääpalakonetta saudille. Ne ovat ihan eri ihmiset, jotka Suomen viennin maailmalla hoitavat. Heistä ei koskaan kirjoiteta.

Muistan firman saunaillan 90-luvulla. Pukuhuoneessa nuoret kollit kehuivat golf-tasoituksillaan. Sitten he kääntyivät eläkeikään tulleen kolleegan puoleen kysyen pilkallisesti hänen golf-harrastuksestaan. Ukko sanoi, että hän kyllästyi peliin ja lopetti pelaamisen 60-luvun lopulla. Nuoret kollit olivat vaitonaisia.

Sanon kokemuksesta, että suurin muiden vihaajien joukko Suomessa ovat ne, jotka eivät ole maailmaa nähneet. Erityisesti nuoret ylikoulutetut, joilla olisi kunnianhimoa työskennellä muuallakin ja oppia maailmasta, mutta ei kykyä lähteä ja ottaa riskejä. Mukavampi arvostella naapureita kateudesta, rasismista ja vihapuheista sekä suppeasta näkemyksestä, kun on itse valveutunut kosmopoliitti. Purkaa omaa pahaa vointiaan tekojen sijasta.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kiitos Juuso, erinomaisia pointteja!

Suuret suomalaisetkin kalat uivat hiljaisissa vesissä, eli keskittyvät tekemään parhaansa meteliä itsestään pitämättä. Heitä on paljon ja kovan työrupeaman jälkeen tuntee monesti tarvettakin ryhtyä toviksi epäsosiaaliseksi. Omat ajatukset tarvitsevat rauhaa järjestäytymiseen :)

Allekirjoitan täysin, ettei tarvitse teeskennellä mitään, vaan ulkomailla pärjää parhaiten omana itsenään, jopa heikolla kielitaidolla, kunhan suhtautuu asiallisesti kanssaihmisiin.

Olen myös yrittänyt asua välillä betonikolhoosissa, mutta ne ovat hirveitä hökötyksiä synnyttää minkäänlaista yhteisöllisyyttä. Sitä taas pitäisi pohtia enemmänkin, millaisia asuinalueita tarvittaisiin, että niin yhteiset tavoitteet kuin yksilölliset tarpeet ja riittävä epäsosiaalisuus tulisivat toimeen käsi kädessä.

Tällaisista on esimerkkejä niin kaupungeista kuin maaseudulta, mutta hyvin vähän on kokonaisuutena kiinnitetty siihen huomiota, mikä on yksilön todellinen vaikutus- ja päätösvalta omaan elämäänsä vaikuttavissa asioissa oman viihtyvyytensä kannalta. Ja ennen kaikkea, millaisessa ympäristössä sille on parhaat toteutumisen edellytykset.

Käyttäjän TarmoRahkonen kuva
Tarmo Rahkonen

Monessa samaa mieltä nimimerkillä itsekin työn puolesta maailmaa kiertänyt ja varmasti ollut joskus totta. Mutta ei suomalainen tarkoita mitä sanoo. Ei enää. Eikä suomalainen ole suora ja sano. Höpö höpö. Suomalainen menee mieluusti toisten selän taakse piiloon ja jos palaverissa joku uskaltaa avata oikeasta ongelmasta suunsa niin hän huomaa olevansa yksin ja seuraavissa YT:ssä ulkona. Sama on työmailla. Suomessa ongelmiakin pahempaa on niistä puhuminen.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Olen myös törmännyt lukemattomiin tapauksiin, missä suorapuheisimmat ja kovimmat ammattilaiset on savustettu ulos organisaatiosta.

Kriittinen oman toiminnan tarkastelu on aivan välttämätöntä ja arvostelua meidän pitäisi kestää tosiaankin paremmin.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

JH: "Mitä tulee meidän kansainväliseen toimintaamme niin sitä hoitaneet ovat aina pärjänneet hienosti ihan suomalaisina. Nokian känny- ja verkkokauppiaasta aina kehitysavun työntekijöihin ja YK-sotilaisiin."

Yhdysvaltain asutushistoriassa suomalaiset ovat marginaalia ja ns. arkipäivän historiaa, joka ei juuri näy. Nämä suomea puhuneet Ruotsin valtakunnan asukkaat poikkesivat muista Amerikan siirtolaisista siinä, että he useissa tapauksissa hakeutuivat kaskiviljelijöiksi eli muuttivat metsiin, hakkasivat puuta tulevien peltojen tieltä, tekivät polkuja, aikanaan siirtyivät eteenpäin ja tahattomasti edesauttoivat intiaanikulttuurien tuhoutumista, sillä toiset tulivat heidän tyhjiksi jättämiinsä asumuksiin, joiden äärelle alkoi sittemmin muodostua kyliä ja jopa kaupunkeja. Erikoista näissä suomalaisissa oli, että heillä oli useassa tapauksessa hyvät välit samalla seudulla asuneiden intiaanien kanssa. Intiaanit tunsivat suomalaiset heinä-jotka-ovat-melkein-samanlaisia-kuin-me. Tiedetään intiaaneja käyneen kylässä suomalaisten luona ja käyneen isäntiensä kanssa saunassa.

Sitten siirtymä nykyaikaan: vaikka suomalaisten YK-sotilaidenkin kimppuun on hyökätty Afganistanissa, suomalaiset ovat onnistuneet kyenneet muodostamaan hyvät välit partiointialueensa asukkaisiin ja voittamaan heidän luottamuksensa. Saman pätee moniaalla muuallakin, jossa suomalaisia on palvellut YK-sotilaina.

Nämä kaksi esimerkkiä kertovat minulle mentaliteetin pysymisestä olennaisesti samana, sisäsyntyisesti perin tasa-arvoisesta ja nöyrästä asennoitumisesta, joka osaltaan mahdollistaa rauhanomaisen kanssakäymisen aivan toisia kulttureja edustavien kanssa ilman yhteistä kieltä, paitsi mahdollisesti molempien osapuolten jossain määrin puhumaa suurta maailmankieltä nykyajan tapauksessa.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

Timo, tämän tekstisi myötä totean, että oli ilo saada tutustua sinuun syksyllä 2014 IPU:n toiminnassa (ja ylipäänsä ilmapiiri tuossa yhteisössä oli kohdallaan).

Runsas vuosi sitten sain työn vastaanottokeskuksen alaikäisyksikössä, jossa työ jatkui yhdeksän kuukautta toimipisteen sulkemiseen. Työhön olisi voinut suhtautua vähän toisinkin, mutta suhtauduin noihin ihmisiin ihmisinä, ennen kaikkea nuorina, jotka ovat vailla vanhempiaan, omaa kulttuuriaan ja verkostoaan, matkalla aikuisuuteen ja tässä tapauksessa myös turvallisen elinympäristön haussa. Tiedän, että jokseenkin kaikki työtoverini menettelivät samoin ja me onnistuimme: vastaanottokeskuksen kolmesta toimipisteestä omassani ainoana muodostui aito yhteisö, jossa, niin rujoa ja alkeellista kuin elo hätämajoituksessa voikin olla, nuoret alkoivat voida olot huomioiden aika hyvin. Nyt vuotta myöhemmin useat heistä ovat ystäviäni ja olen oppinut kohtuullisen hyvin myös tulemaan toimeen heidän äidinkielellään farsilla/darilla. Osa tulee kokemaan maasta poistumisen kielteisen päätöksen myötä, 18 vuotta täyttäneille se on todennäköistä, mutta tiedän, että viesti menee kotimaihin: täällä kohtaa paitsi ennakkoluuloja ja silkkaa rasismia, myös ystävällisyyttä ja saa myös ystäviä. Tein hyvässä työilmapiirissä (kiitos työtovereilleni, joista osin on tullut ajan myötä ystäviä) työtä, jonka tuloksena tiedän, että oleskeluluvan saaneet, tänne kotoutuvat, kykenevät tulemaan osaksi yhteiskuntaamme.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kiitos Jouni, ilo on ollut vähintään yhtä paljon minun puolellani!

Ennen kaikkea on kyse inhimillisyydestä ja aidosta välittämisestä, jopa silloin kun joudutaan korjaamaan poliittisista virheistä johtuneita seurauksia. Tässähän nimenomaan korjataan amerikkalaisten ja meidän eurooppalaisten Lähi-idässä aloittaman sotapolitiikan seurauksia. EU-jäseninä olemme olleet puoltamassa näitä harkitsemattomia operaatioita, joten emme voi väistää vastuutakaan.

Jokainen voi laukoa typeryyksiä niin kauan, kun ei henkilökohtaisesti joudu hoitamaan kuvaamiasi tilanteita.

Samalla kun tuemme hädänalaisia, meidän on vaadittava myös tilanteen aiheuttaneita poliitikkoja tilille. Ei voi olla niin, että syyttömät ihmiset pannaan tappelemaan keskenään vain siksi, etteivät poliitikot kanna mitään vastuuta teoistaan.

Olen täysin varma, että itsenäisenä säilynyt Suomi olisi hoitanut nämä tilanteet huomattavasti tyylikkäämmin.

Juuso Hämäläinen

Olen iloinen huomatessani, että olet havainnut pakolaisuuden perimmäiset syyt. Olen 45 vuotta kulkenut Lähi-idässä ja on ollut surkeaa nähdä länsimaiden aiheuttama kaaos alueella. Se toki alkoi jo yli 100 vuotta sitten, mutta räjähti käsiin vasta viimeisen 20 vuoden aikana.

Alueen luonnoton pilkkominen ensin, öljyn takia tehdyt vääryydet, myöhemmin Palestiinan alueen sotkeminen ja lopulta usean maan hallitusten kaataminen, hyvin tietäen, että diktaattoreiden tilalle tulee kaaos. Pahempi tila tavallisille ihmisille kuin demokratian puute.

Terrorismi kaikkialla on pääosiltaan syntyisin siitä, että muslimit on laitettu B-luokan kansoiksi kaikkialla. Ennen Israelin perustamista pääosin muslimien maille, ei ollut mitään merkittävää terrorismia. Kansainvälinen terrorismi alkoi vasta 60-luvun jälkipuoliskolla.

Nyt ihmetellään räällä miksi muslimien nuoret miehen alut ryhtyvät tappajiksi kotona ja muualla. Kun käy Lähi-idässä kaupunkien köyhissä kortteleissa, huomaa kuinka paljon siellä on toimettomia eli työttömiä ja rahattomia nuoria miehiä. He eivät persaukisina saa edes vaimoa ja perhettä kuten tapana on ollut. Katkerina heidät on helppo värvätä tappohommiin. Millään ei ole enää mitään väliä heille.

Olenkin odotellut miten lännessä meidän nuoret tulevat käyttääntymään, kun joutilaisuus jatkuu vuodesta toiseen.

Käyttäjän TarmoRahkonen kuva
Tarmo Rahkonen Vastaus kommenttiin #36

Pakolaisuuden (väkitulva Irakista Suomeen ei nyt mitään pakolaisuutta ollut) syy ei ole länsimaissa vaan muslimimaissa itsessään. Ne eivät pysty demokratiaan. Muslimit eivät ole mitään B-luokan kansoja, useimmat muslimimaat ovat lähes puhtaasti muslimimaita, muita siellä ei juuri ole. Marokossa, Jemenissä, jne oli suuria juutalaisyhteisöjä mutta nämä on ajettu pois 80-luvulle tultaessa. Israeissa juutalaiset pikku hiljaa ostivat maan arabeilta ja kovaan hintaan. Jasser Arafatin perhe rikastui näin. Juutalaiset saivat maan kukoistamaan mihin arabit eivät kyenneet.
Arabimaissa oli suhteellisen vakaata vielä 80-luvulla, Suomen rakennusvienti mm. Irakiin oli merkittävää. Samoin Libyaan. Ongelmat ovat alkaneet 80-luvulla. Rikkaat öljymaat eivät investoi koulutukseen vaan törsäävät rahat luksukseen.
Suurin ongelma on väestönkasvu. Töitä ei ole koska ei ole kehitystä. Kehitystä ei ole koska sitä ei haluta.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #40

Tarmo, olisiko syytä tarkistaa hieman faktoja?

Tässä erinomaisen perinpohjaisella taustatyöllä laadittu raportti Libyan tilanteen kehittymisestä. Voin omasta puolestani tukea raportissa esitettyjä näkemyksiä lukemattomista ulkomaisista lähteistä, mutta mitä suotta, kun tuossa on faktat niin hyvin kohdallaan, kuin sekasortoisesta tilanteesta voi saada.

https://vastavalkea.fi/2015/05/19/libyan-sodan-val...

Käyttäjän TarmoRahkonen kuva
Tarmo Rahkonen Vastaus kommenttiin #42

Libyan kohdalla toki samaa mieltä kuin sinäkin.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu Vastaus kommenttiin #53

Samoin minä. Totean, että noin 10-15 prosenttia Libyan väestöstä yhä edelleen, kestoarabialaistamisesta huolimatta, puhuu äidinkielenään tamazightin, berberien kielen, paikallista libyalaista murretta. Yhtälailla Gaddafin ajan kuin tämän hallinnon Libyassa tuo osa kansaa saa luvan olla tunnustamatta ja länsimaille miltei myös tunnistamatta. Heidän juurensa alueella ovat tiettävästi 5000-vuotinen asutusjatkumo, miltei ikiaikaine nkuttuurikansa, josta nousivat mm. Augustinus, Caracalla, Septimius Severus ja nykyajasta puhuttaessa mm. Zinedine Zidane.

Soikoon tässä amazighien eli berberien vapaus:

Libyan singer Dania Ben-Sassi and the Amazigh music legend Idir Paris. September 29, 2013
https://www.youtube.com/watch?v=U7nndUo64QA

Dania Ben Sassi - Numidia
https://www.youtube.com/watch?v=ZiuCF00Z7IE&list=R...

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #36

Juuso, allekirjoitan kommenttisi, vaikka Israelin osuuteen en ole riittävästi perehtynyt.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu Vastaus kommenttiin #36

JH: "Kansainvälinen terrorismi alkoi vasta 60-luvun jälkipuoliskolla."

Koko kommentissasi on paljon hyvää asiaa, mutta kaikesta en ole samaa mieltä ja siksi poimin tuon lauseen kommentistasi.

Nimenomaan kansainvälisenä eli meillekin näkyvänä terrorismi alkoi tuolloin, mutta itsessään se oli syntynyt kauan aiemmin, ja voimme kutsua sitä matalan intensiteetin sodankäynniksi.

Sinä olet kulkenut Lähi-idässä kauan, minä olen seurannut alueen asioita 1980-luvulta, opiskellut arabiaa ja islamintutkmusta sivuaineena ja ystäviä/tuttuja minulla on tuosta kulttuuripiiristä (Pohjois-Afrikka, Lähi-itä, Keski-itä, Intian niemimaa, islamvaltaiset maat) Marokosta Bangladeshiin.

Itse näen siirtomaavallan osalta keskeisenä ongelmana Sykes-Picot-sopimuksen, jolla estettiin jokseenkin Ruotsin kokoisen, nykyisen 40-miljoonaisen kurdikansan itsenäisen valtion muodostuminen. Toisaalta turkkilaiskansojen väkivaltainen, brutaali tulo Lähi- ja Keski-itään keskiajalta alkaen ja nykyajassa jatkuva voitettujen pakkoturkkilaistaminen, armeenien ja assyrialaisten kansanmurhat. Pohjois-Afrikassa Ranskan siirtomaavalta sai aikaan perin pahaa, sillä ilman sitä ja, ironista kyllä, kansallisvaltioiden muodostumista berbereiden maille (~ Tamazgha eikä Maghreb, joksi sitä arabialaisittain nimitetään) berberikieliä puhuttaisiin nykyistä paljon enemmän eikä pakkoarabialaistaminen olisi kenties toteutunut. Marokko, Algeria, osin Mali, osin Tunisia, osin Libya, pieneltä osin jopa Egypti ovat berberimaita. Pohjois-Afrikan berberit ja pohjoisen Lähi-idän kurdit ovat alueidensa alkuperäisväestöä tuhansien vuosien takaa toisin kuin arabivalloittajat Pohjois-Afrikan tapauksessa ja kurdien tapauksessa valloittajina sekä turkkilaiskansat että arabit (Bagdad muuten on perustettu vanhan persialaisen kylän paikalle, joten iranilaiset ovat arabien suhteen samoin menettäjiä).

Israel: näen juutalaiskansan saman jatkumona, minkä kohteeksi kurdit ja berberit ovat joutuneet. Arabit tulivat valloittajina itsenäisyytensä kauan aiemmin menettäneeseen Israeliin, joka valloitusten aikana oli Bysanttia. Mitä tulee aikaan lähempänä nykyisyyttä, 1800-luvulla alkoi samoihin aikoihin juutalaisten kasvava muutto isiensä maille, ja samoihin aikoihin voimistui myös mm. arabien (ja monien muiden kuten esimerkkinä kirkassien) muutto alueelle, joka vastaa nykyistä Israelia, Syyriaa, Jordaniaa. Itsessään juutalaiskansan katkeamaton asutusjatkumo alueella on yli 3000-vuotinen, arabeilla 600-luvulta. Juutalaiseen väestönosaan terrori on kohdistunut runsaat sata vuotta, mutta kuten toteat, kansainvälisen terrorismin tunnemme 1960-luvulta.

Valitettavasti niin hyvin asiat eivät ole, että turkkilaiset olisivat jättäneet tekemämättä kansanmurhat, pakkoturkkilaistamasta mm. Luoteis-Persiaa (azerit), jättäneet ylipäänsä ottamasta toisten kansojen asuimaita, arabit olisivat jättäneet arabialaistamasta toisia kansoja ja jättäneet heidän asuinalueensa väkisin ottamatta ja tällä tarkoitan etenkin berberien Pohjois-Afrikkaa, Välimeren itärantaa, joskus kauan sitten ja nyt uudestaan Israelina tunnettua, sekä turkkilaisten että arabien osalta kurdien maita. Missä alkuperäiskansat eivät saa hallita itse itseään (eläkööt toki tulokkaatkin, jopa valloittajat rauhassa, sillä historian pyörä ei yleensä peruuttamattomana käänny), siellä ei ole syvimmiltään rauhaa ja jatkuvuutta. Omaan, kansalliseen itsenäisyyteensä ovat omilla maillaan oikeutettuja mm. armeenit, assyrialaiset, israelilaiset, kurdit, lazit. Valloittajilla arabeilla, turkkilaisilla (turkkilaiskansoilla) on myös oikeus elää rauhassa, mutta ei toisia alistaen ja päättäen toisten maista.

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen

Timo, en tunnista tuota tekstiäsi ollenkaan. Lähinnä omat kokemukseni vastaavat Riitta
Klemetti Liljan kokemuksia, tosin taidamme olla Riitan kanssa enemmän samaa sukupolveakin kuin sinun kanssasi. Kylällämme vallitsi voimakas ysteisvastuullisuuden henki, eikä "heikommassa hapessa" esim. työvoiman suhteen olevia jätetty pulaan. Töitä tehtiin ns. "väkivelkasilla" naapureille sillä kylän asukkaat olivat kaikki melko köyhiä.

Isäni oli sodissa koko 5 vuotta - haavoittuikin kerran mutta ei vihannut venäläisiä, pikemminkin kunnioitti venäläisiä sotilaita heidän rohkeutensaa vuoksi.

Mitä tulee ruotsalaisiin, enoni asui Göteborissa, oli naimisissa riikinruotsalaisen kanssa mutta heidän lapsensa puhuivat sekä suomea että ruotsia. He viettivät kesälomansa meillä ja hauskaa oli. Minulla ei ole ollut yhtään niin hyvää kaveria kuin oli heidän vanhin poikansa. Hän oli älyttömän hyvä haulikkoampuja ja kilpailu Ruotsin maajoukkueessa menestyksekkäästi. Ja taitaa kilpailla vieläkin. Olemme käyneet vaimoni ja poikamme kanssa hänen luonaan metsällä ja aina on ollut hauskaa.

Kotikylällämme sukupolvi on vaihtunut mutta henki on säilynyt ihan samana. Voit tutustua kyläämme haulla "timanttikylät" ja siellä Petrovaara.

Toivotan sinulle hyvää vuoden jatkoa.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kiitos Reinolle hyvästä kommentista.

Tämänkin perusteella voi todeta, että niin alueelliset kuin sukupolvien erot ovat ilmeisen suuria. Ilmeisesti on myös niin, että alueet, missä yhteisöllisyys on ollut voimissaan, ovat selvinneet murroksesta parhaiten.

Maaseudulla ajellessa on kuitenkin joka puolella Suomea aution näköisiä kyliä, joissa viime vuosien suurin investointi on ollut hidastetöyssy osoittamaan, että elämää on ainakin joskus ollut. Töyssyn vieressä on yleensä kilpi "Tätä investointia on tuettu EUn kehittämisrahastosta".

Tällainen propagandakyltti on asetettava jokaisen kioskin ja verstaan ovenpieleen, joka on jonkinlaista investointitukea saanut. Toki ilman niitä tilanne olisi vieläkin huonompi, mutta itsehän me olemme ne jäsenmaksuina sinne maksaneet ja vähemmän takaisin saaneet.

Toivotan sinulle ja kylällenne erinomaista kuluvaa vuotta!

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Olen minäkin edelleen ihmeissäni, että jopa yksitoista puheenvuorolaista on samaa mielltä Timon blogin ja mielipiteen kanssa. Jotenkin tuntuu ihan epätodelliselta, että minä asun samassa maassa teidän kanssanne.? Tunnen upeita, hauskoja, lähimmäisistään välittäviä ihmisiä niin paljon, ettei sanotuksi saa:) - enkä tarkoita vain sukulaisiani. Kuumeko edelleen minua sumentaa? Vai ymmärränkö edes mistä maasta ja kansasta te puhutte?

Kun näen ulkomailla suomalaisia, niin tunnen jopa eräänlaista erityistä hellyyttä heitä kohtaan. Usein näen vähän arkoina ympärilleen katsovia ihmisiä, joilla on kuitenkin ystävällinen pilke silmissään, vaikkei puhe niin vilkkaasti sujuisikaan kuin etelämaalaisilla yleensä.

Olemmehan vähän jäyhiä tuppisuita, ainakin vanhempi polvi, joka ei ole tottunut maailmalla liikkumaan, mutta nuoret ovat kuin mistä muusta länsimaasta tahansa. Pidän suomalaisia myöskin edelleen rehellisinä ja sanansa pitävinä ihmisinä, jotka eivät turhia lupaile, jos niitä eivät voi mielestään täyttää. Poliitikoista en kyllä uskalla samaa sanoa...

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kiitos Kaija, tämä voi todella tulla yllätyksenä "lintukodossa" eläneille. Myönnän auliisti, että olen saattanut nähdä keskivertoa enemmän raakaa ja raadollista menoa kun olen koko ikäni toiminut yksityisellä sektorilla ja täysin markkinaehtoisessa ympäristössä. Siellä puheet ja teot ovat menneet yhä pahempiin ristiriitoihin keskenään, eikä juuri keneenkään voi luottaa. Esimerkkinä sopii hyvin se, että ainoastaan noin puolet yrityksistä maksaa laskunsa ajallaan, mikä aiheuttaa suuria ongelmia varsinkin pienyrittäjille. Samoin yksityisasiakaskunnassa moraali on heikkenemässä ja 1-2 kymmenestä on täysiä huijareita, jos niitä on toisellakin puolella.

Toinen merkittävä ero on, että pyrin pysymään kansainvälistä kehitystä seuraamalla Suomen kehityksen edellä, eli ennakoimaan tulevaisuutta. Olen kyllä arvioinut kehitysnopeuden väärin ja tuppaan olemaan karkeasti 2-5 vuotta kehityksen edellä, mutta käytännössä kaikki odottamani skenaariot ovat käyneet viiveellä toteen.

En suinkaan kirjoita näitä pahoittaakseni kenenkään mieltä, vaan yritän riisua joitain myyttisiä kaapuja monille alastoman todellisuuden uhreiksi joutuneiden yltä.

Yhä harvemmaksi käyvät lintukotomme ovat vaarassa jäädä kehityksen jalkoihin ja haluan erityisesti kehottaa suuresti rakastamiani jäyhiä tuppisuita varjelemaan lintukotojaan näiltä ulkoisilta uhkilta. Muutosta tapahtuu aina, mutta silloin on syytä lyödä nyrkki pöytään, jos se kylmentää pirtit ja vie lapsilta tulevaisuuden, tai edes uskon siihen, kuten liian useille on jo käynyt.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Kysymys on siis suomalaisen yksityisen sektorin kriisistä. Se ei omaa muuta ideologiaa kuin negativismi?

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #50

Kyse ei ole välttämättä negativismista, vaan syvenevästä epäluulosta ja koventuvasta kilpailusta. Se on kyllä kilpajuoksu pohjalle.

On 100 % varmaa, että yksityisen sektorin kriisit siirtyvät viiveellä julkiselle sektorille, missä velkaantumisvauhdin perusteella pitäisi laskea palkkoja vähintään 30 - 40 %. Väkeähän sieltä on jo vähennetty niin paljon, että jäljelle jäävät eivät selviä töistään kunnialla tai terveinä.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #51

Mutta ne poliittiset voimat jotka tänään haluavat/osaavat hyödyntää yrittäjien ongelmia ovat luonteeltaan syvästi ei-rakentavia ja tietoisesti pahaa kylväviä.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Pari huomiota, kuten Reino Toivosen isä, myös isäni oli sotaveteraani, kävi läpi jatkosodan. Koskaan meidän perheessä ei käytetty "ryssä" nimitystä, isäni vaan totesi, että samanlaisia kuolemaa pelkääviä nuoria poikia vastapuolella oli. Suomalaista luonetta kuvaa myös se, että nuorena syntynyt ystävuussuhde säilyy poikkeuksetta läpi elämän, riippumatta siitä miten elämä meitä heittelee. Hyvänä esimerkkinä käyköön tämänpäiväinen. Kohta nelikymppisen poikamme esikoispoika kastettiin Helsinkissä, Kallion kirkossa tänään ja lähes kaikki hänen nuoruuden parhaat ystävät, ylästeelta asti, olivat perheineen läsnä, vaikka asuvat täällä Turun suunnalla. Olisiko meidän suomalaisten jo pikkuhiljaa lopettaa itseruoskinta, sillä monissa asioissa olemme maailman ehdotonta elittiä.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kiitos Arto. Juuri sodan nähnyt sukupolvi ymmärtää sen koko mielettömyyden parhaiten ja kykenee tuntemaan empatiaa myös vastapuolta kohtaan. En kuitenkaan näe itseruoskinnaksi sitä, että puututaan perusteettomiin ylilyönteihin, jotka varsinkin täällä epäsosiaalisessa mediassa saattavat ylikorostua entisestään.

Olen siinäkin samaa mieltä, että olemme monissa asioissa maailman eliittiä. Nyt on vain syntynyt tilanne, missä kykymme hyödyntää vahvuuksiamme on vakavasti uhattuna, eikä meillä ole välineitä asemamme parantamiseen.

Suomalainen on parhaimmillaan saadessaan olla rauhallinen, vakaa ja turvallinen oma itsensä. Ne ovat ominaisuuksia, jotka mihin tahansa ympäristöön vietynä ovat arvostettuja ominaisuuksia.

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen

Artolta erinomainen kommentti. Myöskään isäni ei koskaan puhunut ryssistä vaan pelkäävistä mutta hyvin pelkonsa peittäneistä venäläissotilaista.

Ja esimerkkinä käyköön äidin hautajaiset. Hän kuoli 2012 93 ikäisenä hoivakodissa. Nuorempana hän toimi n. 30 vuotta pyhäkoulun opettajana.

Nämä samaiset pyhäkoululaiset tulivat yllätyksenä hautajaisiin, laskivat kukkalaitteen ja pitivät kauniin puheen. Samoin kotikylältäni (sieltä Petrovaarasta) oli joka talosta joku hautajaisissa ja tunnelma oli harras ja lämmin vaikka ulkona oli pakkasta -38 celsiusta.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Suomalaiset eivät vihaa ketään!

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Täällä kommenteissa on useampikin käynyt, ellei vihaamassa niin ainakin syvästi inhoamassa. Ei tosin tämän kirjoituksen yhteydessä, vaan kommentit ovat olleet jokseenkin kaikkinensa erittäin hyviä.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

En kyllä tunnista blogissa esille tuotua vihaa suomlaisten kesken. Mielestäni 60-luvulta lähtien on menty parempaan suuntaan. Silloinkin epäluulo voisi olla sana jolla parhaiten voitaisiin kuvata suhteita. Poliittiset jännitteet olivat varsin kovat. Ainakin tällainen mielikuva jäi. Oli demarit, kommunistit, maalaisliittolaiset, pientalonpojat, kokoomuslaiset, liberaalit jne. Meidänkin pikkukylällä pineviljelijöitten yhdistys hajosi epäluuloihin. Politisointia oli laajennettu nuoriin: Oli teiniliitto, nuoret kotkat, partiolaiset, vanhan valtaus...jne.

Vielä 90 luvulla yrittäjiin (erityisesti pieniin) suhtauduttiin suurella epäluulolla ja yrittäjyyskasvatus ei oikein saanut tuulta siipien alle. Mutta ei vihaa. Tilanne tänään on siinäkin suhteessa parempi kuin koskaan. Yrittäjyydestä ammattina haaveillaan aivan eri laajuudella kuin 15...25 vuotta sitten. Yrittäjien järjestäytyminen on onnistunut. Täälläkin Pohjois-Karjalassa jäsenmäärä on lähes kolminkertaistunut. Joensuun seutukunnan yhteistyö on parempaa kuin koskaan. Monilla tasoilla. Toki aina on ollut ja tulee olemaan ihmisiä, joille mikään ei kelpaa ja viholliset kehitellään ainakin "korvien väliin". Ja sekin on OK - kuuluu demokratiaan ja sananvapauteen. Yritän oikein miettiä, tunnenko ketään suomalalaista, joka vihaa toista suomalaista. Olen kuitenkin asunut kuudella paikkakunnalla ja tuttavapiiri on laaja. Kymmenkunta sellaista tulee mieleen ja niistäkin valtaosa lähisukulaisia keskenään ja viha liittyy perinnönjakoon. Ei se paljoa ole kun tuttavapiiri käsittää useamman tuhatta henkilöä.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kiitos Seppo ja onnittulut tuosta kaikesta sinne Pohjois-Karjalaan. Toivottavasti myös venäläiset palaavat vilkastuttamaan seutua niillä kulmilla, kun rupla on vahvistumaan päin. Saataisiin ainakin osa sinne viedyistä öljyrahoista mutkan kautta takaisin.

Perintöriidoista tuli mieleen yksi paha sukuja jakanut episodi, eli 90-luvun lama, missä monien yritteliäiden velallisten ja heidän takaajiensa välille kehittyi hyvin ikäviä konflikteja, joita selvitellään vielä tänäkin päivänä.

Siltä pohjalta olen hyvin huolissani 5 miljardin euron vuotuisesta alijäämästämme, joka kasvattaa edelleen velkataakkaamme, eikä sille kyetä tekemään mitään näkyvää, mitä nyt hiukan näperrellään ja toivotaan. Kansainvälisessä vertailussa tuo ei tietysti ole katastrofaalinen ja moni muu joutuu ongelmiin ennen meitä. Maailman yhteenlasketut velat nousivat 335 %:in BKTsta edellisvuoden aikana, mikä on ratkaisematon yhtälö.

Edelleen lainarahalla pyörittämämme talous vuotaa raskaasti ulos, eli oma kasvumme suhteessa sijoituksiin on ja pysyy pitkään vaatimattomana. Siksi olenkin todennut monessa yhteydessä, että useimmille pienyrittäjille olisi edullista tehdä kilpailukykyloikka siirtämällä toimintansa kehittyviin maihin, mitä monet ovat jo tehneetkin. Samoin korkeasti koulutettujen kysyntä kasvaa ulkomailla.

Toiveikkuus on ehdottomasti hyvä asia niin kauan kun se perustuu faktoihin. Jos talous näyttää siellä tasapainoiselta, niin asiat ovat todennäköisesti kunnossa.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Tästähän kehkeytyi harvinaisen laadukasta keskustelua, vaikka avaus olikin taas vaihteeksi provosoiva.

Ilmeisesti se teki myös tehtävänsä, koska kirjoituksiini yleensä vihamielisesti tai ylenkatseella reagoivat olivat tällä kertaa aivan hipihiljaa. Onko niin, että vain tietyt aihepiirit saavat heidät ryömimään koloistaan, herjaamaan tuiki tuntemattomia kirjoittajia tai kirjoittamisen kohteita?

Lämmin kiitos kaikille asiallisista kommenteista tässä vaiheessa. Mikään ei tietysti estä kommentoimasta lisääkin, mutta yleensä mielenkiinto yksittäiseen kirjoitukseen lakkaa nopeammin kuin maito happanee.

Toivotan kaikille aktiivisia ja hyviä naapurisuhteita!

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos itsellesi Timo, oli ihan mielenkiintoinen aihe ja oli kiva lukea kommentteja. Hyvää illanjatkoa vain kaikllle osallistujille minunkin puolestani.

Toimituksen poiminnat